Sputnik I:n ( 4.10.1957 ) merkitys kasvoi Hrushtshovin lausunnoissa valtaviin todellista suurempiin mittoihin Neuvostoliiton pelotteeksi ja Lännen harhauttaminen onnistui ilmeisen hyvin ja USA alkoi panostaa ydinaseiden kehittelyyn voimakkaasti.
Stalinin Berliinin kriisissä 1948-1949 ydinaseita lienee ollut muutamia USAirforcen pommikoneissa selustavarmistuksena, mutta
Hrushtshovin Berliinin kriisissä 1958 - 1961 "Sputnik-ydinohjukset" olivat merkittävämmässä peloteasemassa.
Todellisuudessa vuoteen 1961 saakka Neuvostoliitolla oli vain neljä mannertenvälistä Semyorka-ohjusta suojaamattomana Arkangelin eteläpuolisella pellolla.
Mutta kesäkuussa 1959 Hrushtshov selitti W. Averell Harrimanille Euroopan tuhoamiseen tarvittavan vain muutamia neuvosto-ohjuksia:
"yksi pommi olisi tarpeeksi Bonnille ja kolme tai viisi pyyhkäisisi pois Ranskan, Englannin, Espanjan ja Italian.
Neuvostoliiton ohjusetumatka "ohjuskuilu" ( missile gap ) oli täytettävä mahdollisimman nopeasti.
Keskimatkan nestepolttoaineisia ydinohjuksia sijoitettiin 30 Englantiin, 30 Italiaan ja 15 Turkkiin.
NATO-Norja ja -Tanska ilmoittivat, etteivät ne ota atomiaseita rauhan aikana alueelleen, mutta Naton ydinasepolitiikan suunnitteluun osallistuttaisiin ja ydinaseita kuljettavat sukellusveneet voisivat vierailla Norjan ja Tanskan satamissa.
Bulganin
lähetti kirjeen Norjalle ja Tanskalle 1.1958 ja kirjeessä ilmaistiin Neuvostoliiton tyytyväisyys noiden Nato-maiden kantaan ja ehdotettiin
Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen luomista ja perustamista.
Tammikuussa 1960 Hrushtshov julisti NL:n uuden ydinasepainotteisen doktriinin todeten tulevaisuuden sodan olevan ydinsota.
YK:ssa Hrushtshov julisti syyskuussa 1960 Neuvostoliiton tuottavan ydinaseita kuin "makkaroita automaattikoneesta".
NL alkoi 1961 sijoittaa Länsi-Eurooppaan yltäviä 4000 km:n kantaman ydinohjuksia laukaisualustoilleen ( SS-4, SS-5, SS-6 v. 1960,
SS-7 v. 1961, SS-8 v. 1962 ).
Euro-ohjuskriisi alkoi.
Berliinin muurin rakentaminen alkoi elokuussa 1961.
Lokakuussa 1961 Novaja Zemljan yläpuolella laukaistiin 50 Mt:n vetypommi, Tsar-Bomba, lähinnä ilmeisesti pelotetarkoituksessa.
Suomelle lähetettiin nootti, mutta kirje ei liittynyt Hrushtshovin ydinasediplomatiaan.
Ja sitten Hrushtshov käynnisti Kuuban ohjuskriisin aikoen sijoittaa "keskimatkan euro-ohjuksia" myöskin Kuubaan ja marraskuussa 1962 neuvostoliittolaiset ydinohjuksia Kuubaan, 150 km Floridasta, kuljettavat rahtilaivat kääntyivät takaisin.
USA suostui vetämään nestepolttoaineiset ydinohjuksensa Turkista pois, mutta kiinteäpolttoaineiset Minuteman ja sukellusveneistä laukaistava Polaris olivat jo käyttövalmiina.
Tsekkoslovakian miehitys 1968 oli käännekohta Euroopan etupiireissä ja Brezhnevin oppi julistettiin sekin 1968.
Mutta euro-ohjusrintamalla 1970-luku taisi olla hiljaiseloa, vaikka 1976 Neuvostoliitto sijoitti Länsi-Eurooppaa uhkaamaan kiinteäpolttoaineisia, nopeasti laukaistavia SS-20 -ohjuksia 350 kpl ja Backfire-ydinpommikoneita, jollaisia nytkin on lennellyt Itämerellä ja Valko-Venäjälläkin.
Ohjukset olivat idässä, mutta rauhanpuolustajat lännessä, etenkin Lännen vastasiirron jälkeen:
NATO ja USA sijoittivat 15 vuoden tauon jälkeen 1980-luvun alussa Eurooppaan 572 keskimatkan Pershing II ja risteilyohjusta ja Suomessakin vakuuteltiin miltei kaikki risteilyohjukset voitavan ampua alas Suomen ilmatilassa, Suomen yli NL:n kohteisiin laukaistut ja matalalla lentävät.
Ohjusten lentoaika Moskovaan oli 6 - 7 min. Itä-Euroopan ollessa NL:n hallussa.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen on ollut taas jonkin aikaa hiljaiseloa euro-ohjusrintamalla, Länsi on sijoittanut ohjusten torjuntaohjuksia Puolaan ja Romaniaan ja noita "puolustusohjuksia" voidaan ampua laivoistakin.
Venäjä on v. 2014 käynnistämänsä Ukrainan kriisin aikana sijoittanut ydinohjuksia mm. Kaliningradiin, "euro-ohjuksia."
Venäjä vaatii myöskin, ettei Nato sijoita `voimakkaita aseita´, ilmeisesti ydinaseita Venäjän Nato-rajanaapurimaihin ja on koonnut Ukrainaan hyökkäysvalmiiksi 100 000 sotilasta maaperälleen ja on ilmoittanut kokoavansa sotaharjoitukseen Valko-Venäjälle 50 000 sotilasta, Ukrainan rajan taakse nekin.
YK:n turvallisuusneuvostokin kokoontui tässä uusimmassa Ukrainan kriisissä 31.1.2022:
http://news.un.org/en/story/2022/01/1110912
"Ei vaihtoehtoa diplomatialle" ja luetellaan ETYJ-kokous Wienissä 13.1.2022, USAn ulkoministeri A.Blinkenin ja Venäjän S.Lavrovin tapaaminen Genevessä 21.1.2022, Normandia-ryhmän kokous Pariisissa 26.1.-22; Ranska, Saksa, Venäjä, Ukraina.
Mutta Venäjä ei ole keskeyttänyt joukkojensa keskittämistä ja paljonkohan diplomatialla on onnistumisen mahdollisuuksia jatkuvan uhan ilmapiirissä?
Ja "Venäjän toimet eivät uhkaa ainoastaan Ukrainaa, vaan koko Eurooppaa ja kansainvälistä järjestystä."
Mutta yrittääköhän Putin painostaa Länttä Hrushtshovin lailla todellisuutta suuremmilla pelotteilla julkisuudessa?
"Diplomaattisissa neuvotteluissa" Kreml näyttäisi ainoastaan odottavan Lännen antavan periksi "hyvän neuvotteluilmapiirin luomiseksi" Moskovan käsityksenä?
Veikko Palvo