Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään
Kuva: Sykes–Picot-sopimus oli Britannian ja Ranskan vuonna 1916 solmima salainen etupiirisopimus.
Ei ole sattuma, että että Lähi-idässä levittäytyvä Isis on propagandassaan viitannut ristiretkiin ja Sykes-Picot -sopimukseen, tai että Ukrainan konfliktin osapuolet syyttelevät toisiaan fasisteiksi ja natseiksi toisen maailmansodan malliin. Toisaalla taas nykyisestä pakolaiskriisistä käyty keskustelu näyttää tapahtuvan tyhjiössä, jossa vaille huomiota jäävät menneisyyden kokemukset ja nykytilanteeseen johtaneet tapahtumat.
Näitä viime aikojen uutisaiheita yhdistää se, että ne kaikki liittyvät olennaisesti historian käyttöön – joko sen hyväksikäyttöön, vääristelyyn tai sivuuttamiseen.
Elämme kasvavassa määrin historiatonta aikaa, jossa ihmisten tietoisuus ja ymmärrys siitä mistä ja miten olemme tulleet siihen missä tänään olemme, on paremminkin vähenemässä kuin kasvamassa.
Kun historialla ei ole keskustelussa omaa ääntä, lisää sen tuntemattomuus mahdollisuuksia joutua historian vangiksi ja siten myös konfliktien lietsomiseen väärinkäyttävien poliittisten pyrkimysten välikappaleiksi. Tietämättömyys ruokkii väärinkäsityksiä ja pitää yllä historiallisia myyttejä, jotka voivat olla harhaanjohtavia ja vaarallisia.
Historiatietoisuutta tarvitaan torjumaan historiattomuutta. Erityisesti nykypäivän nopea mediaympäristö painottaa pinnallista ja omia ennakkokäsityksiä vastaavaa tietoa. Esimerkiksi pakolaiskriisi asettuu kuitenkin aivan erilaiseen valoon, jos tuntee väestöliikkeiden ja pakolaisuuden historiaa sekä Arabikevään tapahtumia.
Sama pätee konfliktinratkaisuun. Kuten Syyrian konflikti osoittaa, taustalla on aina monimutkaisia liittolaisuuksia ja vastakkainasetteluita, jotka juontuvat kaukaa historiasta.
Historian tulkintojen merkitys korostuu vaikeiden ja poliittisesti kiistanalaisten tapahtumien käsittelyssä. Vuoden 1918 sisällissota jätti syvät haavat suomalaiseen yhteiskuntaan, joita sodan muisteleminen vielä pitkään ylläpiti. Historioitsijat eivät aina puolin ja toisin näiden haavojen lääkitsemistä edistäneet, usein suorastaan päinvastoin.
Kaunokirjallisuudessa Väinö Linna ja historiankirjoituksessa Jaakko Paavolainen kasvattivat ymmärrystä ja sovintoa ja sitä, että näitäkin tapahtumia on voitu jo pitkään tarkastella ilman että sisällissotaan liittyviä tulkintoja ja kannanottoja voi enää millään mielekkäällä tavalla liittää tämän ajan suomalaisia koskettaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai osapuolijakoihin.
Tätä ovat edesauttaneet myös julkisesti tuetut tutkimusprojektit, joiden tarkoituksena on ollut mahdollisimman tarkkaan selvittää kummankin osapuolen toimintaa konfliktissa.
Julkinen historiankirjoitus ei kuitenkaan aina pyri puolueettomuuteen vaan päinvastoin ajamaan jotain valtion kannalta edullisena pidettyä käsitystä. Tavallista myös on, että kansallisen kertomuksen kannalta ongelmallisista seikoista pyritään vaikenemaan.
Avoimen ja asiallisen keskustelun puute toimii oivana kasvupohjana epäluuloille ja konflikteille. Erityisen turmiollista on, kun lainsäädännöllä yritetään määritellä historiallisia totuuksia.
Historioitsijoiden osuus konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisussa ei rajoitu pelkästään tutkimukseen. Historioitsijat voivat lisäksi pyrkiä osallistumaan historiantulkinnoista käytyyn keskusteluun ja osoittamaan ilmeisiä vääristelyjä ja virhetulkintoja. Konkreettisimmillaan historiantutkijat voisivat myös muun muassa edesauttaa rauhanvälitysprosesseja tuomalla asiantuntijuuttaan niiden käyttöön.
Historiantutkimusta hyödynnetään parhaiten silloin kun se asettuu vuoropuheluun niin valtiollisten toimijoiden, yhteiskunnallisten vaikuttajien kuin suuren yleisön kanssa. Tähän tarpeeseen vastaamaan perustettiin Helsingissä kesällä 2015 Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry (HIRS), joka pyrkii muun muassa edistämään tietoa ja asiallista keskustelua historiasta sekä sen käyttöä rauhanvälityksessä.
Yhdistyksen herättämä kiinnostus kertoo siitä, että historiatietoisuuden tärkeys on havaittu muuallakin. HIRS järjestää 19.–20. toukokuuta Helsingin yliopistolla kansainvälisen konferenssin, jossa on tarkoitus muun muassa pohtia kansainvälisen Historioitsijat ilman rajoja -verkoston perustamista.
Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään. Asiallisen keskustelun myötä sen voi kääntää voimavaraksi, joka palvelee niin rauhanvälitystä kuin yhteiskunnan avoimuutta.
Erkki Tuomioja
Puheenjohtaja
Emma Hakala
Hallituksen sihteeri
Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry
Kirjoitus julkaistiin Turun Sanomissa 1.3.2016
* Historian merkitys ei katoa nykypäivänäkään
* Historioitsijat ilman rajoja: Historian käyttö ja väärinkäyttö konflikteissa -konferenssi järjestetään Helsingissä 19.-20.5.2016
Historians without Borders: The Use and Abuse of History in Conflicts