Tapio Onnela kirjoitti:En ole Kotkinin teokseen tutustunut, olisi kiinnostavaa, jos voisit referoida vähän lisää sitä, erityisesti tuon Stalinin ”vilpittömyyden” osalta. Mitkä olivat Stalinin vilpittömät pyrkimykset Suomen suhteen?
plundi kirjoitti: ↑18.04.21 16:44
Et ole vaivautunut lukemaan kanssakeskustelijoiden viestejä etkä tutustunut niihin merkittyihin linkkeihin etkä siis siihen, mistä on tarkemmin ottaen ollut keskustelussa puhe ennen kuin itse sekaannuit asiaan tutustumatta siihen ensin. Siksi ei kanssasi kannata enemmälti keskustella. Lue itse ensin mitä on sanottu. En lähde nimittäin referoimaan keskustelun keskeisiä kohtia sinua varten kun voit ihan itse omin päin tutustua niihin.
Katsoinpa uudestaan tuon Kotkinin luennon kohdan, joka alkaa noin 48 minuutin kohdalla (kiitokset muuten tästä linkityksestä) johon nimimerkki ”Plundi” viittaa ja jossa puhutaan ”Stalinin vilpittömyydestä”. Olin aika pettynyt, sillä en kyllä löydä häneltä perusteita tuolle Stalinin ”vilpittömyydelle.” Ehkä niitä oli siinä hänen teoksessa, jota Plundi kieltäytyy tältä osin referoimasta?
Kotkinin teesit luennon perusteella:
Kotkin siis väittää, että suomalaisten olisi kannattanut hyväksyä Stalinin ehdot, mutteivat luottaneet Staliniin vaikka hän oli ”pääosin vilpitön”
(sincer for the most part) tälle vilpittömyydelle en oikein löydä muita perusteita luennossa kuin sen, että Kotkin ihmettelee, että Stalin osallistui niin moneen neuvotteluun ihan itse, toisin kuin Baltian maiden kanssa käytyihin neuvotteluihin, ja että hän tuli monta kertaa vastaan suomalaisia ehdottaen jopa paljon suuremman maa-alueen vaihtamista, ja se, että ylipäätään suostui neuvottelemaan tällaisen vähäpätöisen pikkumaan kanssa, joten suomalaisten olisi pitänyt ymmärtää, että Stalin oli tosissaan tarjouksiensa kanssa. Mutta koska hänen maineensa oli mikä oli suomalaiset eivät häntä uskoneet. Alkuperäinen tarkoitus ei Kotkinin mukaan ollut hyökätä.
Kotkinin mukaan Stalin ei kuunnellut ammattisotilaita, jotka ehdottivat joukkojen keskittämistä Kannakselle (
heavy concentrational forces on a single point) ja läpimurtoa sieltä, sen sijaan Stalinin käskystä hyökkäys alkoi pitkin koko rajaa (ja epäonnistui) Tämä hajautus oli Kotkin mukaan virhe, josta sitten luovuttiin ja palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan, joka sitten olisi onnistunut, ellei Stalin olisi pelännyt länsivaltojen puuttumista ja hän tyytyi rauhaan maaliskuussa.
Kotkin kehuu sitten lisäksi Stalinia siitä, että hän tunnustaa omat virheensä myöhemmin ja otti niistä oppia.
Kotkinin mukaan NL:n tarkoitus ei ollut sovjetisoidan Suomea, eli liittää sitä NL:n.
Ainakaan tuon luennon perusteella hän ei näitä väitteitä perustele, ehkä niitä on siinä teoksessa? Vastaväitteitä tälle on helppo löytää useitakin, laitan tähän joitakin
jo aiemmin teoksesta ”Varjo Suomen yllä” poimimieni lisäksi.
