Elämmekö jo "totuuden jälkeistä aikaa"?

[nylander]

Suomen Kuvalehden uusimmassa numerossa 39 (päiväys 30.9.2016) on laaja, minulle tuntemattoman toimittajan Aura Rämön artikkeli "Sota näkymätöntä vastaan". Sen sisällön voisi tiivistää parin rivin ingressissä olevaan kysymykseen: "Mutta mistä trolliarmeijasta on kyse?" Jutussa käsitellään omasta mielestäni jokseenkin tasapuolisesti nykyisen varsinkin Venäjää koskevan kärjistyneen tiedotusilmaston vastapoolien näkökantoja. Jätän tässä kommentissani tietoisesti syrjään "Venäjä-trollien" (vulgaristien kielellä: "tiltujen") toimintaa tutkineiden henkilöiden kokemat hyökkäykset ja parjauksen. Ne ovat saaneet melkoisesti tilaa julkisuudessa, ja joku toinen perehtyneempi voi halutessaan jatkaa tässä säikeessä keskustelua siitä näkökulmasta. Onko aikomukseni siis käsitellä kysymystä "Venäjä-trollien" näkökantoja ymmärtäen? Eipä tietenkään, vaikka en yhtään ihmettelisi, vaikka vaikka sellainenkin syytös oitis tulisi vastaani. (Rämö antaa artikkelissaan seuraavan määritelmän: "Trollilla tarkoitetaan anonyymia ja aggressiivista Venäjän johdon agendaa verkossa levittävää toimijaa, joka saa käskyjä ylhäältäpäin.")

Tarkoitukseni olisi SK:n artikkeliin tukeutuen raottaa hieman kolikon toista puolta - vai olisiko osuvampaa sanoa sen syrjää. Lainaan artikkelista tältä kannalta kiintoisan kohdan:

Ongelma on alusta alkaen ollut tämä: ne kansalaiskeskustelijat, joiden mielipiteet menevät jollain tavalla yhteen Venäjän virallisten näkemysten kanssa, kokevat infosotapuheen leimaavan heidät trolleiksi.

Itse toteaisin, että lähimainkaan aina ei tarvitse olla kyse "Venäjän virallisista näkökannoista"; paljon vähempikin tuntuu nykyään riittävän. Esimerkistä käyköön vaikkapa professori Matti Klingen kannanotot; häntä tuskin sentään kukaan täyspäinen epäilee "Venäjä-trolliksi".

Hyppään artikkelissa seuraavaan kohtaan:

[Annikka] Rauhalan mukaan erityisesti vanhempien ihmisten, Paasikivi-Kekkos-linjalaisten, oli vaikea sulattaa,että joku ajatteli heidän olevan Venäjä-mielisiä eikäl liittoutumattomuuden kannattajia.

Sitten artikkeli lainaa ymmärtääkseni monien leimaamaa eduskunnan valiokuntaneuvos Peter Saramoa:

Oli heti alusta lähtien selvää, että ei tehty eroa, onko joku toimimassa Venäjän lukuun vai onko kysymyksessä suomalaisten esittämiä mielipiteitä.
- -
Venäjällä tapahtuu aivan hirveitä asioita ja niitä pitää kritisoida, mutta mionusta suomalainen media on varsinkin Ukrainan tapahtumien jälkeen, ehkä jo aiemminkin, kallistunut selvästi yksipuoliseen raportointiin.

Aurora Rämö täydentää:

Eikä Saramo lue Venäjä-uutisiaan pelkästään Facebook-ryhmistä. Jo työnsä puolesta hän selaa päivittäin The Guardianin, The Independentin, Financial Timesin, Le Monden Le Figaron, Dagens Nyheterin ja Süddeutsche Zeitungin.

Artikkelinsa loppupuolella Aurora Rämö kertaa kuvaavia esimerkkejä "Venäjä-paranoiasta" Ruotsissa, jonka tiedotusilmasto hänen haastattelamansa Erkki Tuomiojankin mukaan muistuttaa tilannetta Suomessa. Lainaan yhtä tragikoomista esimerkkitapausta:

Kun [Ruotsin] puolustusvoimat totesi, että merestä poimittu ääni oli lähtöisin Ruotsista eikä sukellusvenettä koskaan löytynyt, toimittaja ei antanut periksi. Todisteeksi todisteistaan hän haastatteli itseään Dagens Nyheteriin.

Lopuksi vielä lainaus SK:n artikkelin mielestäni osuvimmasta kohdasta, josta sain tähän aiheenkin tähän kommenttiini:

Tästä ajasta, jossa jokainen voi päätyä omaan totuuteensa valitsemisensa lähteiden avulla, on alettu puhua totuuden jälkeisenä aikana.

