Matti Oijala kirjoitti: ↑20.11.21 07:12
Paikannimistön kannalta muodot Eurankylä tai Aurankylä tai vs. on olennainen vaatimus (ajatuksesi kannalta).
Eivät tietenkään ole! Mihin ihmeeseen perustat omituisen väitteesi? Germaaninen selitys edellyttää, että Eura ja Aura olivat alkuaan joennimiä, siinä kaikki. Asutusnimi voi aivan hyvin olla jollain muulla sanalla kuin "kylä" muodostettu. Eikä kaikista joennimistä edes ole muodostettu asutusnimiä - asutusnimi voidaan muodostaa ihan mistä sanoista tai nimistä kulloinkin huvittaa. Et voi keksiä tuollaisia sääntöjä ja vaatimuksia itse, jos niillä ei ole mitään tosipohjaa.
Matti Oijala kirjoitti:
Ajatteletko, että nimet ovat tarttuneet kieleemme, ilman että niiden sisältöä olisi ymmärretty oikein? Suomen kielessä ei ole sellaisia sanoja kuten eura tai aura, jotka merkitsivät kulkuväylää. Mihin ne ovat kadonneet? - En ole tutkinut Eura tai Aura paikannimiä, mutta useimmat nimistötutkimuksessa käytetyt menetelmät pikaisesti käytettynä osoittavat aivan muuta, kuin teoriasi. Siksi epäilen sitä.
Olet todellakin ymmärtänyt pahasti puutteellisesti ja jopa väärin jotain olennaisen tärkeää.
1. Paikannimien merkitys on se paikka, johon niillä viitataan. Siksi on täysin yhdentekevää nimeä lainattaessa, ymmärtävätkö lainaajat nimen taustalla olevan sanan merkityksen vaiko eivät. Riittää, että lainaajat tietävät että tuo joki on nimeltään Eura ja tuo joki on nimeltään Aura.
2. Ei tietenkään kielessä tarvitse olla lainasanoina euraa ja auraa merkityksessä 'joki'. Jos olisi, silloinhan paikannimiä ei edes pidettäisi germaanisina, koska ne olisi muodostettu suomen sanoista eura ja aura (jotka sattuisivat olemaan alkuperältään lainasanoja).
3. Mikään paikannimistöntutkimuksen menetelmä ei osoita eri suuntaan vaan päinvastoin germaaninen selitys sopii erinomaisesti menetelmäkehykseen.
Matti Oijala kirjoitti:
Euransaari - Ören kohdalla on eri kielten keskinäinen väärinymmärrys mahdollista. Sinänsä esim. äyri ja äyrä eivät mene sekaisin suomalaisilla, joten: eyrir (muinaisnorja). - aurija* (kantagermaani) sanoissa hankala ensimmäinen tavu suomen tai saamen kannalta ja muuntuu äy, ew ja ehkä jopa eu - muotoon. Toinen tavu re/ri ei muutu miksikään, mutta eura (hypot. äyri) voisi saada a:n kantagermaanin viimeisestä tavusta? Motiivi äyri -nimille Itämaassa, myös öster on samaa kantaa, on olemassa.
Perämeren saaristossa saarennimien loppuosana esiintyy -ei, joka tulee skandinaavisesta ey-asusta. Varhaisemmat kantaskandinaaviset au-sanat puolestaan on lainattu au:llisina suomeen. Mitään vokaalien sekaantumista ei tiedetä tapahtuneen, koska sekä skandinaavi että itämerensuomi sisältää ison joukon erilaisia vokaaleja ja ne osataan pitää erillään.
Sanoista ei myöskään tunnetusti pudoteta lainattaessa tavuja keskeltä pois, joten *aurija olisi lainattu asussa *aurija, ei **aura.
Äyri ja öster eivät ole samaa kantaa. Millä perusteella muka olisivat?
Matti Oijala kirjoitti:
Olen ajatellut, että audra (kulkuväylä) olisi voinut skandinaavisissa kielissä saada diftongin katoamisen jälkeen sellaisen muodon, että siitä syntyisi suomen ura tai saamen urdi...???