Kotkinista todetaan
Suomen Kuvalehdessä :
”Ongelmallisinta tämän ”uusimman tutkimuksen” uskottavuuden suhteen on joidenkin guruna pitämän Princetonin yliopiston Stalin-tutkijan, professori Stephen Kotkinin käyttämä varsin valikoiva lähdeaineisto. Kun lukemattomat muut arvostetut historiantutkijat viittaavat esimerkiksi Kreve-Mickeviciuksen laatimaan raporttiin keskusteluista Molotovin kanssa tai maineikkaiden neuvostomarsalkkojen muistelmiin, Kotkin hylkää nämä tyystin. (Lauri Kiianlinna, Stefan Forss, Heikki Hult, Pertti Inkinen ja Pekka Holopainen:
Talvisodan päättymisestä 80 vuotta: Venäjällä puhdistetaan Stalinia – tulkinnoissa on palattu takaisin neuvostoaikaan ESSEE: Venäjän johto ehti jo pyytää talvisotaa anteeksi suomalaisilta. Nyt on taas toinen ääni kellossa. SK, 13.3 2020)
Neuvostoliiton tavoitteet talvisodassa
Stefan Forss:
"Kysymykseen Neuvostoliiton tavoitteista Suomessa professori Mihail I. Semirjagan totesi, että Neuvostoliitto aikoi
”liittää Suomi kokonaan Neuvostoliittoon. Puheet rajan siirtämisestä 35 tai 25 kilometriä Leningradista ovat turhia. […]
On niitä, jotka sanovat, ettei Stalin halunnut sotaa. Luonnollisesti hän ei halunnut sotaa, niin kuin jokaisen maan johtaja, jolla on vaatimuksia naapurimaansa suhteen. Hän halusi tuloksia. Eikä hänellä olisi ollut mitään sitä vastaan, että tulokset olisi saavutettu rauhanomaisin keinoin.” (Stefan Forss:
Hitlerin ja Stalinin yhteistyö ja talvisodan merkitys kansainvälisessä politiikassa, Tammenlehvän perinneliitto, 1.4.2020)
Pavel Aptekar samassa Forssin artikkelissa:
Pavel Aptekar puolestaan keskittyi selostamaan sotilaallisia valmiussuunnitelmia ja joukkojenkeskityksiä Suomen rajalle. Hän piti ajatuksia siitä, että
”Neuvostoliitto halusi ratkaista ongelmat Suomen kanssa rauhanomaisesti hyvin heikosti perusteltuina. ”Jos Neuvostoliitto todella halusi ratkaista ongelmat rauhanomaisesti, miksi aloitettiin suuren sotaharjoituksen puitteissa joukko-osastojen, yhtymien ja panssarivaunujen siirrot kohti Suomen rajaa jo elo-syyskuussa 1939?”
Esimerkkinä Aptekar mainitsi Vologdassa perustettua 168. Jalkaväkidivisioonaa ja lisäksi joitakin joukko-osastoja Viron rajalta. ”Ylipäänsä tässä oli kyse aloitetusta joukkojen keskityksistä.”
Sergei Beljajev Forssin artikkelissa:[
Ministerineuvoksena Venäjän Helsingin lähetystössä myöhemmin toiminut diplomaatti Sergei Beljajev lausui selvänä kantanaan, että Neuvostoliiton tarkoitus oli sovjetisoida Suomi. Beljajev viittasi Molotovin lausuntoon koskien Kansainliiton protestia Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
”Neuvostoliitto ei käy sotaa suomalaista tasavaltaa vastaan. On olemassa sopimus Suomen kansantasavallan kanssa, Kuusisen hallituksen kanssa (allekirjoitettu kirjaimellisesti sodan toisena päivänä). Vanha hallitus on paennut ja jättänyt maansa oman onnensa nojaan. Neuvostojoukot vain avustavat yllä mainittua hallitusta valkosuomalaisten rosvojoukkojen nujertamisessa.”
Tatjana Busujeva Forssin mukaan:
Venäläiset historiantutkijat ovat myöhemminkin tulleet samansuuntaisiin tuloksiin. Historioitsija Tatjana S. Bušujeva esittää seuraavan yhteenvedon artikkelissa ”Talvisotaa koskeva venäläinen historian kirjoitus” professori Timo Vihavaisen ja akateemikko Andrei Saharovin toimittamassa kirjassa Tuntematon talvisota – Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot (2009) seuraavasti:
”Kaikki venäläiset tutkijat ovat kuitenkin melko yhtä mieltä siitä, että Neuvostoliiton hallitus aikoi liittää Suomen ja muodostaa siitä sosialistisen valtion tai Neuvostoliiton osatasavallan, jotta saisi turvattua Leningradin ja vahvistettua luoteisrajojaan”.
Ljudmila P. Kolodnikova: Forssin mukaa:
”Puna-armeijan piti tuhota vastustaja Karjalan kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella 8-10 päivässä sekä valmistella hyökkäys Helsinkiin koko maan miehittämiseksi. Leningradin sotilaspiirin neuvosto oli täysin varma siitä, että … joukot täyttävät kunnialla pyhän velvollisuutensa isänmaalle, tuhoavat valkosuomalaisten armeijan täydellisesti ja sulkevat sodanlietsojilta ikuisiksi ajoiksi pääsyn Suomenlahdelle ja Leningradin kaupunkiin.”
Forssin mukaan "Aarnio toteaa, kuinka suurena helpotuksena Neuvostoliitolle Saksan kanssa solmittu sopimus syksyllä 1939 tuli. Jo saman vuoden keväällä oli alettu toimia voimakkaasti Suomen vastaisten suunnitelmien täytäntöönpanon vahvistamiseksi ja vahvistettiin Leningradin sotilaspiirin sotaneuvoston alaisuudessa olevaa henkilöstöä.
”Toimenpiteet tuntuivat pian itärajallamme. […] Lokakuun alkupuolella … voitiin käyttää sellaisiakin divisioonia ja joukkoja, jotka alkuperäisessä suunnittelussa oli ainakin aluksi varattu muualle.”
Pelko Saksan hyökkäyksestä oli väistynyt, mutta Saksan voitolliseen sotaan Puolassa ja sen valloitushaluun piti reagoida nopeasti.
