Hänen ajatuksensa tukevat hyvin tässä aiemmin esitettyjä puheenvuoroja humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tärkeydestä yhteiskunnassamme.
...
Tutkijat ovat esittäneet huolensa siitä, mitä tapahtuu, jos koulutuspolitiikkaa ohjaavat OECD:n arviointijärjestelmät, joissa taloudellinen kehitys on itsestään selvänä taustaoletuksena. On lyhytnäköistä nähdä koulutus taloudellisen ja tuotannollisen järjestelmän ala¬systeeminä. Jos ihmisten käsitys historiasta ja yhteiskunnasta sumenee, seurauksena voi olla megaluokan katastrofien toistuminen.
Toisen maailmansodan jälkeen kriittisen yhteiskuntatieteen tutkijat Theodor Adorno ja Max Horkheimer kuvasivat modernin yhteiskunnan kehitystä välineellisen järjen voittokulkuna. Sen ohjaamana ihminen alkoi hyödyntää luonnonvaroja matemaattisen ajattelun ja luonnontieteiden avulla. Tämä ajattelu siirtyi ohjaamaan yhteiskunnan kehitystä. Ihmisis¬täkin tuli välineitä.
Kriittisen teorian analyysit muistuttavat pelottavasti nykyaikaa. 1930-luvulla syntipukeiksi kelpasivat juutalaiset, nyt maahanmuuttajat.
Ihmisten kyky arvioida tietoa ei näytä olevan vahvoilla. Valeuutisia välitetään sumeilematta. Perustelemattomat ja tunnepitoiset näkemykset ohjaavat ihmisten toimintaa. Tämän huomaa vilkaistessaan mitä tahansa nettikeskustelua.
Koulutuksen tulee antaa valmiuksia tiedon kriittiseen ar¬viointiin. Historiallisten, filosofisten, katsomuksellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten käsittely opetuksessa on tärkeää.
Koulutus on oikealla tiellä – sivuille ei kannata vilkuilla (HS, 12.12.2016)
Hannu L. T. Heikkinen, professori, koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto