Aulis Kallio
Viestit: 16
Liittynyt: 14.11.10 18:59

Liettuan kaksi kansanmurhaa?

17.02.20 12:54

Liettuan menneisyydenhallinnan perusteena on lakiin kirjattu kahden kansanmurhan periaate, jonka mukaan Saksan toimeenpanemaa juutalaisten kansanmurhan ohella koko Liettuan väestöä kohtaan suuntautui neuvostokansanmurha. Tämä on kiistelty aihe ja haluaisin kuulla siitä näkemyksiänne. Oheinen teksti on luvusta 8 Liettuan menneisyydenhallinta maaliskuun lopulla ilmestyvästä kirjastani Liettuan vaikea vuosisata 1918-2018- ja liettualais-juutalaiset suhteet (Tiberius kirjat)
 
 
1. KAKSI KANSANMURHAA?
 
Huhtikuussa 1991 Liettuan parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan niin neuvostoajan sortotoimet 1940-1941 ja jälleen vuosina 1944-1953 kuin juutalaisten kansamurha Saksan miehitysvuosina 1941-1944 ovat "kansanmurhia Liettuan kansalaisia vastaan".
 
Jotkut juutalaisjärjestöt, historioitsijat ja esimerkiksi kulttuurivaikuttaja Tomas Venclova ovat arvostelleet kahden kansanmurhan käsitettä. Venclova on todennut, etteivät liettualaiset olleet juutalaisten tavoin kansallisena ja etnisenä ryhmänä tuhoamisen kohteena vaan heihin kohdistuneessa neuvosterrorissa uhrit valittiin poliittisin perustein. Liettualaisella oli mahdollisuus vaihtaa puolta ja selviytyä. Ihan näin yksinkertainen ei ollut liettualaisten osa. Monet päätyivät vankileireille ja perheet  karkotukseen  syntyperän ja aseman mukaan. ”Kulakit” kyydittiin perheineen kysymättä heidän poliittisia näkemyksiään.
 
YK:n vuoden 1948 kansanmurhan estämisen ja rankaisemisen konventio rajoittaa kansanmurhan vain etniseltä ja uskonnolliselta pohjalta tapahtuvaan vainoon ja joukkotuhontaan. Poliittisten ja sosiaalisten ryhmien tuhoaminen kuului alkuperäiseen luonnokseen, mutta Neuvostoliitto ja eräät muut maat painostivat jättämään sen pois.
 
Mutta asiaa voidaan katsoa myös toiselta kannalta: teloituksin, vangitsemisin ja karkotuksin Liettuan kansakunnalta riistettiin sen poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen eliitti ja vielä tärkeä tukiryhmä itsenäiset talonpojat - eikö tällä hyökätty kansakunnan olemassaoloa vastaan?
 
Kuten tuonnempana näemme, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on hyväksynyt yhden neuvostovirkailijan tuomion kansanmurha- rikosnimikkeen alla.
 
Vuonna 1992 perustettiin valtiollinen Liettuan kansamurhan ja vastarinnan tutkimuskeskus
(Lietuvos gyventojų genocido ir rezistencijos tyriimo centras, LGGRTC) joka alkuvaiheessa keskittyi vain neuvostorikosten tutkimukseen, mutta käänsi myöhemmin huomionsa myös natsirikoksiin. Vilnaan entiseen KGB:n (ja Gestapon) päämajaan avattiin Kansanmurhan uhrien museo, jossa muistettiin vain neuvostorikosten uhreja. Vastauksena kritiikkiin yhdessä vankikellarin sellissä avattiin myöhemmin pieni Gestapo-näyttely. Nyttemmin museon nimi on muutettu Miehityksen ja vastarinnan museoksi. Samaan aikaan 1992 juutalainen museo avasi niin sanotussa Vihreässä talossa holokaustinäyttelyn.
Tutkimuskeskus on valtiollinen eikä akateeminen tutkimuslaitos - kaikki tutkijat eivät ole koulutettuja historioitsijoita- ja se on kyseenalaisilla ulostuloilla osoittanut useaan otteeseen olevansa kansallisen oikeiston vahva tukikohta.
 