”Niinpä Kiovan sotilaspiiristä lähetettiin jo ennen sodan alkamista Karjalan Kannakselle yksi (100.) divisioona.
”tämä kaikki osoittaa, että kiinteä päätös joukkojen marssista Suomeen oli tehty paljon ennen varsinaista liikekannallepanoa”.
Eversti Aarnion analyysi oli vankalla pohjalla.
Rodina-lehdessä (12/1995) todettiin, että konkreettiset sotavalmistelut alkoivat jo kesäkuussa. Muun muassa huoltokeskuksia alettiin tuolloin perustaa joukkojen siirtoja varten.
Neuvostoliiton aikeet Suomen suunnalla olivat selvät jo kuukausia ennen Molotov- Ribbentrop-sopimuksen solmimista.
Marsalkka Kirill Meretskov, silloinen Leningradin sotilaspiirin komentaja, totesi muistelmissaan (Meretskov, 1968):
”Stalin alleviivasi, että jo kesällä voidaan odottaa vakavia toimia Saksan taholta. Mitä ne olisivatkaan, ne koskettaisivat suoraan tai epäsuorasti myös Suomea. Siksi tulee kiirehtiä.”
Lev Trotskin mukaan Stalin joutui luopumaan Suomen sovjetisoinnista:
Suomen asema talvisodan rauhan jälkeen oli edelleen tukala. Lev Trotskin 25.4.1940 kirjoittama arvio Luoteis-Euroopan tapahtumista – Tulokset suomalaisesta kokemuksesta – kuvaa hyvin Stalinin tuskaa (Trotski, 1940):
”Puolan jakoa koskeva välivaihe kehittyi ja sai täydennystä Skandinavian näyttämöllä. Hitler ei voinut välttyä kertomasta jossain laajuudessa ’ystävälleen’ Stalinille suunnitelmastaan kaapata Skandinavian valtiot. Stalin ei voinut välttää kylmän hien nousemista: tämähän merkitsi Saksan täydellistä ylivaltaa Itämerellä Suomen yli ja uhkaa Leningradille. Stalinin täytyi jälleen etsiä lisätakuita liittolaistaan vastaan, tällä kertaa Suomessa. […] Stalin joutui supistamaan suunnitelmiaan hyläten Suomen sovjetisoinnin.”
***
Forss: Molotovin keskustelut Liettuan ulkoministeri Vincas Krėvė-Mickevičiuksen kanssa Kremlissä 30.6.1940, kolme ja puoli kuukautta talvisodan rauhan solmimisen jälkeen, eivät jättäneet mitään epäselvää Neuvostoliiton tavoitteista myös Suomen suhteen (Krėvė-Mickevičius, 1940). Molotov vaati kuulijaltaan todellisuudentajua:
”Teidän on ymmärrettävä, että pienet kansat tulevat häviämään tulevaisuudessa. Teidän Liettuanne ja muiden Baltian kansojen, Suomi mukaan luettuna on liityttävä kunniakkaaseen neuvostokansojen perheeseen. Sen vuoksi teidän tulisi nyt alkaa perehdyttää kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa tulee hallitsemaan kaikkialla Euroopassa ja jota tullaan toteuttamaan nopeammin joissakin paikoissa, kuten Baltian maissa ja myöhemmin muualla.”
…
Forssin mukaan "puolustusministeri, marsalkka Timošenko ja Leningradin sotilaspiirin komentaja Meretskov laativat uuden suunnitelman syyskuussa 1940 (Yleisesikunnan dokumentti 103203/ov, 18.9.1940) hyökkäyksestä Suomeen 35 päivän mobilisointivaiheen jälkeen. Suunnitelmaan varattiin 46 jalkaväkidivisioonaa, yksi moottoroitu jalkaväkidivisioona, kaksi panssaridivisioonaa, kolme panssariprikaatia ja 13 tykistörykmenttiä. Hyökkäystavoitteet olivat Viipurista Helsinkiin, Savonlinnasta Mikkeliin ja Lappeenrannasta Heinolaan. Pohjoisessa Suomi eristettäisiin Ruotsista ja Norjasta.
Molotov matkusti Berliiniin marraskuussa 1940 tavoitteenaan saada Hitlerin hyväksyntä avoimeksi jääneen Suomi-kysymyksen ratkaisemiseksi. Hitlerille tämä ei enää sopinut, vaikka hän edelleen vakuutti, että Stalinin kanssa sopimansa sopimus ja sen etupiirijako edelleen olivat voimassa. Silti laadittiin vielä 25.11. 1940 uusi direktiivi, jonka lähtökohtana oli määräys päästä Pohjanlahdelle 45 päivässä. Stalin ei kuitenkaan katsonut viisaaksi enää käynnistää sotaa."
Lainaukset artikkelista: Stefan Forss, Hitlerin ja Stalinin yhteistyö ja talvisodan merkitys kansainvälisessä politiikassa, Tammenlehvän perinneliitto, 1.4.2020)
https://tammenlehva.fi/2020/04/01/hitle ... %EF%BB%BF/[/quote]