[Lemmi]

Luulen, että valtioilla, terroristiryhmillä ja puolueillakin on viestintätoimistoja apunaan kun ne haluavat muokata yleistä ilmapiiriä itselleen suosiolliseksi. Dokumenttipaljastusten ansiosta tiedetään, että joillakin mailla on ohjelmistoja, joita käytetään sosiaalisen median viesteihin niin, että yksi operaattori voi esitää montaa henkilöä. Muistaakseni Britannian GCHQ.lla on sellainen.

https://www.gchq.gov.uk

Venäjän trolli-juttuja pidän ahdistuneen epätoivoisena huutona yksityishenkilön esittämänä. Median ja valtion edustajien esittämänä se on vaarallisempaa. Kyse on kai pyrkimyksestä yhteen totuuteen. Samaa oli jo 70-luvulla. Sanat vain olivat toisia silloin.

Syytökset kohdistuvat oppositioon tai kuviteltuun oppositioon nyt ja 70-luvulla ja tavoite on pelotella vaikenemaan.

Arvaan, etteivät kaikki ole samaa mieltä kanssani. Luulen, että enemmistö suomalaisista ei piittaa trolli-väitteistä ja osa kai naureskelee niille. Naureskelee kuten 70-luvullakin. Hyvä niin.

[skrjabin]

Itse toteaisin, että lähimainkaan aina ei tarvitse olla kyse "Venäjän virallisista näkökannoista"; paljon vähempikin tuntuu nykyään riittävän. Esimerkistä käyköön vaikkapa professori Matti Klingen kannanotot; häntä tuskin sentään kukaan täyspäinen epäilee "Venäjä-trolliksi".

Onko joku vähemmän täyspäinen epäillyt? Sinällään on suorastaan harmi, ja keskustelun yksipuolistumista jonkinlaisen polarisoitumisen kautta, että mannereurooppalaiseen ajatteluun tukeutuva ja siihen hyvin perehtynyt näkökulma, jota Klinge epäilemättä suuressa määrin edustaa, on jokseenkin hukkunut tähän kohinaan infovaikuttamisen ympärillä. Klinge voi toki olla näkemyksineen väärässä tai olla olematta, mutta perusteltu venäläistä kulttuuria ja politiikkaa ymmärtävä (ei tarkoita hyväksyvää) näkökulma on jäänyt valitettavan paljon jalkoihin. Venäjän suhteen analyysi tuntuu olevan valitettavan paljon paranoian leimaamaa. Tosin nykyisenä some-aikana tämä paranoia tuntuu vaivaavan vähän kaikkia analysoinnin suuntia.

Trollikeskustelua vaivaa ylipäätään perspektiiviharha, kuvitellaan aivan liikoja siitä kiinnostuksesta jota Venäjällä Suomea kohtaan on. Epäilemättä jonkinlaista vaikutuspyrkimystä on - niin on muillakin mailla - mutta sen väitetty mittakaava ja syvällisyys sekä väitetty ylhäältä ohjautuvuus tuntuvat liioiteltuilta. Myös Venäjän valtion jokaista Suomeen suuntautunutta toimenpidettä yliluetaan jonkinlaisena uutena siirtona suuressa strategisessa pelissä.

[Tapio Onnela]

Venäjän trolli-juttuja pidän ahdistuneen epätoivoisena huutona yksityishenkilön esittämänä. Median ja valtion edustajien esittämänä se on vaarallisempaa.

Hyvin kuvaavaa, että Venäjän propagandaa toistava nimimerkki haluaa tässä vähätellä ja siloitella niitä vaikeuksia ja uhkailua ja joita Venäjän propagandakoneiston toimintaa selvittävät toimittajat joutuvat komemaan. Tässä Ylen toimittaja Jessikka Aro kertoo mitä hänelle tapahtui:

– Kiinnitin huomiota venäläisten itsenäisten riippumattomien toimittajien penkomiin ja hakkerien kaivamiin tietoihin siitä, että Venäjällä toimisi trollitehdas tai trollitehtaita. Venäläiset toimittajat olivat nimenneet niiden työntekijät trolleiksi eli henkilöiksi, joiden työtehtävä on esittää tavallisia kansalaisia feikkiprofiilin suojista erilaisen sosiaalisen median palveluissa ja blogipalveluissa.

