Rentolan mukaan (Kimmo Rentolan esitelmä 1917 in Finnish and Russian Historiography, Historians without borders konferenssissa toukokuussa 2016) Venäjällä on vaikeaa päättää miten 1917 vallankumoukseen tulisi suhtautua. Pitäisikö se glorifioida vaiko tuomita, ainakaan vielä toukokuussa Putin ei ollut allekirjoittanut juhlakomitean perustamista koskevaa lakia.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen poliittinen eliitti Venäjällä on yleensä suhtautunut negatiivisesti vallankumouksen (valtio, johtava puolue-eliitti, liberaalit ja ortodoksikirkko)
Putinin aikana suhtautuminen on ollut negatiivista eritysiesti siksi, että vallankumouksen katsottiin tuhonneen venäläisen valtion ja monarkian. (jota näytetään nyt arvostettavan yhä enemmän)
Kiinnostavaa oli se, että nyt 1917 vallankumousta on jälleen alettu tulkita positiivisesta näkökulmasta (tästähän esimerkkinä ovat vaikkapa viides imperiumi ajatukset, joissa neuvostoaika nähdään yhtenä tärkeänä imperiumin vaiheena) nyt yleisölle syötetään keinotekoista ajatusta vallankumouksesta hyvinä ja pahoina linjoina, joissa vallankumosuaika oli pahaa ja neuvostoaika hyvää. Lenin oli paha Stalin hyvä (paitsi puhdistukset) pahat bolsevikit ja internationalistit, hyvät patrioottiset kommunistit.
Putinilainen näkökulma Neuvostoliiton romahdus nähtynä geopoliittisena katastrofina, joka heikensi valtiota ja Venäjä-kuvaa, sekä sitten tietysti Venäjän eliitin hysteerinen pelko värivallankumouksesta Venäjällä joiden kautta vallankumoukseen suhtaudutaan tietysti negatiivisesti.
Rentolan esityksessä tuli esille myös se, että Helsinki oli tärkeässä asemassa Venäjän vallankumouksessa, se oli eräänlainen veretön vallankumous (Eino Ketolan esille nostama termi) joka edelsi bolsevikkikumousta. Kapinointiin osallistuneet Helsinkiin sijoitetut venäläiset sotilaat tukivat Suomen itsenäisyyttä.
Rentolan esitelmän päätelmiä oli mm se, että sen paremmin tsaari kuin Venäjän väliaikainen hallituskaan (jonka siis bolsevikit kaatoivat lokakuussa 1917) eivät olisi antaneet suomalaisille itsenäisyyttä. Myöskään suomalaiset johtajat eivät nostaneet eroamista Venäjästä esille ennekuin vasta lokakuun kumouksen jälkeen. Vihavaiseen tukeutuen Rentolan mielestä siis vasta bolsevikkikumous mahdollisti Suomen itsenäisyyden ja eron ”uppoavasta laivasta”. Hän tuo esille myös, että Venäjän sisällis-sodan aikana 1918-1921 valkoiset venäläiset eivät tukeneet Suomen itsenäisyyttä, minkä vuoksi puolestaan Suomen valtio kieltäytyi avustamasta Venäjän valkoista puolta.
Rentolan loppupäätelmä on, että suomalaisten omat itsenäistymispyrkimykset olivat toki kivijalka Suomen itsenäistymiselle, mutta sen mahdollisti vasta Venäjän vallankumous, joka voidaan nähdä yhtenäisenä tapahtumana mutta joka koostui useasta osasta.
Tässä Rentolan kalvossa näkyy vielä taulukkomaisesti suhtautuminen vallankumoukseen.
Kuva Kimmo Rentolan pitämästä esitelmästä 1917 in Finnish and Russian Historiography, Historians without borders konferenssissa toukokuussa 2016.