Sami Kettunen kirjoitti: ↑06.12.18 20:53
Mäntsälän kapinan aikana valtaosa suojeluskuntalaisista päätti jäädä kotiin, kuultuaan presidentin radiopuheen, mutta oliko velvollisuuden tunto ainoa syy kapinan loppumiseen lyhyeen?
Presidentti Relander valtiopäivät 2.8.1929 avatessaan totesi, että kommunistien maanpetoksellinen ja yhteiskuntajärjestelmän vastainen toiminta on estettävä laeilla, parlamentarismi ei ollut siihen kyennyt kymmenessä vuodessa.
Kominternin Suomen Sosialidemokraattinen TyöväenPuolue SSTP sai vuoden 1924 vaaleissa 18 kansanedustajaa, jotka pääministeri Kallion leikkauksessa pidätettiin vankilaan. SSTP, jonka puolueohjelman oli kirjoittanut Kominternin O.V.Kuusinen Suomessa piileskellessään oli maailmanvallankumouspuolue Kominternin alainen.
Eduskuntavaaleissa 1927 Kominternin Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden Vaalijärjestö ( ei ry Suomessa ) sai 20 kansanedustajaa, jotka 1930 kommunistilailla, tasavallan suojelulailla, estettiin harjoittamasta popagandaansa ja järjestämästä sodanvastaisia mielenosoituksiaan.
Olisikohan parlamentarismi kyennyt säätämään 1930 tuon kommunistit kieltävän tasavallan suojelulain, jonka nojalla Lapuan Liike ry:kin sitten lakkautettiin 1932 eli eikö Lapuan Liike oikeastaan onnistunut kommunismin vastaisessa toiminnassaan?
IKL jatkoi 1932 ja sisäministeri Urho Kekkonen lakkautti IKL:n marraskuussa 1938 ja antoi siitä tiedonannon eduskunnalle 22.11.1938, mutta Helsingin raastuvanoikeus ei hyväksynyt UKK:n tointa, jonka pontimena kenties oli oman edun tavoittelukin. Ja ehkäpä noiden "Kekkosen konstien" johdosta UKK:ta ei otettu Rytin rauhanhallitukseen 1.12.1939.
"Pitkässä parlamentissa" kesän 1939 eduskuntavaalien jälkeen oli enää jäljellä 8 IKL:n kansanedustajaa ja Valvontakomissio ilmeisestikin esti sitten heitä edustamasta eduskunnassa ennen 1945 vaaleja?
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaedusk ... fault.aspx
haku: eduskunta and kansanvallan tulikoe ( sivusto näyttää ainakin aukeavan )
Kansanvallan tulikokeen voisi katsoa olleen kommunistien toiminnan lopettaminen ja EK:kin oli saanut vangittua kommunistien lähes koko maanalaisen organisaation.
Tuossa on otsikko "Lapuanliike haastaa parlamentarismin", mutta eikö tuo ole oikeastaan sodanjälkeistä historiankirjoitusta, jonka kirjoittajat olivat jo 1920-luvulla vallankumousopillaan haastaneet parlamentarismin Suomessa?
Andrei Muravev on FSB:n tietojen pohjalta kirjoittanut kommunististen kansanedustajien kohtaloista Neuvostoliitossa, mutta hän ei mainitse
Sandarmohin, Krasnyi Borin, eikä Pietarin Levassovan tuhansien suomalaistenkin teloituspaikkoja.
Muravev kirjoittaa kolmesta muuttoaallosta; 1918 N-Venäjälle, 1920-luvun puolimaissa ( SSTP:n lakkauttamisen jälkeen ) ja 1930-luvun alussa
( kommunistilaki ).
Muravev kirj. ainoastaan kommunistikansanedustajista. Joitakin kommunisteja jäikin Suomeen piileskelemään ja Talvisodan jälkeen Stalin-Hitler -sopimuksen voimassaoloaikana he järjestivät "SNS 1:n joukkovoiman osoituksena" Helsingin Hakaniemessä "pinonpolttajaisia." Mutta mistä nuo sodan jälkeen maan alta esille nousseet tiesivät, ketä vastaan oli osoitettava mieltä, Stalinia vaiko Hitleriä?
Ja
Venäjälläkin Putinin 2012 perustama Venäjän sotahistoriallinen seura on kaivellut Sandarmohissa
http://is.fi/ulkomaat/art-2000006219246.html väittäen tuonne Petroskoin liepeille tapetun ja haudatun neuvostolaisia sotavankeja Venäjän historiankirjoituksen "lähdeaineistona".
Veikko Palvo