Aro selvitti Pietarissa toimivan trollitehtaan toimintatavat:

Etsiessään trollitehdasta Venäjällä Aro löysi kollegansa kanssa netistä työpaikkailmoituksia, joissa etsittiin sosiaalisen median päälliköitä, graafikoita ja copywritereita.
– Heidän työtehtäviinsä kuului työskennellä 12-tuntisissa työvuoroissa, tuottaa erilaista sisältöä ja uudelleenkirjoittaa erilaisia tekstejä nettiin ja tehdä sitä myös englannin kielellä. Kysyimme työhönotosta, minkälaisia tekstejä, ja meille vastattiin ainoastaan, että poliittisia.
Löydettyään oletetun trollitehtaan Pietarista Aro ja toinen toimittaja yrittivät jututtaa vuorosta poislähteviä työntekijöitä, mutta kukaan ei halunnut kommentoida mitään.
– Kaikki sanoivat tosi vaikeina, että ei heillä ole oikeutta puhua. Kuukausia myöhemmin, kun muutkin toimittajat penkoivat aihetta, kävi ilmi, että työntekijät joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, että he eivät kerro mitään työtehtävistään.
Jälkikäteen Aro tutustui yhteen toimittajaan, joka oli ollut talossa peitetehtävissä töissä mutta samaan aikaan kerännyt tietoja.
– Hän kertoi olleensa siellä töissä, kun me olimme kollegojen kanssa tekemässä juttua. Siellä oli suututtu tosi pahasti suomalaisiin toimittajiin, koska olimme olleet niin itsepintaisia ja parveilleet paikalla kolme päivää.
Yle teki jutut trollitehtaasta paitsi suomeksi myös englanniksi ja venäjäksi, ja ne levisivät ympäri maailmaa.
– Saimme ihmiset kiinnostumaan uudestaan Venäjän propagandakoneiston toiminnasta. Kukaan muu kuin Yle Kioski ei ollut tehnyt vastaavaa tutkimusta, ja juttuja jakoivat monet keskeiset mielipidevaikuttajat ja asiantuntijat.

Ja mitä siitä seurasi:

Juttuun reagoi muun muassa Johan Bäckman, joka kommentoi Suomen asioita valheellisesti Venäjän mediassa.
– Hän alkoi levittää minusta disinformaatiota, jonka mukaan kerään laitonta tietokantaa Putinin kannattajista Suomessa. Lisäksi hän väittää, että työskentelen yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Baltian maiden turvallisuuspalveluiden kanssa eli käytännössä vihjaa, että olen vakooja, Aro sanoo.
– Nämä ovat tyypillisiä Venäjän johdon tapoja mustamaalata ja leimata kaikki oppositiotoimijat ja ylipäätään ulkomaiset toimijat, jotka pyrkivät tuomaan demokratiaa tai toimivaa kansalaisyhteiskuntaa Venäjälle, missä se on tukahdutettu.
Seuraavaksi Jessikka Aro alkoi saada sähköpostia ja viestejä ihmisiltä, jotka olivat lukeneet Johan Bäckmanin väitteet.
– Näissä viesteissä on uskottu annettuna se, mitä Johan Bäckman kertoo minusta koko venäjänkieliseen maailmaan, sadoille miljoonille ihmisille. Ihmiset suuttuivat, eikä heillä ollut mahdollisuutta tarkistaa, pitävätkö tiedot paikkaansa, koska suurin osa heistä ei puhu suomea eikä osaa lukea juttuani.
Aro sai myös puheluita Kazakstanista, Ukrainasta ja eri puolilta Venäjää.
– Esimerkiksi Ukrainasta perjantai-iltana kymmenen aikaan tulleessa puhelussa kuului vain ampumisen ääntä. Bäckman myös usutti häiriköt kimppuuni kertomalla yhteystietoni, jotka olin laittanut jutun yhteyteen.

Haastattelu luettavissa Akaan seutu lehdestä:
Jessikka Aro kaivaa maata trollien alta (Akaan seutu 27.9.2016)

[Lemmi]

Onko joku vähemmän täyspäinen epäillyt? Sinällään on suorastaan harmi, ja keskustelun yksipuolistumista jonkinlaisen polarisoitumisen kautta, että mannereurooppalaiseen ajatteluun tukeutuva ja siihen hyvin perehtynyt näkökulma, jota Klinge epäilemättä suuressa määrin edustaa, on jokseenkin hukkunut tähän kohinaan infovaikuttamisen ympärillä. Klinge voi toki olla näkemyksineen väärässä tai olla olematta, mutta perusteltu venäläistä kulttuuria ja politiikkaa ymmärtävä (ei tarkoita hyväksyvää) näkökulma on jäänyt valitettavan paljon jalkoihin. Venäjän suhteen analyysi tuntuu olevan valitettavan paljon paranoian leimaamaa. Tosin nykyisenä some-aikana tämä paranoia tuntuu vaivaavan vähän kaikkia analysoinnin suuntia.

