Havaitsin tuossa että tällä on kinasteltu siitä, mitä Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen todella sanoi tai ei sanonut. Ottamatta kantaa sen enempää tuossa keskustelussa mainittuun huomautan, että Vihavainen on lisäksi esittänyt näkemyksiään Venäjän hallitsevan niin sanotun ”eliitin” ideologisesta taustasta artikkelissa, joka julkaistiin vuonna 2014 pamfletissa ”Suvereeni Venäjä – uhka Suomelle?” Tämän artikkelinsa prof. Vihavainen aloittaa:
Venäjä ja länsi. Ideologian perintö
Venäjän tärkeä erikoisuus on sen ideologinen traditio. Venäjä on etenkin Venäjällä aina nähty ”Euroopasta” poikkeavana maana. Milloin sen on katsottu olevan läntisestä maailmasta jäljessä ja milloin taas niistä edellä. Jälkimmäinenhän oli Neuvostoliiton virallinen tulkinta omasta yhteiskunnallisesta kehitysvaiheestaan, ja asiaa todistamaan värvättiin tuhansia ja taas tuhansia tieteiden tohtoreita ja akateemikkoja.
Venäjän poikkeavuus lännestä on myös nähty arvona sinänsä. Hyvin voimakas slavofiilinen aatevirtaus on 1800-luvulta lähtien katsonut, että Venäjällä on oma sivilisaationsa ja sen arvot ovat toiset kuin lännessä. Länsi, millä tuohon aikaan tarkoitettiin lähinnä Länsi-Eurooppaa, nähtiinkin taantuvana ja rappeutuvana maailmana, jolta nuori ja nouseva Venäjä pian ottaisi johtoaseman käsiinsä.
Tämä slavofiilinen virtaus ei ole koskaan ollut niin voimakas kuin nykyään. Kirjoja, jotka ihannoivat Venäjää ja sen kulttuuria ja panettelevat länttä, ilmestyy nykyään tiuhaan tahtiin. Jokaisessa suuressa venäläisessä kirjakaupassa niitä on myynnissä kymmenittäin. Yleensä niissä toistuvat vanhat väittämät siitä, että Venäjällä, sen perinnäisessä kulttuurissa, vallitsee yhteisvastuun ja ihmisrakkauden henki, kun taas lännessä ihannoidaan demokratian nimikkeellä raakaa kilpailua ja elitismiä, jossa pieni ihminen kokonaan unohdetaan ja jätetään markkinavoimien armoille. Se, että samaa tapahtuu koko ajan Venäjällä, ei jostakin syystä näytä lainkaan häiritsevän kirjoittajia.
Tässä suhteessa ei Venäjä näy poikkeavan yhtään siitä minkä olen pannut merkille muuallakin erityisesti nationalistisissa näkemyksissä jotka usein korostavat oman maansa, etnisyytensä tms. erikoisuutta. Ymmärtääkseni paitsi länsimaissa myös Venäjällä vallitsee nykyään varsin voimakas kansallisuutta, Venäjällä venäläisyyttä, korostava virtaus. Se onkin ollut odotettavissa koska venäläisiä on historiallisista syistä johdettu muiden - kuten esimerkiksi georgialaisten ja tietysti ukrainalaisten (eli venäläisten eurooppalaisten ”serkkujen” eli vähävenäläisten) – toimesta. Kansallisuus ei kuitenkaan ollut arvo sosialistisessa ideologisessa. Mutta annetaan prof. Vihavaisen jatkaa:
Slavofiilisessa traditiossa on myös esiintynyt voimakasta pyrkimystä irrottautua Euroopasta ja sen arvoista. Eurooppaa on pidetty Venäjälle automaattisesti vihamielisenä, vieraana elementtinä, joka aina hautoo katalia suunnitelmia vihaamaansa ja kadehtimaansa itäistä naapuria vastaan.
…
Putinin onni oli tulla vallan kahvaan juuri silloin, kun maan talous nousi jaloilleen. Putinin kannattajat ovat tietenkin käyttäneet asiaa hyväksi ja selittävät, että Putin on nostanut Venäjän polviltaan. Kehitys on myös merkinnyt köyhyyden vähenemistä murto-osaan entisestä. Samaan aikaan työllisyys on pysynyt varsin hyvänä.
Saattaa olla, että Venäjän nousun selittää pelkkä hiilivetyjen hinnannousu ja ettei presidentin omalle politiikalle voi tästä kehityksestä antaa ainakaan kaikkea kunniaa. Ei kuitenkaan kannata ihmetellä sitä, että venäläisten enemmistö yhdistää toisiinsa Putinin presidenttiyden ja elintason nousun. On tavattoman vähän asioita, jotka olisivat keskivertovenäläisen mielestä olleet paremmin Jeltsinin aikana kuin nyt. Tämän osoittavat lahjomattomasti mielipidemittaukset, joissa ero Putinin ja Jeltsinin välillä on huima.
Luonnehdittuaan näin sen ideologian aseman joka vallitsee nykyvenäläisessä valtavirtauksessa prof. Vihavainen ottaa käsiteltäväkseen ”suvereenin demokratian” käsitteen, jonka tausta on pyrkimyksessä samaan aikaan kannattaa demokratiaa ja estää sen tuhoisa vaikutus, joka sillä oli osoittautunut olevan Venäjällä Jeltsinin aikaan:
Suvereeni demokratia ja imperiumi. Menneiden vuosisatojen aatteita?