Liettuan rikoslaissa on kriminalisoitu neuvostoaggression ja holokaustin kiistäminen. Neuvostoliiton tunnus sirppi ja vasara ja natsi-Saksan hakaristi ovat kiellettyjä, mikä saa uusnatsit käyttämään verhotumpia symboleita.
 
Presidentti Valdas Adamkusin asetuksella syyskuussa 1998 perustettiin kansainvälinen natsi- ja neuvostomiehityksen rikosten tutkimuskomissio (The International Commission for the Evaluation of the Crimes of the Nazi and Soviet Occupation Regimes in Lithuania). Komission puheenjohtajana toimii kansanedustaja Emanuelis Zingeris. Liettuan komissio poikkeaa vastaavasta Viron Max Jakobsonin komissiosta siinä, että Liettuan komissiolla on jäseninä kansainvälisesti tunnettuja alan historioitsijoita. Liettuan komission työ on myös ollut pitkäkestoisempaa. Presidentti Dalia Grybauskaite takasi asetuksellaan 2012 komission rahoituksen jatkumisen ja nimitti uudet jäsenet, joihin lukeutuu Yalen yliopiston maineikas historian professori Timothy Snyder.
 

Tapio Onnela
Viestit: 4866
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Liettuan kaksi kansanmurhaa?

24.02.20 17:58

Kiitos Aulis kiinnostavasta avauksesta! Esim, tämä oli minulle uusi tieto
” YK:n vuoden 1948 kansanmurhan estämisen ja rankaisemisen konventio rajoittaa kansanmurhan vain etniseltä ja uskonnolliselta pohjalta tapahtuvaan vainoon ja joukkotuhontaan. Poliittisten ja sosiaalisten ryhmien tuhoaminen kuului alkuperäiseen luonnokseen, mutta Neuvostoliitto ja eräät muut maat painostivat jättämään sen pois.”
Kysymyshän on toki laajempikin kuin vain Liettuaa koskeva. Voiko juutalaisten joukkotuhoa verrata mihinkään muuhun ihmisten kokemiin kärsimyksiin? Tätä kysymystä on toki aina välillä käsitelty, viimeksi vaikkapa tässä Peter E. Gordonin artikkelissa New York Review of Booksissa:
Peter E. Gordon: Why Historical Analogy Matters (NYR, 7.1.2020)
Peter Gordon tuo esille keskustelun, joka lähti liikkeelle kun United States Holocaust Memorial Museum halusi kieltää kaikkien holokaustiin liittyvien analogoiden esittämisen. Asia nousi pinnalle kun Amerikkalainen kongressiedustaja Alexandria Ocasio-Cortez oli verrannut USA:n etelärajalla olevia pidätyskeskuksia keskitysleireihin.

Museon edustajan mukaan analogioita ei voisi eikä saisi esittää:
“unequivocally rejects the efforts to create analogies between the Holocaust and other events, whether historical or contemporary.”“Statement Regarding the Museum’s Position on Holocaust Analogies.”
Tämä puolestaan pillastutti professoreja, opettajia ja holokaustitutkijoita, jotka laativat 600 allekirjoittajan vetoomuksen, (mukana myös Timothy Snyder)
An Open Letter to the Director of the US Holocaust Memorial MuseumOmer Bartov, Doris Bergen, Andrea Orzoff, Timothy Snyder, and Anika Walke, et al.

... tekstissä museon toimintaa arvosteltiin ja pidettiin käsitystä epähistoriallisena. Sen mukaan
“The Museum’s decision to completely reject drawing any possible analogies to the Holocaust, or to the events leading up to it, is fundamentally ahistorical,”…. “Scholars in the humanities and social sciences rely on careful and responsible analysis, contextualization, comparison, and argumentation to answer questions about the past and the present.”
Minkälaisia ovat historialliset analogiat? Voiko sellaisen analogian vetää, jossa kommunismin hirmutekoja verrataan natsien hirmutekoihin? Näyttäisi siltä, että jostakin syystä jotkut katsovat tällaisen näkökulman jotenkin vähentävän ja suhteellistavan juutalaisten kärsimyksiä.
Tämä liittyy myös pitkälti historiantutkimuksen perusteisiin. Ovatko tapahtumat ainutkertaisia ja jos ovat onko silloin analogioiden esittäminen mahdotonta tai turhaa? Ja mitä poliittisia johtopäätöksiä tästä sitten vedetään. NYR:n artikkeli jatkaa asian pohtimista. Jos kaikki tapahtumat ovat ainutkertaisia eivätkä voi toistua myös ”ei koskaan enää” menettää merkityksensä, koska mikäänhän ei vois enää sellaisenaan toistua.