Trollikeskustelua vaivaa ylipäätään perspektiiviharha, kuvitellaan aivan liikoja siitä kiinnostuksesta jota Venäjällä Suomea kohtaan on. Epäilemättä jonkinlaista vaikutuspyrkimystä on - niin on muillakin mailla - mutta sen väitetty mittakaava ja syvällisyys sekä väitetty ylhäältä ohjautuvuus tuntuvat liioiteltuilta. Myös Venäjän valtion jokaista Suomeen suuntautunutta toimenpidettä yliluetaan jonkinlaisena uutena siirtona suuressa strategisessa pelissä.

Olen samaa mieltä. Mielestäni vallalla on paranoiaa ja venäläisten yksittäisten tekojen ja lausumien yliluentaa negatiiviseksi yleistämiseksi. Luulen, ettei tuo tule somesta eikä netistä vaan valtamedian kautta. Jessikka Arolle on hänen omien sanojensa mukaan joku soittanut uhkaavan soiton Ukrainasta Johan Bäckmanin kirjoittaman jutun vuoksi. Noin ainakin ymmärsin Tapio Onnelan lainaaman Akaan seudun jutusta. Johan Bäckmanin kirjoituksen ja ukrainalaisen soiton Jessikka Aro yleistää Venäjän valtion tavaksi toimia.

Luulen, ettei suomalainen media uskalla haastaa Jessikka Aron esittämiä mielipiteitä, koska niiden haastaminen, sehän olisi selvä merkki siitä, että haastaja on Venäjän trolli. Aro on ehkä arvostelun yläpuolella. Hän on papitar. Miksi tähän on tultu? En osaa siihen vastata.

[Tapio Onnela]

Itse toteaisin, että lähimainkaan aina ei tarvitse olla kyse "Venäjän virallisista näkökannoista"; paljon vähempikin tuntuu nykyään riittävän. Esimerkistä käyköön vaikkapa professori Matti Klingen kannanotot; häntä tuskin sentään kukaan täyspäinen epäilee "Venäjä-trolliksi".

Onko joku vähemmän täyspäinen epäillyt? Sinällään on suorastaan harmi, ja keskustelun yksipuolistumista jonkinlaisen polarisoitumisen kautta, että mannereurooppalaiseen ajatteluun tukeutuva ja siihen hyvin perehtynyt näkökulma, jota Klinge epäilemättä suuressa määrin edustaa, on jokseenkin hukkunut tähän kohinaan infovaikuttamisen ympärillä. Klinge voi toki olla näkemyksineen väärässä tai olla olematta, mutta perusteltu venäläistä kulttuuria ja politiikkaa ymmärtävä (ei tarkoita hyväksyvää) näkökulma on jäänyt valitettavan paljon jalkoihin.

Minustakin tämä on järkevä tapa suhtautua keskusteluun, sillä (toisin kuin Venäjällä) täällä kansalaiskeskustelu on aitoa siinä mielessä, että sillä on vaikutusta maan politikkojen toimintaan, ainakin jollakin aikavälillä.
Mitä tulee Klingeen, peräänkuuluttaisin jälleen kerran sitä, että olisi huomattavan paljon helpompi keskustelella Klingen Venäjä näkemyksistä mikäli niitä konkreettisesti lainattaisiin, kuin puhua hänestä "yleisellä tasolla".
Tässä Ukraina-ketjusta napattu sitaatti, joka on aluperin nimimerkki Nylanderin siteeraama:
Nylander lainaa Klingeä:

Tässä parin Venäjän historian tuntijoina meritoituneen professorin näkemys kuluvan vuoden tapahtumista:
Matti Klinge vuosien 2013 - 2014 päiväkirjassaan Pinaatti ja Saint-Simon:

Pidän aivan ymmärrettävänä sitä, että Ukrainan jouduttua kaaokseen Venäjä käyttää hyväkseen tilaisuutta korjatakseen suureksi virheeksi osittautuneen Krimin siirtämisen Venäjän federaatiosta Ukrainan neuvostotasavaltaan 1954. Krim on historiallisesti osa Venäjää, asukkaat pääosin venäläisiä ja kyse on Venäjän laivastosta, Mustanmeren strategisesta merkityksestä. Asialla ei ollut merkitystä ennen vuotta 1991, ja sen jälkeisessä heikkoudentilassa Venäjä ei pystynyt valvomaan intressejään.
Vastapäätä on hampaisiin asti NATO-aseistettu Turkki.
- -
Kiihkeimmin mielialaa on tietenkin lietsomassa koko mediakenttä, mitä sotaisempaa, sen kaupallisempaa. Englannissa uskotaan, että EU-kielteisyys myy, meillä kumpujen yöstä on noussut uusi ryssänvihan aalto.

