Elias Lönnrot julkaisi vanhan Kalevalan v. 1835 ja uuden v. 1849 ja J.L.Runeberg Vänrikki Stoolin tarinat v. 1848 ja 1860. Sensuuri ei puuttunut noihin heräävän kansallisuuden mielisiin teoksiin. Ennakkosensuuriakin lienee ollut ja lopullisen luvan lienee antanut kenraalikuvernööri?
Nikolai I:n Venäjällä oli tiukempaa, F. Dostojevskikin tuomittiin 1949 pakkotyöhön Siperiaan ja pääsi palaamaan ihmisten ilmoille 10 vuotta myöhemmin ja kirjoitti kuuluisimmat teoksensakin oletettavastikin muistaen `Siperian opettamana´ itsesensuurin vaatimukset?
Puolustusvoimissa annettiin 1965 tai 1966 käsky `yya-puolueettomuusopetuksesta´ ja kasvatuksesta, mutta tiedä sitten missä määrin ja millä tavoin käsky toimeenpantiin. Itse suoritin asevelvollisuuden 1965-66 ja puolueettomuuskasvatusta ei ollut, mutta varsinkin 1970-luvulla YYA:n hokeminen `joka käänteessä´ ja puheissa taisi sekin jälkiviisaudellakin muistellen olla jonkinlaista puolueettomuuskasvatusta, jonka vaikutukset näyttäisivät esiintyvän yhä edelleenkin?
Suomi hyväksyi v. 1974 kommunikean, jonka mukaan tiedotusvälineiden tuli "myötävaikuttaa Suomen ja Neuvostoliiton välisten ystävyyssuhteiden kehittämiseen."
Neuvostoliitto puuttui vuosina 1968 - 1981 ulkoministeritasolla suomalaislehtien kirjoitteluun 30 tapauksessa ja NL:n uutistoimisto APN:n Helsingin toimiston johtaja vieraili useasti mm. Helsingin Sanomissa protestoimassa päätoimittaja Heikki Tikkaselle lehden uutisointia itänaapurin toimista.
Presidentti Kekkonen kirjoitteli myllykirjeitä ja YYA-Suomen yllä oli erittäin painava neuvostouhka ja YLEn kirjeenvaihtaja Moskovassa luki suoraan TASSilta saamiaan `uutisia´, mitäpä hän muutakaan tietenkään olisi voinut tehdä - mutta missäköhän määrin noita uutistietoja uskottiin Suomessa?
Kirjakaupasta Helsingistä saattoi kyllä ostaa englanninkielisiä lehtiä ja tavailla niitä, mutta ei sitä oikeastaan ollut kovin suurta halua olla uskomatta suomalaislehtiäkään, näin jälkiviisaudellakin ajatellen. Karjalaissukuisena itänaapuriin suhtautui kylläkin aina varauksella.
Finlandisierung / Finlandization -termi syntyi 1950-luvun alussa Itävallassa ja sillä tarkoitettiin sananmukaisesti pienen valtion, kuten Suomen, alistumista Neuvostoliiton tahtoon.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Länsi-Saksan ministeri Frans Josef Strauss kaivoi finlandisierungin käyttöön L-Saksan sisäpolitiikassa. Neuvostoliitto oli Straussin mukaan suomettamassa eli yritti muuttaa L-Saksaa Suomen kaltaiseksi. Termi on noussut esiin myöhemminkin mm. Venäjän käynnistettyä Ukrainan ja Krimin kriisin, `suomettumista´ suositeltiin joltakin taholta Ukrainallekin.
mm.
Zbigniew Brezinski ja Henry Kissinger esittivät Ukrainan "suomettumista", sillä "se rauhoittaisi Venäjää ja edistäisi alueen vakautta" ja samoin lienee Lännessä ajateltu Suomen osalta Kylmän sodan aikanakin?
=====================================================
Espanjalainen El Mundo kirjoitti 7.11.2014 Suomen kokemuksen sisältäneen kuitenkin enemmän tekijöitä kuin pelkän puolueettomuuden ja neuvostomielisen politiikan.
Suomettuminen merkitsi kuitenkin rajoitettua itsenäisyyttä ja luopumista kaikista turvatakuista. ( itäisiä turvatakuita ei ollut - läntisistä? )
YYA-sopimushan oli Paasikiven sanoin alun alkaenkin _sotilassopimus_, joka Suomelle takasi ainoastaan Neuvostoliiton miehityksen todetussa kriisitilanteessa."
Ja
"Suomi myös taisteli 1939 ja 1944 hyökkäystä vastaan joutuen hyväksymään alueensa menetyksen", joten Ukrainan suomettumiseen liittyisi ilmeisestikin itä-Ukrainan alueen menetyksen hyväksyminen?
Jonkinlaisena käännekohtana voinee pitää pres. Kekkosen vetäytymistä virastaan 1980-luvun alussa ja Leonid Brezhnevin kuolemaa, NL:n huomautukset suomalaislehtien kirjoittelusta vähenivät, mutta vielä 1986 Moskovassa uudistettiin YYA-Suomi propagandaa.
NL:n ja sen ideologian romahdettua Jeltsinin aikana ja Putinin ajan alkuaikoinakin voinee sanoa Venäjällä olleen sensuurittoman kauden noin vuosina 1990 - 2005 tai ehkäpä Krimin liittäminen 2014 Venäjään oli käännekohta, jolloin Moskovassa alettiin puhua Stalinin aikana vallinneen historiapolitiikankin, joka tulisi palauttaa.
Venäjän ulkoministeriö on tiedottajansa M. Zakharovankin välityksellä peräänkuuluttanut Suomessa `vanhoja hyviä yya-aikoja´ sanoen Suomen lehdistön kirjoittelevan Kremlin vastaisesti ja taisi vielä olla "Suomen kansan etujen vastaisestikin?"
Maria Zakharova näyttäisi päivittävän ulkoministeriönkin listaa
http://iltalehti.fi/ulkomaat/a/1f951134 ... b623cc84f6 "ulkomaisista agenteista" Venäjällä.
Venäjä on sananvapausindeksin listalla hyvin alhaalla Zimbabwen ja Etelä-Sudanin jäljessä sijalla 150. Viimeisinä listalla ovat pohjois-Korea sijalla 178 ja Eritrea viimeisenä sijalla 180.
Tsaari-Venäjällä lienee ollut sensuuri venäläisten klassikkokirjailijoiden aikaan ja ainakin Dostojevski opetteli "sananvapautta" 10 vuotta Siperiassa.
Neuvostoaikaan ei NL:ssa tainnut olla oikeastaan minkäänlaista sensuuria, mutta ei kyllä sanavapauttakaan?
Ja Jeltsinin ajan jälkeen Venäjällä ei taas näyttäisi olevan ainakaan sananvapautta?
Mutta mitä yya-ajan puolueettomuuskasvatuksesta ja sen vaikutuksesta nykypäivänäkin EU-Suomessa voisi sanoa?
Veikko Palvo