Kuva: Molotov ja Hitler Berliinissä 12.-13. marraskuuta 1940, Heinrich Hoffmann, Deutsches Historisches Museum, Berlin.
Claes Johansen esittää kirjassaan Hitler’s Nordic ally? Finland and the Total War 1939-1945 Molotovin ja Hitlerin neuvotteluista Berliinissä marraskuussa 1940 seuraavan tulkinnan:
Molotovin saamissa ohjeissa 9.11.1940 kaksi kohtaa. Tehtävänä oli saada selville Saksan, Japanin ja Italian todelliset aikeet suhteessa ehdotettuun uuteen sopimukseen. Suomi on kohdassa 2a: Molotovin täytyy vaatia selvyyttä missä Suomi sijaitsee Molotivin—Ribbentropin sopimuksessa, s.o. kuuluuko Suomi NL:n vai Saksan intressipiiriin. Vaikka Suomi oli M-R-sopimuksessa selvästi edellisessä, vaatimus selvennyksestä oli olennainen koska saksalaisia sotilaita oli Suomessa (ja ehkä myös koska M-R-sopimus ei sisältänyt etupiirin määritelmää). Ohjeissa sanottiin myös että Molotovin oli vaadittava Berliiniä panemaan lopun neuvostovastaiselle propagandalle Suomessa.
Neuvostoliittolaiset ja saksalaiset muistiot eroavat toisistaan. Neuvostoliittolaisessa muistiossa (joka julkaistiin 1998) sanotaan englantilaisen käännöksen mukaan:
Saksalaisessa muistiossa taas sanotaan:The Russians think that Germany has fulfilled its oblications according to this agreement, except in one area – Finland. In relation to this, Molotov wishes to know the German government’s view regarding the existing agreement.
The German-Russian agreement of the last year could therefore could be regarded as fulfilled, execept for one point, namely, Finland. The Finnish question was still unsolved, but he [Molotov] asked the Führer to tell him whether teh German-Russian agreement, as far as it concerned Finland, was still in force.
Johansen kirjoittaa, että vaikka sanoissa on eroavaisuuksia, ensisilmäyksellä merkityksessä ei näytä olevan. Mutta jos lukee vain saksalaisen muistion tietämättä Molotovin ohjeista, voi saada vaikutelman, että ei Saksan vaan Neuvostoliiton tarvitsee täyttää sopimuksen, s.o. että NL:lla on oikeus annektoida Suomi edellisen vuoden sopimuksen perusteella, mutta se ei voi tehdä sitä Saksan sotilaallisen läsnäolon takia maassa. Tai ilmaistuna toisella tavoin: Molotov vaatii, että Saksan joukot vedetään Suomesta, jotta NL voi täyttää edellisen vuoden sopimuksen hyökkäämällä Suomeen ja liittämällä sen itseensä.
Tämä näyttää olleen tapa, jolla Hitler ymmärsi asia neuvottelussa, samoin kuin tapa jolla asia on siitä alkaen ymmärretty Suomessa ja muissa länsimaissa kylmän sodan aikana.
Neuvostoliittolaiset lähteet kertovat Johansenin mielestä kuitenkin erilaisen tarinan. Tosiasiassa vanha tulkinta on epälooginen, vaikka katsomme vain saksalaista muistiota. Mikään M-R-sopimuksessa ei vaadi osapuolia miehittämään etupiirinsä alueita. Sopimus vain tekee heille mahdolliseksi tehdä sen ilman, että toinen osapuoli puuttuu asiaan. Eikä vain Suomi vaan myös monet alueet Saksan etupiirissä olivat yhä itsenäisiä valtioita, vastoin sitä mitä Hitler väittää saksalaisessa muistiossa.
Toisen väärinymmärryksen aiheutti tapa, jolla saksalaiset neuvotteluissa käsittivät termin ”Suomen kysymys”. Siihen palataan myöhemmin, tässä vaiheessa Johansen huomauttaa että Molotovin lausunto on mahdollisesti väärin ymmärretty, senhän on tulkinnut ensin kääntäjä ja sitten muistion kirjoittaja. Tämän takia Johansen uskoo, että venäjänkielinen muistio kertoo luotettavammin, mitä Molotov todella sanoi. Tällä perusteella on selvää, että neukut tarkoittivat ”Suomen kysymyksellä” sitä, että Suomen asema oli epäselvä M-R-sopimuksen puitteissa.