[Tapio Onnela]

Kiinnostavaa tässä on myös se, miten nämä Venäjän trollit ja valhemedia kytkeytyvät toisiinsa. En yhtään ihmettelisi, jos sellaisen valhemedian kuten MV-lehden tai äärioikeistolasien ja antisemiittisen Magneettimedian takaa paljastuisi lopulta Venäjän tahallinen toiminta. Ainakin näillä medioilla, sekä esim. Bäckmanilla joka toimii Venäjän valtion palveluksessa on selvä yhteys. ”Donbassin Kansantasavallan” nimissä esim. tarjottiin tälle MV-lehden julkaisijalle turvapaikkaa kun suomalainen oikeus esitti hänen vangitsemistaan.

Mutta näin voi käydä jos joutuu venäläisen propagandan maalittamaksi. Suvi Ahola haastatteli Jessikka Aroa:
Suvi Ahola: Trollaajien paljastaja – Venäjän verkkohäirintää tutkinut Jessikka Aro sai peräänsä lokaajia, pilkkaajia ja uhkaajia
(HS, 18.9.2016)

Muutama kommunisti suutahti, ja sitten aktivoitui Johan Bäckman, suomalainen yhteiskuntatieteilijä, joka esiintyy usein Venäjän tiedotusvälineissä paitsi Suomi-asiantuntijana myös Putinin kannattajana.
”Bäckman levitti useille venäläisille verkkosivustoille virhetietoa, että olen Yhdysvaltojen ja Baltian maiden tiedustelupalvelujen avustaja ja kerään tietokantaa suomalaisista, tarkoituksena lähettää se Yhdysvaltoihin. Mukana olivat minun yhteystietoni”, Aro kertoo. ”Aloin heti saada viestejä ja puhelinsoittoja, uhkaaviakin.”
Sitten tulivat verkon pilkkajutut ja nuoruuden repostelu. Arosta ja Yleisradiosta tehtiin myös sarja kirjelmiä Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ne todettiin aikanaan aiheettomiksi.
”En osannut lainkaan odottaa näin laajaa, kansainvälistä ja väkivaltaista parjauskampanjaa”, Aro sanoo.
Lokaamisella on termikin: luonnemurha. Eikä Aro suinkaan ole ainoa henkilökohtaisen häirinnän kohteeksi Suomessa joutunut – samaa voi kokea oikeastaan kuka tahansa, joka kritisoi Venäjän hallintoa ja politiikkaa ja kertoo siitä epämiellyttäviä faktoja.
Aro luettelee nimiä: ”Kirjailija Sofi Oksanen, Infosota-kirjan kirjoittanut sotatieteen tutkija Saara Jantunen, kääntäjä Jukka Mallinen, toimittaja Arja Paananen, sotilasstrategian asiantuntija Torsti Siren, europarlamentaarikko Heidi Hautala, verkkoaktivisti Mikael Storsjö. Myös kyberturvallisuusprofessori Jarmo Limnelliä ja ex-puolustusministeri Carl Haglundia on trollattu. Tarkoituksena on väsyttää kriitikot kiusaamalla ja pelottelemalla.”
Vielä tätäkin vaarallisempaa Aron mukaan on kuitenkin se, mihin verkkoon levitetty perätön tieto voi johtaa. ”Pahimmillaan valheet manipuloivat ihmisten tunteita, kiihottavat heitä vihaamaan minua ja saattavat lietsoa joitakuita vihatekoihin.”
Tälläkin on oma terminsä: maalittaminen.

Toimittajan ammatti on vaarallinen Venäjällä, aika monet on tapettu ja lukuisa joukko heitä on paennut maasta.

”Venäjän tutkivat journalistit ovat ammatillisia esikuviani”, hän sanoo. ”Haastattelin päätoimittaja Mihail Beketovia, joka oli uhkailusta huolimatta kirjoittanut korruptiosta. Ensin häneltä tapettiin koira, sitten mies hakattiin niin, että hän sai aivovaurion, ja sormia piti amputoida. Tunnen myös murhatun Anna Politkovskajan työtovereita ja tutkivan sanomalehden Novaja Gazetan toimittajia.”

