"Sisällissodalle ei opetuksessa uhrata määrällisesti paria oppituntia enempää." Mille muullekaan aiheelle uhrataan edes sitä paria oppituntia? Toki kuvauksen olisi tärkeää olla monipuolista; en kyllä allekirjoittaisi ajatusta, että olisi meneillään selkeän lineaarinen muutos siten kuin Rantala esittää, vaan opetusratkaisut ovat pitkään vaihdelleet paljon. Jo 1990-luvun oppikirjoissa on myös arkisia päiväkirjadokumentteja ja vastaavia tavallisen ihmisen kokemusta tavoittelevia aineistoja.
Oppikirja-aineistojen lisäksi monenlaisia aineistoja on saatavilla myös muuten, esimerkiksi tämä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska Litteratursällskapetin yhteistyönä ilmestynyt "Minä olin siellä" -aineistokokoelma, jossa tulee juuri henkilökohtaisia kokemuksia monipuolisesti ja kaksikielisesti.
https://www.1918.finlit.fi/
Oppikirjojen suhdetta sisällissotaan käsitteli myös taannoin Kimmo Katajala Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 4/2017, ja päätoimittajana otan vapauden suositella myös uusinta Historiallista Aikakauskirjaa, numeroa 2/2018, joka samoin pureutuu vuoen 1918 tematiikkaan. Helsingin yliopistossa kokeilimme muuten nyt keväällä kurssimuotoa, jossa käsittelimme vuoden 1918 tapahtumia twiitaten ja henkilökokemuksiin keskittyen:
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kiel ... nkilaisina
Yst.terv. Anu Lahtinen, Suomen ja Pohjoismaiden historian professori, HY, & Historiallisen Aikakauskirjan päätoimittaja.