Itäskandinaavissa *au > öö. Se on lainattu suomeen yö-diftongina, nuorissa lainoissa pitkänä öö:nä. Ei ole olemassa sellaista skandinaavista kieltä, jossa vain alku-a olisi pudonnut u:n edestä pois. Ja ilman sellaista kieltä ei ura-sanaa voida mitenkään selittää skandinaavin au-sanoista. Skandinaavin *au, *öy ja *öö on lainattu suomeen vastaavasti au:na, öy:nä ja yö/öö:nä.
Matti Oijala kirjoitti:
Yleisestä historiasta: Eurooppaan muodostui pronssikaudella tehokas liikenneverkosto, koska pronssia voitiin valmistaa vain harvoilla seuduilla ja muualla se oli tuontitavaraa. On epäselvää, ulottuiko tämä Suomeen asti. Rautakaudella, kun metallia voitiin tehdä melkein missä vain, verkosto romahti, mutta kauppaa Suomeen on ollut roomalaiskausilta alkaen. Meroviongikaudella lainasanat ovat varmaan tulleet heidän kielestään ja vasta viikinkikaudella skandinaavisista kielistä (Baltian ja venäjänkielen lisäksi).
Pronssitaito tuli Suomeen kahta reittiä: Ylä-Volgalta itäiseen ja pohjoiseen Suomeen ja Skandinaviasta lounaisrannikolle. Tinaa ei täällä ollut, eikä paljon kupariakaan, joten metallin raaka-aineet olivat pitkälti tuonnin varassa.
Kenen kielestä lainasanat olisivat tulleet merovingiajalla? Merovingi-hallitsijasuvun frankkilaisesta kielestäkö? Sellaisia ei suomesta tunneta yhtäkään. Kantaskandinaavia puhuttiin jo ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina, ja siitä on lainattu paljon sanoja esisuomeen. Kontaktit skandinaaveihin ovat olleet jatkuvia sen jälkeenkin.
Balttilaisia lainasanoja on saatu jo suunnilleen 1000 eaa. alkaen, slaavilaisia lainasanoja arviolta vasta keskirautakaudelta alkaen.
Matti Oijala kirjoitti:
Jokin indo-iranilainen kansa saattaa olla ensimmäinen, jolta suomalaiset ovat oppineet karjanhoidon ja samalla on auringon ja kuun palvonta väistynyt. Tuo elinkeino on jo neoliittisella kaudella saavuttanut samalta suunnalta Norjan vuonojen rannat. Miksi se ei näkyisi Suomessa?
Indo-iranilaisista ei kyllä voi puhua samana päivänä Norjan vuonojen kanssa. Uralilaiset omaksuivat lainasanoja indo-iranista ja myöhemmin iranista Keski- ja Ylä-Volgalla, ja siellä tutustuttiin toki myös maatalouteen. Karjanhoidon toivat tänne Suomeen kuitenkin nuorakeraamikot etelästä - heillä ei sitten ole mitään tekemistä indo-iranin kanssa.
Matti Oijala kirjoitti:
En anna nykykäsityksen, missä suomalaisten esi-isät silloin ovat asuneet, vaikuttaa analyysiin. Paikannimistössä jokin nimi leviää melko lyhyen aikaa, mikä ei tarkoita sitä, että se tuolloin olisi saatu tähän kieleen. Mutta se merkitsee, että käsite on tuona aikana ollut merkittävä.
Nykykäsitys on olennainen, koska siitä riippuu, mihin kieleen olettamasi lainasanat on lainattu. Et voi vain keksiä päästäsi, että Suomessa olisi ollut sellaisia kieliä lainailemassa toisiltaan sanoja, joita ei ole täällä silloin tai milloinkaan puhuttu.
Matti Oijala kirjoitti:
En tiedä, johtaako analyysi mihinkään, mutta käsillä on riittävän pieni yhdeltä suunnalta lainattu sanasto, joten kuinka se on asettunut paikannimistössä Suomeen, on mielenkiintoista. Lopputulos saattaisi olla, jos alueellista näyttöä on riittävästi, että maamme eri osissa esim. kulttuuriin liittyvä nimistö on tullut eri suunnilta?
Varmasti on eri suunnilta tullut nimistövirtauksia ja kieliä, ja niillä on ollut erilaisia elinkeinoja. Suomeen ei kuitenkaan voi kuvitella sellaisia kieliä, joita täällä ei koskaan tiedetä puhutun. Esimerkiksi indo-iranilaista kieltä ei ole täällä asti puhuttu.