Aro kirjoittaa kirjaa Venäjä trollitoiminnasta muualla maailmassa:

”Kirja kertoo paljolti itseni kaltaisista henkilöistä, jotka ovat joutuneet häiriköinnin, trollauksen ja hakkeroinnin kohteeksi Venäjän poliittista johtoa ärsytettyään. Kun olen kertonut omista kokemuksistani julkisesti, monet toimittajat, tutkijat ja kansalaisaktivistit ovat kertoneet joutuneensa vastaavaan tai pahempaan höykytykseen”, hän kertoo.
”Heitä on eri puolilta Eurooppaa ja myös Yhdysvalloista, eli brutaalit ja likaiset keinot eivät rajoitu Suomeen. Venäjä on esimerkiksi tehnyt Interpolille valeilmiantoja ihmisistä, jotka ovat kritisoineet sen politiikkaa. Maan tiedustelupalveluihin kytkeytyvät ovat myös fyysisesti häiriköineet Venäjän vastustajiksi maalitettuja. Kirjassani tutkin näitä tapauksia”

[I Palvo]

k

Venäjän trolli-juttuja pidän ahdistuneen epätoivoisena huutona yksityishenkilön esittämänä. Median ja valtion edustajien esittämänä se on vaarallisempaa. Kyse on kai pyrkimyksestä yhteen totuuteen. Samaa oli jo 70-luvulla. Sanat vain olivat toisia silloin.

Syytökset kohdistuvat oppositioon tai kuviteltuun oppositioon nyt ja 70-luvulla ja tavoite on pelotella vaikenemaan.

Presidentti Kekkonen piti puheen ja antoi radio- ja tv-haastattelun Moskovasta palattuaan 5.8.1970 https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 puhuen mm. sananvapaudesta Suomessa:

"Moskovassa esitettiin e p ä i l e v i ä käsityksiä Suomen puolueettomuuden aitoudesta" ja UKK sanoi puheessaan "vaikeimman l u o t t a m u s t a häiritsevän tekijän olevan Neuvostoliittoa kohtaan harjoitettu pahansuopa suhtautuminen jonkalaista julkisessa elämässämme on jossakin määrin esiintynyt".
Toimittaja kysyy: "Miten tämä tuli esille Moskovan neuvotteluissa"?
UKK sanoi "väärinkäytettyjen lausuntojen ohella nimenomaan lehtikirjoitusten yleisönosastoja myöten olevan e p ä i l y k s e n aiheuttajia".
UKK926352

Muuten olen sitä mieltä, että Venäjän trolleista olisi oikeaan osuvampaa monissakin yhteyksissä käyttää tiltu-sanaa, koska melkoinen osa tuosta kirjoittelusta on samaa tasoa kuin oli tiltuilla.

Veikko Palvo

[skrjabin]

Kiinnostavaa tässä on myös se, miten nämä Venäjän trollit ja valhemedia kytkeytyvät toisiinsa. En yhtään ihmettelisi, jos sellaisen valhemedian kuten MV-lehden tai äärioikeistolasien ja antisemiittisen Magneettimedian takaa paljastuisi lopulta Venäjän tahallinen toiminta.

On sinällään tarpeetonta lähteä hakemaan erilaisia spekulatiivisia linkkejä ja vinkkejä yhdistellen sieltä taustalta suurempaa yhteistyökuviota esim. Magneettimedian takaa. Kysehän on kuitenkin ideologisten intressien koetusta yhtymisestä jo varsin pitkältä ajalta, eikä siihen tarvita mitään salaliittoteorioita. Ns. äärioikeisto on katsonut Venäjälle päin jo 1990-luvulta lähtien "viimeisenä valkoisena toivona", ja rakentanut julkisestikin kontaktiverkostoja sikäläisiin toimijoihin. Venäjällä nähty kansallismielisyys, ylikansallisten toimijoiden vastustus sekä militarismi ja näkemys kansallisvaltioiden keskeisestä roolista kansainvälisen järjestyksen tukirankana niveltyvät hyvin esimerkiksi Magneettimedian taustalla vaikuttavien tahojen ajatteluun. Tukeeko Venäjä mahdollisesti jotenkin konkreettisesti heitä on tässä kuviossa varsin yhdentekevää. Toiminnan mittakaava on kylläkin sellaista, että mitään isoa taloudellista tms. tukea tuskin merkittävissä määrin on saatu, jos on saatu lainkaan.

