Tässä on yhtä aikaa useampiakin juttuja. Koska poraussydänten työstöurat katkeilevat, niin katkeamiskohdassa langan kiertäjä joutuu aina tekemään valinnan uuteen uraan siirryttäessä. Ja valinta voi olla enemmän tai vähemmän onnistunut. Siksi langankiertämismenetelmä ei ole läheskään yhtä luotettava kuin urien optinen seuraaminen. Dunn ja kumppanit kiersivät lankaa sydämen selvimmässä kohdassa ja siellä on paljon hankalampiakin kohtia langan kiertämiselle.LasseA kirjoitti: ↑11.03.21 11:46"Ongelma vain on se, että yhtäkään työstöuraa ei voi seurata edes täyttä kierrosta"
Hmm, siis Dunnin lanka kiertää useita kierroksia spiraalimaisesti kappaleen ympäri, mitä tarkoitat ettei voi seurata?
"Hauskaa videolla on se, miten he tekevät pilaa langan kiinnityskohdasta, jossa se menee ristiin."
Tämä ilmeisesti tarkoittaa sitä etteivät he ole tutustuneet kunnolla Dunnin tutkimuksiin. Uria on 2 ja menevät varmaan tästä syystä ristiin.
Kuvasta ilmenee, miten urat tosiaan katkeilevat ja niiden välinen etäisyys vaihtelee paljon.
Kyllä juuri näin.
Mua lähinnä kiinnostaa, että löytyykö Dunnin tutkimuksesta jotain mikä ei pidä paikkaansa.
Eli lainaus hänen kirjoituksen jostain kohdasta ja todiste ettei näin olisi..
terveisin Lasse
Auktoriteeteista puheen ollen: mikään auktoriteetti ei ole joka asiassa eikä lopullisesti oikeassa, joten sellaisiin ei pidä sokeasti luottaa. Tässä ketjussa foorumin valvojat luottavat kritiikittä egyptologian valtavirran vertaisarvioituihin lähteisiin. Mutta varteenotettavaa elämää on myös valtavirtatieteen ja vertaisarvioinnin ulkopuolella. Ajatteleva ihminen joutuu kivien työstöjälkiä ja massiivisten järkäleiden siirtomahdollisuuksia tutkistellessaan turvautumaan ns. huuhaavideoihin, koska arkeologian valtavirran lähteissä ei niistä hiiskuta. Lukuun ottamatta joitakin hutiloituja koeyrityksiä.
Arkeologian kokeellisessa tutkimuksessa pitäisi käyttää vain tunnettuja aikakauden työkaluja. Pitäisi yrittää siirtää todella suuria järkäleitä, 2 tonnin painoisten sijaan vaikkapa 70 ja jopa 700 tonnin kiviä. Ja kuljettaa 70 tonnin kiviä ahtaissa käytävissä. Työstökokeiden tuloksia pitäisi verrata tarkasti muinaisiin jälkiin mikroskooppitasolle asti ja insinööritekniikalla laskea käytettyä aikaa ja kulutettuja materiaaleja. Vasta silloin arkeologit voisivat väittää osoittaneensa jotain.