Neuvottelujen ensimmäisenä päivänä Hitler ei kommentoinut erikseen Molotovin kyselyä, mutta asia otettiin uudelleen esiin heti toisen päivän neuvottelujen alkaessa. Molotov mainitsi Saksan joukkojen siirron Suomen läpi ja myös neuvostovastaisen agitaation, jonka hän väitti romuttaneen mahdollisuudet luoda positiivisen ilmapiirin suomalaisten ja neukkujen välille.
Hitler vastasi, että Saksalla ei ollut mitään vaikutusvaltaa agitaatioon Suomessa. Mitä tuli joukkojen siirtoihin hän selitti asian vähäpätöiseksi luvaten, että ne olivat vain tilapäisiä ja puhtaasti käytännöllisiä järjestelyjä. Sitten hän lisäsi, että Saksa oli riippuvainen nikkelin ja puun tuonnista Suomesta eikä siksi voinut hyväksyä sotaa Itämeren alueella. Toisin sanoen Hitler tulkitsi tai ainakin oli tulkitsevinaan Molotovin ”Suomen kysymyksen” johtuvan NL:n toiveesta hyökätä Suomeen ja liittää se itseensä.
Neuvostoliittolainen muistio jatkuu:
Saksalainen muistio sanoo:Molotov says that we are not talking about the war in the Baltic Sea Area, but about the Finnish question, which msut be clarified on the basis of the last year’s agreement.
Hitler remarks that the agreement makes it clear that Finland belongs within the Russian sphere of interest.
Molotov asks: ’In the same manner as Estonia and Bessarabia?’
Keskeinen kysymys on Johansenin mukaan tässä, miksi Molotov tekee rinnastuksen toisaalta Suomen ja tosiaalta Bessarabian ja Viron (saksalaisessa muistiossa Baltian maiden) välillä. Neukkumuistiossa hän näyttää yksinkertaisesti epäilevän Hitlerin edellistä lausuntoa sanomalla: Jos te todella noudattaisitte edellisen vuoden sopimusta, silloin Suomen tilanne olisi verrattavissa tilanteeseen Virossa ja Bessarabiassa, joissa Saksan joukkojen läsnäolo ei olisi hyväksyttävää vaan rikkoisi sopimusta. Koska Saksan joukkoja oli Suomessa, te rikotte sopimusta.Molotov replied that it was not a matter of war in the Baltic, but of the question of Finland and its settlement, within the agreement of the last year. In reply to a question of the Führer, he declared that he imagined this settlement in the same scale as in Bessarabia and in the adjacent countries [den Randstaten = the Baltic States], and he requested the Führer to give his opinion on that.
Saksalainen muistio antaa toisenlaisen vaikutelman. Siinä Molotov epäsuorasti kertoo Hitlerille, että NL aikoo tehdä Suomelle saman, mitä se on jo tehnyt Baltian maille ja Bessarabialle, s.o. liittää se itseensä.
Johansen mielestä on mahdotonta tehdä varmoja johtopäätöksiä sellaisen lähteen kuin saksalaisen muistion pohjalta, varsinkin kun englantilainen käännös saattaa aiheuttaa uusia väärintulkintoja (käännös tehtiin kylmän sodan alussa 1948). Neukkulähteet näyttävät paremmalta vaihtoehdolta, mutta on otettava huomioon myös laajempi kokonaiskuva. Vaikka neukkujohtajilla olisi ollut aikomus annektoida Suomi, se tuskin olisi ollut heidän agendansa huipulla, varsinkaan ei koska ajattelee mitä ongelmia suomalaisten vastarinta olisi heille tuottanut.
Mutta miksi Suomi sitten oli niin tärkeä Moskovalle, että siitä tuli yksi neuvotteluiden keskeisimmistä erimielisyyksistä?
Vastaus löytyy, kun katsotaan Molotovin saamia neuvotteluohjeita: Hitlerin todellisten aikeiden selville saamista. Berliinille olisi tuskin ollut suuri ongelma löytää vaihtoehto joukkojen kuljetuksille Suomen halki, sillä kuljetukset olivat suhteellisen pieniä ja ne olivat helposti saatu kulkemaan Ruotsin kautta. Jos Molotov vaatisi, että kuljetukset lopetetaan ja Hitler kieltäytyisi, se olisi todennäköisesti merkki siitä, että tekeillä olisi suurempi suunnitelmia kuin saksalaiset suostuivat myöntämään ja tämä suunnitelma ei voinut olla muuta kuin hyökkäys NL:oon.
