Kuinka minulla on semmoinen mielikuva, että äänioikeus lipsahti naisille ikään kuin vahingossa?
Porvarisnaiset ajoivat äänioikeutta säätyläisnaisille -- ei roskaväelle, kuten termi tuohon aikaan kuului.
Työväki taas haki äänioikeuden vapauttamista varallisuudesta, eikä siellä pidetty erikoisen tarpeellisena puolittaa perhekunnan ääntä.
Kun sitten porvaristo tajusi, ettei äänioikeutta enää voi sitoa manttaaliin, arveltiin että naiset kuitenkin olisivat vähemmän radikaaleja ja vastaanottavaisempia saarnastuolista (tai ainakin pappilan rappusilta) annettuja äänestyhohjeita kohtaan, kuin miehet.
Niin sitten tuli äänioikeus "roskaväenkin" naisille yllättäen ja pyytämättä.
-
Riitta Oittinen
- Viestit: 84
- Liittynyt: 02.02.07 11:03
tietoja äänioikeudesta
Hei
Työväenpuolueen ohjelmaan oli vuoden 1899 perustamiskokouksessa kirjattu vaatimus yleisestä, yhtäläisestä ja välittömästä vaali- ja äänioikeudesta kaikille 21 vuotta täyttäneille. Tämä aiheutti köydenvetoa naisten äänioikeutta erillisenä kysymyksenä ajaneiden säätyläisnaisten kanssa.
Koko äänioikeuskysymys kytkeytyi läheisesti kansalliseen toimintaan. Esimerkiksi Helsingin työväenyhdistyksen 25-vuotishistoriikin kirjoittajan, Otto Tiupan aikalaisarvion mukaan työläisnaiset hoitivat leiviskänsä kansallisessa liikkeessä osin jopa rohkeammin kun miestoverinsa. Poliittisesti aktiiviset työläisnaiset toimivat äänioikeuskamppailussa myös maanalaisessa työssä ja matkustivat pitämässä palopuheita ympäri maata. Esimerkiksi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittu Sandra Lehtinen (os. Reinholdsson) kävi vuoden 1905 suurlakon aikana Kuopiossa, jonne hänet oli lähettänyt Helsingin sosialistileiri, kertoo Sigurd Roos kirjassaan Kansallislakko Suomessa (1910). Roos jatkaa, että Reinholdssonin agitaatio aiheutti miltei mellakan.
Lisätietoja yllä olevasta ja muusta aiheeseen liittyvästä saa kirjasta Maria Lähteenmäki, Pirjo Markkola & Alexandra Ramsay (toim.), Yksi kamari – kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset (1997). Sen artikkeleissa analysoidaan ensimmäisten 19 naiskansanedustajan toimintaa. Esille tulevat myös eri sosiaaliryhmien näkemykset liittyen äänioikeuteen - ja moneen muuhunkin poliittiseen kysymykseen.
Äänioikeudesta saa nopeasti tietoja verkkosivuilta Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta http://www.aanioikeus.fi/index.php Siellä on myös lisää kirjallisuusviitteitä.
Työväenpuolueen ohjelmaan oli vuoden 1899 perustamiskokouksessa kirjattu vaatimus yleisestä, yhtäläisestä ja välittömästä vaali- ja äänioikeudesta kaikille 21 vuotta täyttäneille. Tämä aiheutti köydenvetoa naisten äänioikeutta erillisenä kysymyksenä ajaneiden säätyläisnaisten kanssa.
Koko äänioikeuskysymys kytkeytyi läheisesti kansalliseen toimintaan. Esimerkiksi Helsingin työväenyhdistyksen 25-vuotishistoriikin kirjoittajan, Otto Tiupan aikalaisarvion mukaan työläisnaiset hoitivat leiviskänsä kansallisessa liikkeessä osin jopa rohkeammin kun miestoverinsa. Poliittisesti aktiiviset työläisnaiset toimivat äänioikeuskamppailussa myös maanalaisessa työssä ja matkustivat pitämässä palopuheita ympäri maata. Esimerkiksi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittu Sandra Lehtinen (os. Reinholdsson) kävi vuoden 1905 suurlakon aikana Kuopiossa, jonne hänet oli lähettänyt Helsingin sosialistileiri, kertoo Sigurd Roos kirjassaan Kansallislakko Suomessa (1910). Roos jatkaa, että Reinholdssonin agitaatio aiheutti miltei mellakan.
Lisätietoja yllä olevasta ja muusta aiheeseen liittyvästä saa kirjasta Maria Lähteenmäki, Pirjo Markkola & Alexandra Ramsay (toim.), Yksi kamari – kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset (1997). Sen artikkeleissa analysoidaan ensimmäisten 19 naiskansanedustajan toimintaa. Esille tulevat myös eri sosiaaliryhmien näkemykset liittyen äänioikeuteen - ja moneen muuhunkin poliittiseen kysymykseen.
Äänioikeudesta saa nopeasti tietoja verkkosivuilta Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta http://www.aanioikeus.fi/index.php Siellä on myös lisää kirjallisuusviitteitä.