[Tapio Onnela]

On sinällään tarpeetonta lähteä hakemaan erilaisia spekulatiivisia linkkejä ja vinkkejä yhdistellen sieltä taustalta suurempaa yhteistyökuviota esim. Magneettimedian takaa. Kysehän on kuitenkin ideologisten intressien koetusta yhtymisestä jo varsin pitkältä ajalta, eikä siihen tarvita mitään salaliittoteorioita.

Totta. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Fiksu propaganda luonnollisesti hyödyntää jo olemassaolevaa ja muokkaa sitä.

Tässä Ylen tekemä aika selkeä infografiikka tästä valhemedian kokonaisuudesta:

Suomalaisen vastamedian keskeiset sivustot, tekijät ja lähteet. Kuva: Stina Tuominen/ Yle

[Lemmi]

k

Venäjän trolli-juttuja pidän ahdistuneen epätoivoisena huutona yksityishenkilön esittämänä. Median ja valtion edustajien esittämänä se on vaarallisempaa. Kyse on kai pyrkimyksestä yhteen totuuteen. Samaa oli jo 70-luvulla. Sanat vain olivat toisia silloin.

Syytökset kohdistuvat oppositioon tai kuviteltuun oppositioon nyt ja 70-luvulla ja tavoite on pelotella vaikenemaan.

Presidentti Kekkonen piti puheen ja antoi radio- ja tv-haastattelun Moskovasta palattuaan 5.8.1970 https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 puhuen mm. sananvapaudesta Suomessa:

"Moskovassa esitettiin e p ä i l e v i ä käsityksiä Suomen puolueettomuuden aitoudesta" ja UKK sanoi puheessaan "vaikeimman l u o t t a m u s t a häiritsevän tekijän olevan Neuvostoliittoa kohtaan harjoitettu pahansuopa suhtautuminen jonkalaista julkisessa elämässämme on jossakin määrin esiintynyt".
Toimittaja kysyy: "Miten tämä tuli esille Moskovan neuvotteluissa"?
UKK sanoi "väärinkäytettyjen lausuntojen ohella nimenomaan lehtikirjoitusten yleisönosastoja myöten olevan e p ä i l y k s e n aiheuttajia".
UKK926352

Muuten olen sitä mieltä, että Venäjän trolleista olisi oikeaan osuvampaa monissakin yhteyksissä käyttää tiltu-sanaa, koska melkoinen osa tuosta kirjoittelusta on samaa tasoa kuin oli tiltuilla.

Luulen, että tuo on aika hyvä esimerkki, jonka toit esille Veikko, että Kekkonen oli tiltu ja Venäjän trolli. Voin olla väärässäkin, mutta noin ymmärsin kirjoittamasi. Tiltun mielestä epäilyttäviä henkilöitä ovat ne, jotka kirjoittavat yleisönosastoihin.

Nykyisin kai epäilyttävät henkilöt ovat netissä. Sellaisen käsityksen olen saanut mm Tapion esittelemistä median julkaisuista.

Oletko samaa mieltä?

[I Palvo]

Presidentti Kekkonen piti puheen ja antoi radio- ja tv-haastattelun Moskovasta palattuaan 5.8.1970 https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 puhuen mm. sananvapaudesta Suomessa:

Oletko samaa mieltä?

Lemmi, yrität välihuudoilla sotkea asiaa. Tiltut ylipäätään käyttävät tekaistua tietoa pyrkien esiintymään "oikean tiedon" lähteenä piittaamatta totuudesta ja vähättelevät järkiperusteita ja todistusaineistoa pyrkien kylläkin usein antamaan vaikutelman "kotimaisesta ja läntisestä" luotettavasta lähteestä, mutta tiltujen kirjoitukset kuitenkin paljastavat toimeksiantajan.

Tuossa UKK-haastattelussa 1970 puhutaan mm. sananvapaudesta Suomessa ja toimittaja jopa kysyykin missä oikeastaan kulkee perustuslaillisen sananvapauden ja puolueettomuuspolitiikan mukaisen sananvapauden raja.

Tiltujen viestien tosiasiallinen lähettäjä ei selviä kuin kirjoitusten yleissisällöstä joidenkin asioiden puolesta Suomea ja länttä vastaan yleisestikin ja
sananvapaudesta tällaisen propagandan yhteydessä ei voi puhua.

Veikko Palvo

[Lemmi]

Tuossa UKK-haastattelussa 1970 puhutaan mm. sananvapaudesta Suomessa ja toimittaja jopa kysyykin missä oikeastaan kulkee perustuslaillisen sananvapauden ja puolueettomuuspolitiikan mukaisen sananvapauden raja.

