jsn kirjoitti:.
Olen samaa mieltä siinä, että 30.11. (hyökkäys ja Terijoen hallituksen tunnustaminen Suomen lailliseksi hallitukseksi) olisi ollut Neuvostoliitolta jo vähän liian iso bluffi. Sellainen olisi ollut mahdollinen, jos maailmassa ei olisi ollut muita maita kuin Suomi ja Saksa. Uskoivathan monet Suomessakin ylintä sodanjohtoa myöten, että Suomi romahtaa viimeistään parissa viikossa. Silloin paraatimarssista luopuminen olisi ollut erittäin outo ratkaisu.
Totta on myös, että Petsamon nikkeliä ei ollut vielä talvella 1939-40 saatavissa, joten sillä ei olisi sodan silloista vaihetta ratkaistu.
Hietalahden tarina on hyvin laadittu, mutta siinä on aukkoja. Yksi isoimmista on Neuvostoliitto.
MR-sopimuksen kauppasopimusten 8.1939 ja 2.1941 mukaisesti Saksa sain Britannia kauppasaarrossa sotataloutensa tarvitsemat raaka-aineet Neuvostoliitosta ja 2.1941 sop. mainitaan erikseen ja kiireellisenä 3000 tonnin nikkelieräkin NL:sta 18 kk:n kuluessa.
Esko Vuorisjärvi: Kenelle Petsamo merkitsi eniten. s 207 -210.:
"Suomen tietoisena pyrkimyksenä oli niin Neuvostoliiton Petsamon alueen valvontaan tähtäävien toimenpiteiden kuin myös Saksan kaivostoimintaan kohdistamien ylivaltapyrkimysten torjunnassa pitkittää asian käsittelyä. Välirauhan aikana Suomi toivoi saavansa Saksan ja Neuvostoliiton Petsamon Ni-asiassa vastakkain."
s.213.: "Sen tiedon perusteella, mikä tällä hetkellä ( 1990 ) on käytettävissä, on ilmeistä, että Suomi suureksi osaksi Petsamon nikkelin ansiosta onnistui torjumaan välirauhan aikana Neuvostoliiton todennäköisen tavoitteen miehittää koko Suomi."
"Varmasti tiedetään ainakin se, että Hitler esti marraskuussa 1940 Neuvostoliiton suunnitelmat sanomalla " ei " tämän pyytäessä vapaita käsiä Suomen likvidoimiseksi."
Hitler antoi 8.1940 Norjan VuorAK:lle käskyn miehittää Suomi-NL -konfliktitilanteessa Petsamon alue ja syyskuussa 1940 NL oli ymmärtänyt Pohjois-Suomen läpi kulkevan kauttakulkuliikenteen merkitsevän, että Saksa oli asein valmis puolustamaan Petsamon suunnalla saamiaan etuja.
Helmikuussa 1941 Saksa taas asetti - turvatakseen Ni-saantinsa Petsamosta - Neuvostoliitolle sellaiset ehdot, ettei NL voinut niitä millään hyväksyä.
Päästäkseen Petsamoon olisi NL:n ollut tunkeuduttava sinne väkivalloin.
Kun Neuvostoliitto ei ollut ottanut riskiä joutua Petsamon takia sotaan Saksan kanssa aikaisemminkaan, niin vielä vähemmän se teki sitä helmikuussa 1941.
Kaikkiaan Petsamon nikkeli oli välirauhan aikana Neuvostoliiton Suomen-suhteiden koetinkivi, ja kun Neuvostoliitto ei onnistunut hoitamaan Petsamon kysymystä haluamallaan tavalla, esti se ilmeisesti sitä yrittämästä muidenkaan Suomea koskevien suunnitelmien toimeenpanoa.
Neuvostoliiton kohdalla kysymys oli kuitenkin niin merkittävästä asiasta - nikkelikysymys suorastaan hallitsi välirauhan aikana maiden suhteita - että edellämainittu johtopäätös on oikeutettu," kirj. Esko Vuorisjärvi.
Molotovin ja Hitlerin neuvottelu marraskuussa 1940 Berliinissä ja Hitlerin "ei" NL:n Suomen likvidoimiselle ei mitätöinyt Neuvostoliiton ja Saksan kauppasopimuksiakaan, Neuvostoliitto ja Saksa eivät kumpikaan sitä halunneet ja 2.1941 solmittiin uusi maiden välinen tavaranvaihtosopimus.
Barbarossan alettua Molotov sanoi NL:n radiossa Neuvostoliiton tunnollisesti täyttäneen Saksa-NL -sopimuksen ja kuitenkin Saksa nyt oli petollisesti hyökännyt.
Ja ehkäpä Saksan hyökkäyspäätökseen 6.1941 oli myötävaikuttanut se tosiasiakin, että suuri Neuvostoliitto ja puna-armeija olivat Talvisodassa menestyneet erittäin heikosti pientä Suomea ja sen armeijaa vastaan tilanteessa, jossa sen ei tarvinnut pelätä Saksan hyökkäystä vaan Suomea vastaan saattoi 1940 alussa keskittää lisääkin niin paljon joukkoja kuin mm. Kannakselle mahtui.
Rauhan tullessa puna-arm. oli Sortavalan ja Viipurin itäpuolella, Moskovan rauhanteossa Stalin otti kaksi kertaa enemmän "voittomaata".
Veikko Palvo