Putinin hallinnon piirissä kehiteltiin jo varhaisessa vaiheessa teoriaa ”suvereenista demokratiasta”. Sen isänä pidetään erityisesti Putinin neuvonantajaa Vladislav Surkovia, jonka sukujuuret itse asiassa tulevat Tšetšeniasta.
Tämän opin mukaan Venäjä ei, tulkitessaan arvoja ja normeja, ole enempää kansallisella kuin kansainväliselläkään tasolla riippuvainen ulkomaista. Se on sanan klassisessa mielessä suvereeni eli täysivaltainen valtio, jolla ei missään suhteessa ole velvollisuutta alistua muiden määräysvaltaan.
Niinpä ”suvereenin demokratian” ideologiaa voikin pitää vastauksena yksinapaisen maailman haasteeseen. Jo varhaisessa vaiheessa Venäjällä todettiin, että suvereenisuus näin pitkälle ymmärrettynä edellyttää vahvoja puolustusvoimia. Muussa tapauksessa Venäjän yli tullaan kävelemään.
…
Venäjällä nykyään sangen suositun niin sanotun geopoliittisen ajattelun mukaan Venäjällä on näiden lisäksi vielä yksi ylittämätön valtti: se hallitsee Euraasian mantereen ydinaluetta. Tämä tarkoittaa, että se on strategisesti haavoittumaton. Sitä ei voida valloittaa eikä lannistaa elinhermoja katkaisemalla, toisin kuin meriyhteyksistä riippuvaisia valtioita. Sijaintinsa vuoksi Venäjän kanssa samaan kohtalonyhteyteen kuuluvat mantereiset kansat myös elävät luonnollisessa symbioosissa ydinvaltion, Venäjän, kanssa, kertoo suosittu teoria, joka periytyy historioitsijalta ja uus-euraasialaisuuden keksijältä Lev Nikolajevitš Gumiljovilta (1912–1992). Sanastoon ei siis suinkaan kuulu esimerkiksi sellainen ilmaisu kuin olla Venäjän ”armoilla”
Prof. Vihavainen jatkaa määrittelemällä venäläisen niin sanotun ”imperialismin”. Tämä toteaa, että Venäjä tosiaan on kuin onkin imperialistinen valtio niin kuin täällä on välillä ollut tapana korostaa. Vihavainen myös täsmentää mitä sana ”imperialistinen” tarkoittaa tässä yhteydessä.
Yhtä kaikki, Venäjä näkee itsensä yhä vieläkin nimenomaan imperiumina, monien kansojen yhteytenä, vaikka se Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alkoi yhä enemmän muistuttaa kansallisvaltiota, venäläisten Venäjää. Geopoliittinen mullistus, jota voi näkökulman mukaan pitää katastrofina tai suurena vapautumisena, puolitti imperiumin väkiluvun, joka nyt on vain vähän yli 140 miljoonaa. Samaan aikaan se jätti peräti 25 miljoonaa venäläistä kotimaansa ulkopuolelle ja teki heistä kertaheitolla ulkomaalaisia. Melkoinen osa näistä on jo palannut Venäjälle, mutta on syytä korostaa, että asia oli usein heidän kannaltaan katastrofi.
Venäjä on imperiumi jo sen takia, että niin sen sisällä kuin sen rajaseuduilla asuu miljoonittain vähemmistöjä, lähinnä muslimeja. Aivan erityisesti on syytä mainita tataarit, joiden alueella on luonnonrikkauksia. Sama koskee myös pohjoisen alkuperäiskansoja kuten nenetsejä ja jakuutteja. Tulenaran ja monikansallisen Kaukasian merkitys imperiumille lienee kaikille käynyt selväksi.
Pelkästään tämän imperiumin pitäminen koossa vaatii merkittävää sotilaallista voimaa.
Sen koko valtavan alueen uskottava suojaaminen ulkoisia uhkia vastaan vaatii sitä vieläkin enemmän ja saattaa jo keskipitkällä aikavälillä käydä mahdottomaksi. Joka tapauksessa Venäjän imperiumin suvereniteetin ylläpitäminen on suurihaaste, jota yritetään hoitaa toisaalta sotilaallisen voiman ja toisaalta liittoutumisen avulla. Venäjän todelliset ongelmat eivät ole lännessä, vaan idässä ja etelässä. Syystä tai toisesta Venäjä ei luota myöskään länteen, ja monet sen ”suvereenisuuden” osoitukset ovat olleet haaste nimenomaan lännelle.
Näin summaa siis Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen näkemyksiään Venäjän poliittisen johdon (eli ns ”eliitin”) ideologisesta taustasta. Kuten huomaamme poikkeaa tämän Venäjä-asiantuntijan näkemykset huomattavasti häntä alempitasoisen Turun ylipiston henkilökunnan ja erityisesti Turun yliopiston palstanvalvojan esittämistä, tosin ei-koherenteista, näkemyksistä. Nämä viimeksimainitut näkemykset ovat käsittääkseni ns.
"blame game", syyttelypeliä, joka on politiikkaa, ei historiallista katsantoa. Palaan tähän asiaan.
Semmottii…
--=Terv. h.j.=--