Tiltujen viestien tosiasiallinen lähettäjä ei selviä kuin kirjoitusten yleissisällöstä joidenkin asioiden puolesta Suomea ja länttä vastaan yleisestikin ja
sananvapaudesta tällaisen propagandan yhteydessä ei voi puhua.

SInä Veikko olet samalla kannalla kuin kekkoslaiset. Heille oli epäluotettavia yleisönosastokirjoituksia ja sinulle on samaa nyt. Tuollaisen käsityksen sain. Toivottavasti ymmärsin oikein, mutta voin olla väärässäkin. Jos olen väärässä voisitko selventää oliko Kekkonen tiltu vai olivatko epäluotettavat yleisönosastokirjoittajat tiltuja?

[I Palvo]

SInä

Sinä Lemmi voisit katsoa vaikkapa tämän Ulkoasiainvaliokunnan kuulemisen informaatiosodankäynnistä 22.1.2015 http://cloud.magneetto.com/eduskunta/20 ... _info/view ja esittää oman * asiaa harrastavan osapuolen * kommenttisi.

Veikko Palvo

[Tapio Onnela]

Kiinnostavaa tässä on myös se, miten nämä Venäjän trollit ja valhemedia kytkeytyvät toisiinsa. En yhtään ihmettelisi, jos sellaisen valhemedian kuten MV-lehden tai äärioikeistolasien ja antisemiittisen Magneettimedian takaa paljastuisi lopulta Venäjän tahallinen toiminta.

On sinällään tarpeetonta lähteä hakemaan erilaisia spekulatiivisia linkkejä ja vinkkejä yhdistellen sieltä taustalta suurempaa yhteistyökuviota esim. Magneettimedian takaa. Kysehän on kuitenkin ideologisten intressien koetusta yhtymisestä jo varsin pitkältä ajalta, eikä siihen tarvita mitään salaliittoteorioita. Ns. äärioikeisto on katsonut Venäjälle päin jo 1990-luvulta lähtien "viimeisenä valkoisena toivona", ja rakentanut julkisestikin kontaktiverkostoja sikäläisiin toimijoihin. Venäjällä nähty kansallismielisyys, ylikansallisten toimijoiden vastustus sekä militarismi ja näkemys kansallisvaltioiden keskeisestä roolista kansainvälisen järjestyksen tukirankana niveltyvät hyvin esimerkiksi Magneettimedian taustalla vaikuttavien tahojen ajatteluun. Tukeeko Venäjä mahdollisesti jotenkin konkreettisesti heitä on tässä kuviossa varsin yhdentekevää. Toiminnan mittakaava on kylläkin sellaista, että mitään isoa taloudellista tms. tukea tuskin merkittävissä määrin on saatu, jos on saatu lainkaan.

En pitäisi ollenkaan yhdentekevänä, enkä pikkujuttuna sitä, että Venäjä tukee toimintaa, joka tähtää äärioikeiston vallan kasvattamiseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa. (Yhdysvalloissa se esim. puuttui presidentivaalikampanjaan) Se pyrkii informaatiovaikuttamisellaan horjuttamaan länttä kaikin mahdollisin keinoin. Suomessa näitä Venäjän tukemia tahoja ovat mm. MV-lehti ja Magneettimedia sekä maahanamuuttajavastaiset liikkeet kuten Suomi ensin ja Rajat kiinni! jonka vetäjällä Marco De Vittillä on yhteyksiä Donbassin ns. ”kansantasvaltaan” ja sen suomalaisista koostuvaan tukiryhmään johon uuluvat mm Janus Putkonen ja ”kohudosentti” Bäckman.

Venäläistaustaisen äärioikeistolaisen Ilja Janetskinin pyörittämän MV-lehden ja Venäjän välillä on selkeä yhteys.
Jota osoittaa mm Jessikka Aron kohtalo. Sen jälkeen kun Jessikka Aro sai journalistipalkinnon paljastettuaan venäläisen informaativaikuttamisen ja trollaamisen hänen kimppuunsa käytiin laajalla rintamalla. Esimerkiksi joku kaivoi esille hänen 12 vuotta sitten oikeudessa saamansa tuomion, jota sitten MV-lehti ja muu äärioikeistolainen, maahanmuuttajavastainen ja venäläismielinen nettitrollaus ja valhemedia käyttivät hyväkseen. Kuka kaivoi Aron tuomiota koskevat tiedot esille? Venäjän valtion palveluksessa oleva Johan Bäckman.

Kts. Lisää esim Jussi Korhonen: Venäjä ensin -liike lietsoi Forssassa (Seura, 28.8.2016)