"Vuotta ennen kuolemaansa iäkäs presidentti J.K.Paasikivi antoi kesällä 1955 Dagens Nyheterille haastattelun, jossa hän totesi: `Poliitikkona minulla on ollut ikävä taipumus ajatella aina eteenpäin, yrittää tähyillä tulevaisuuteen.........
Vapautemme puolustaminen Venäjää vastaan hyvällä sotalaitoksella sekä ulkopoliittisella nojautumisella Saksaan, se on nähdäkseni oleva tulevaisuutemme politiikassa määräävänä." ( s. 508 Tuomo Polvinen, J.K.Paasikivi Valtiomiehen elämäntyö 2. 1918 - 1939 wsoy 1992 )
Sotien jälkeen yya-Suomessa tuli tavaksi kirjoitella "1930-luvun väärästä politiikasta" ja kirjallisuudessakin "Suomen herrat olivat lyöneet päänsä Karjalan mäntyyn" - tietystikin jatkosodassa jonka aiheutti Stalinin NL:n uhkaavat teot välirauhan ja Stalin-Hitler sopimuksen voimassaoloaikana ja Talvisota, joka yya-aikana ikään kuin painui taka-alalle näkymättämiin.
Paasikivenkin kirjoiteltiin sanoneen sitä sun tätä `uuteen ulkopolitiikkaan" sopivaa sotien jälkeen, mutta pvk:nsa hän kirjoitti: "Kaikki puhuvat nyt vain jatkosodasta, mutta oli myös Talvisota ja ilman sitä asiat 1941 olisivat menneet toisin."
Vuonna 1918 Paasikivi I hallitus katsoi Saksan voittavan sodassa ja valkoisten voittavan Venäjän sisällissodan, Länsi-Euroopassa näin oletettiin yleisesti ainakin Neuvostoliiton perustamiseen vuodenvaihteeseen 1922 / 1923 saakka.
Paasikivi katsoi, että "Suurvallan uhkaa vastaan meitä voi auttaa kuin toinen suurvalta Saksa" ja valkoiset venäläisetkin voittaessaan olisivat uhka Suomen itsenäisyydelle Venäjän ryhtyessä valtaamaan entistä rajamaataan takaisin.
Saksan kenraali Suomessa, von der Goltz ja Saksan johto ei ollut halukas laajentamaan sotaa Itä-Karjalan itärajalle, olihan Leninin neuvosto antautunut jo 12.1917 ja Brest-Litovskin sopimuskin oli lopulta solmittu 3.3.1918.
Muurmannilla maihinnousseet englantilaiset ja Arkangelin suunnalla amerikkalaiset valkoisten venäläisten tukena Dvina-joellakin eivät nekään olleet kiinnostuneita Itä-Karjalasta.
Aunuksen retkeläisetkin torjuttiin 1919 Petroskoissa Suomesta paenneiden punaisten avulla ja bolshevikki Eino Rahja johti maihinnousun Tuulokseen.
Tartossa Paasikivi noudatti Itä-Karjalan saamiseksi "Paasikiven linjaansa", mutta lopulta neuvotteluissa Petsamon saaminen koettiin tärkeämmäksi:
Ensimmäisestä lennätinlaite Hughesin välityksellä käydystä Pres. Ståhlbergin, valtioneuvoston Helsingissä ja Tarton valtuuskunnan keskustelusta J.K.Paasikivi merkitsi muistiinpanoihinsa:
"Hallitus käskee meidän `puolustamaan kylä kylältä´ Itä-Karjalaa. Se ei tahdo taistella, mutta asettaa meidät taisteluun.........
Tässä tarvittaisiin miekka.
Olisi ryhdyttävä toimiin, mobilisoitava, valmistauduttava ja jos tarve vaatii, ajettava bolshevikit pois Wuokkiniemeltä ja Uhtualta.
Muuta kuin ampumista ryssät ei ymmärrä." ( JKP II:8, JKP III:33., sivu 48 T.Polvinen. )
Presidentti Ståhlberg kielsi luovuttamasta Suomen aluetta, Tarton neuvotteluissa Repolasta ja Porajärvestäkin olisi ollut vaihtokauppana annettava venäjänkielisiä rajakyliä Karjalan Kannakselta, Kyyrölä johon kuuluivat mm. Vuosalmi ja Äyräpää.
( Vuosalmi oli suomalaisten hallussa Talvisodan ja jatkosodan loppuun saakka, kuten mm. Sortavalakin Laatokan Karjalassa. )
H:gin yliopisto Mannerheim-linjasta:
http://blogs.helsinki.fi/mannerheim-lin ... sable-map/
Suojajoukkojen viivytysalueet pääpuolustuslinjalle olisi ollut luovutettava vastineeksi Repolasta ja Porajärvestä.
Itä-Karjalan heimoveljien alueen saamista Suomelle ajaneet nimittivät Tarton rauhan sitten "häpeärauhaksi."
Veikko Palvo