USAa lukuunottamatta kaikki NATO-maat ovat allekirjoittaneet Ottawan v. 1997 maamiinasopimuksen, Venäjä ja Kiina eivät nekään ole allekirjoittaneet miinasopimusta ja tämän
http://finabel.org/smart-mines-the-future-battlefield/ mukaan ainakin 61 valtiolla tai alueella tiedetään olevan edelleen maamiinoja.
"Ottawan sop. maamiina määritellään räjähteeksi, joka on suunniteltu sijoitettavaksi maan alle, päälle tai lähelle ja joka räjähtää
henkilön tai ajoneuvon läsnäolon, läheisyyden tai kosketuksen seurauksena."
==============================================================
USA kehittänyt Gator Landmine Replacement ohjelmassaan 100 miljoonalla $:lla ä l y miinan eli Ottawan sopimusta noudatetaan, vaikkei sitä ole allekirjoitettukaan ja "tyhmät miinat" ovat varastossa odottamassa vaihtoa älymiinoihin.
Venäjä on kehittänyt oman älymiinansa, Maedalyon POM-3-järjestelmän venäläisillä mikrosiruilla ja ohjelmointi on Venäjän tieteellisen tutkimuslaitoksen johtajan Igor Smirnovin mukaan "mahdoton murrettavaksi."
Älymiina kuulemma kykenee erottamaan sotilaan ja siviilin.
Kirjoittaja suoritti asevelvollisuutensa "edesmenneessä PioneeriRykmentissä Korialla" ja miinat tulivat tutuiksikin. Sodanaikainen polkumiina oli vanerirasiassa 100g trotulipanoksineen ja uudempi sakaramiina oli vielä helpompi ja halvempi valmistaakin ja epäilen noiden Älymiinojen olevan varsin kalliita valmistaa.
Oli sodanaikainen saksalainen jalkaväkimiina, hyppymiinakin ja miinakiellon jälkeen Suomessa on kehitetty isompi hyppymiina, joka ei kuitenkaan liene älymiina.
Käteni venyivät jo alokasaikana panssarimiinojen kantamisesta lumihangessa pikamiinoitukseen ja eikös panssarivaunukin ole "ajoneuvo", jollaista ei saa miinalla tuhota.
Kyllähän singon käyttöäkin opetettiin panssaritorjuntaan jo 1965.
YLEn sivuilla näytetään sanottavan Ottawan sopimuksen kieltävän Suomelta vain sakaramiinan ja kaksi putkimiinatyyppiä, mutta psykologisen miinakauhun aiheuttaminen viholliselle tositilanteessa luulisi olevan suotavaa; `seuraavalla askelella voi pamahtaa."
Veikko Palvo
Asevelvollinen tiesi 1960-luvullakin sen mistä suunnasta vihollinen hyökkäisi kaikesta yya-ajan vakuutteluista ja kirjoituksista huolimatta ja
Länttä ei pidetty vihollisena eikä Venäjän suuntaan ollut `luottamusta´.
Talvisodasta ja jatkosodasta oli sodankäynein vanhempienkin taholta saatu joitakin tietoja, vaikka eivät he sodasta halunneet liiemmin puhua.
Lottana ollut äitini taisi puhua enemmän ja muistan sanoneeni, että jotkin elintarvikkeet olisi halvempaa ostaa ulkomailta ja äiti vastasi: "kyllä se leipä oli sota-aikana hyvää."
Muistan minulle kerrotun, miten olin rautatieasemalla katsonut ohiajavaa junaa ja sanonut: "yttän juna!"
Hys, hys, hiljaa olivat vanhempani sanoneet.
Isäni oli karjalainen ja jo Talvisota oli heittänyt hänen sukulaisensa eri puolille Suomea.
Talvisodan ja jatkosodan aikanakin Suomi sai ulkomaista apua ja pieni maa ei ainakaan pitemmässä sodassa kykene nytkään omin voimin puolustautumaan sotilaallisesti suurempaa suurvaltaa vastaan ainakaan sodan kestäessä pitemmän ajan.
Nykyisin YYA-Suomen ajan sanotaan olleen realistista pienvaltiolle ja Kylmän sodan aikaa on sanottu myös "selviytymistarinaksi Suomelle, koska uhkaava suurvalta sattui romahtamaan.
Nykyisin Suomessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa NATO ja Venäjä ovat Kylmän sodan jäljiltä arkoja aiheita, yya-aikana oli opittu pitämään suu kiinni ja `luottamus´ oli vallalla päättäjillä ja poliitikoilla.
Turvallisuuspoliittista keskustelua ei oikeastaan ole käytykään ja on haettu erilaisia ilmauksia keskustelunkin vastustukselle mm. "NATO-optiosta" ja nyt sanotaan haluttavan "huolellisesti harkita", "lykätä asiaa ainakin puoluekokouksiin asti" ja yya-aikana opittukin ja kansalliseen muistiin jääneet opit näyttäisivät vaikuttavan.
Ukrainallakin oli Nato-optio ja EU-optio, ainakin se on esittänyt turhaan haluavansa niiden jäseneksi.
VP