Molotov itse kuvasi tilannetta monta vuotta myöhemmin:
Seuraava kysymys on, miten saksalaiset saivat vaikutelman, että Suomi oli välittömässä vaarassa tulla NL:n hyökkäyksen kohteeksi. Osa ongelmaa on että he ymmärsivät Molotovin termin ”Suomen kysymys” natsiterminologian mukaan ja sijoittivat sen samaan kategoriaan kuin heidän omat ”juutalaiskysymys”, ”Puolan kysymys” jne. Laikki suomalaiset kirjat tästä aiheesta esittävät kiistattomana tosiasiana, että Molotov sanoi suoraan Hitlerille että NL halusi likvidoida Suomen.For our part, we had to probe deeply as much as it was possible speak seripusly with them. We had agreed to observe the treaty – they were not doing so. We saw they didn’t want to observe it. We had to draw our oen conclusions, and they of course drew theirs.
Saksalainen tulkinta ”Suomen kysymyksestä heijastuu myös kenraali Halderin päiväkirjasta samoin kuin muiden neuvotteluissa läsnä olleiden saksalaisten virkamiesten kirjoituksista. Kaikki nämä dokumentit julkaistiin sodan jälkeisinä vuosina, mikä selittää niiden vaikutuksen länsimaiden mielipiteeseen tilanteesta.
Saksalainen tulkinta ei kuitenkaan saa tukea neuvostomuistiosta eikä erityisesti politybyron ohjeista Molotoville. Häntä ei ollut määrätty eikä hänen ollut lupa kertoa Hitlerille NL:n salaisista sotilaallisista tai poliittisista suunnitelmista Suomen suhteen.
Vasta-argumenttina on väitetty, että Molotovin huomautus saattoi olla lipsahdus tai että Hitler yksinkertaisesti voitti tämän oveluudessa. Mutta tämä tuntuu yhtä epätodennäköiseltä, sillä Molotov tunnettiin älykkäänä ja taitavana neuvottelijana. Pikemmin saksalaiset yksinkertaisesti ymmärsivät hänet väärin tavalla, joka heijasti ei vain heidän omia odotuksiaan ja mielentilaansa, vaan myös heidän haluaan etsiä argumentteja jotka voisivat vetää Suomen yhä enemmän natsien leiriin.
Suomessa oli ollut paljon levottomuutta Molotovin ja Hitlerin neuvottelujen johdosta. Suomalaiset pelkäsivät, että heidät myydään venäläisille, kuten jotkut tunsivat tapahtuneen vuosi aiemmin. Mutta neuvottelujen jälkeen Saksan pääesikunta lähetti rauhoittavan viestin Helsinkiin. Siinä väitettiin, että Molotov oli kertonut suoraan Hitlerille, että NL aikoi hyökätä Suomeen, mutta Führer oli tehnyt selväksi, että neukkujen on paras pysyä poissa tai muuten seuraa sota. Sanoman mukaan Hitler oli "levittänyt sateenvarjonsa Suomen ylle" ja suomalaiset voisivat "nukkua rauhassa". Tämä kuva Hitleristä hyväntahtoisena suojelijana ei ole tähän päivään mennessä kokonaan kadonnut, vaikka on todennäköisesti realistisempaa nähdä Berliinin "rauhoittava" viesti räikeänä esimerkkinä siitä, miten saksalaiset manipuloivat Suomen johtajia (ja tässä tapauksessa jopa itseään).
Saksalaiset eivät koskaan kertoneet suomalaisille Molotovin 26.11. Berliiniin lähettämään sähkeeseen, jossa vakuutettiin, että NL ei tule käymään sotaa Suomea vastaan, jos saksalaiset joukot lähtevät maasta. Tosiasiassa Molotov oli luvannut sen neuvotteluiden aikana (saksalaisen muistion mukaan) ja myös keskustelussa Saksan lähettilään von Schulenbergin kanssa Moskovassa samana päivänä (NL:laisen dokumentin mukaan). Sähke sisälsi myös useita NL:n vaatimuksia, jotka koskivat ehdotettua sopimusta Saksan ja NL:n välillä.
Saksa ei vastannut Molotovin sähkeeseen, ja näin Saksan ja NL:n neuvottelut päättyivät.