Peter Gordonin mukaan historioitsijat usein mielellään näkevät kaikki tapahtumat uniikkeina, ja siinä halutaan tietää jostakin asiasta kaiken sen erityisyyden, Yhteiskuntatieteissä tapahtumia tarkastellaan yleistysten ja mallien kautta ja luonnontieteissä etsitään lainalaisuuksia. Tämä on johtanut historiatieteessä aivan hirmuiseen eriytymiseen. On pakko keskittyä hyvin kapeasti johonkin erityiskysymykseen tai aikakauteen, jotta voisi olla uskottava historiantutkija.

Peter Gordonin mielestä holokaustista on tullut jotakin ajatonta, joka edustaa absoluuttista pahaa. Kun siitä tehdään vertailukelvoton, siitä tulee myös tuntematon. Vertaamisesta muihin hirmutekoihin on tullut pyhänhäväistys.

Hän muistuttaa, että esim. Hannah Arendtin natsismin banalisoinnin tarkoitus ei ollut vähentää holokaustin kauheutta vaan paremminkin korostaa sen hirveyttä.(eikös Zigmund Baumanillakin ollut vähän sama näkökulma tähän?) On vaarallista, jos holokausti depolitisoidaan joksikin, joka on ainutkertainen kaiken inhimillisen selittämisen yläpuolella ollut tapahtuma.

Siksi minusta sen pohtiminen missä määrin Neuvostoliitossa tehdyt joukkomurhat voidaan rinnastaa natsien hirmutekoihin, on mitä suuremmassa määrin kiinnostava ja tärkeä asia. Esimerkiksi suomalaisten tai puolalaisten teloittaminen pelkästään etnisyyden perusteella, johon venäläiset kommunistit syyllistyivät, tai orjatyövoiman käyttö valtion hyväksi ovat ilman muuta rinnastettavissa juutalaisten kokemaan holokaustiin. Vai sanotaanko, että yhtäläisyyksiä löytyy enemmän kuin eroavuuksia?

Aulis Kallio
Viestit: 16
Liittynyt: 14.11.10 18:59

Re: Liettuan kaksi kansanmurhaa?

07.03.20 16:27

Kiitos Tapio vastauksesta. Ilmoitus vastauksesta oli mennyt roskapostiin ja siksi tämä oma vastaus on viipynyt.

Varmaan on niin, että holokausti on oikeasti ainutlaatuinen kansanmurhien joukossa perusteellisuudessa, jolla juutalaiset koetettiin todella tuhota viimeistä sylilasta myöten. Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat saivat elää reservaateissa suhteellisen rauhallisesti kun heistä ei enää ollut vastusta valkoisille. Etelä-Amerikassa he usein sekoittuivat valloittajien kanssa. Tällätavoin holokausti ja Amerikan valloituksen julmuudet eivät kyllä ole oikein verrattavissa.

Neuvostoliitossa kiistatta toteutettiin kansanmurhia ihan määritelmällisesti, juuri suomalaisten ja puolalaisten ja muiden vähemmistöjen vaino pelkän etnisyyden pohjalta. Kansojen pakkosiirrot lasketaan niin ikään kansanmurhiin alan kirjallisuudessa vaikka niihin ei olisi liittynyt laajaa fyysistä tuhoamista: saksalaiset, Krimin tataarit, Pohjois-Kaukasuksen kansat jne.

Mutta voidaanko sanoa, että liettualaiset olivat kansanmurhan kohteina? Se on ongelmallisempi kysymys.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”