Gulag- leirikäsite näyttää olleen väljä, se ei ole aina merkinnyt piikkilankojen ympäröimää keskitysleiriä, Siperiassa ankarat luonnonolosuhteet ovat olleet myöskin vartijoina ja junakuljetuksia valvottiin hyvin tarkasti.
Siirrettyjen kansanvihollisten ja sotavankien määristä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Population ... viet_Union
noin 600 000 sanotaan surmatun antautumistilanteessa ja
virallisesti CCCP otti noin 3,5 miljoonaa sotavankia (saksalaisia, italiaisia ja muista Saksan liittolaismaista)
Hieman ristiriitaisesti tuossa wiki:ssä sanotaan yli miljoonan saksalaisen sotavangin kuolleen Gulag- leireillä ja Stalinin 1953 kuoleman jälkeen
20 000 saksalaissotavankia on päässyt palaamaan kotiin.
Saksalaisvankeja lienee päästetty Itä- Saksaan ja mm. italialaisia ei kenties ole tapettu leireillä samassa määrin, mutta lukumäärät
eivät oikein täsmää.
{ suomalaisia sotavankeja oli hyvin vähän - n. 2000 - ja heistäkin palasi takaisin vain puolet, vaikka Suomi ei ollutkaan Saksan liittolaismaa }
{ suomalaisia siviilejä jäi Talvisodan alussa Laatokan pohjoispuolella vangeiksi noin 3000 - 4000 ja heidät kuljetettiin I n t e r p o s o l k a n
Gulag- leirille Aunuksessa.
Interposelok oli entinen luostari = Gulag- pääleiri.
Yleensä puhutaan metsätyöleiristä, (-eistä) koska Laatokan Karjalan siviilit oli NKVD:n käskystä eristetty muista Gulag- keskitysleirivangeista.
Palanneita siviilejä
laskettiin kesällä 1940 H:gin Viikin pelloilla, osa siviileistä lienee palautettu muutakin kautta - sellaisiakin tietoja esiintyy.}
{Gulag- leirioloista kertoo erään leirillä olleen salmilaisen pojalleen sanoma kehoitus tämän lähtiessä Jatkosotaan: "Jos olet vaarassa jäädä vangiksi, ammu itsesi." }
Salmin ja itsenäisyyden alussa Salmin pitäjään kuuluneen Suojärven (mm. Hyrsylän mutka) evakuoimatta jättämisestä 1939 on syytetty maaherraa ja/t. silloista sisäministeriä.
Aiheettomasti.
Ensinnäkään evakuointisuunnitelmia ei ollut ja salmilaisia Moskovan neuvottelujen alkaessa evakuoitiinkin, mutta neuvottelujen pitkittyessä
salmilaiset palasivat koteihinsa.
Omat kotityöt ja -eläimet oli hoidettava, eikä kaikilla evakuointipaikkakunnilla oltu hyvin inhimillisistä syistä kovinkaan innostuneita evakkojen tulosta.
Sotapakolaisuus Mantsin- ja Lunkulansaarilta alkoi samanaikaisesti vihollisen hyökätessä.
Mantsi ja Lunkula pysyivät suomalaisten hallussa Talvisodan loppuun asti ja saarilla taisteli monia salmilaisia, myös 16- v. SK- sotilaspoikia.
Myös
ortodoksiset ja luterilaiset papit jäivät Mantsinsaarelle.
Veikko Palvo
Ensimmäinen GULAG- leiri 1918
Valamosta lähtenyt karjalaismunkki Aleksanteri perusti 1487
Aleksanteri Syväriläisen luostarin, jonka liepeille 1785 perustettiin Lotinanpellon kaupunki.
Syväriläisen luostarin tiiliset linnoitusmaiset rakennukset ja kirkko valmistuivat 1530, 3 v. ennen Aleksanterin kuolemaa.
Viimeiset munkit ammuttiin 10 / 1918 ja SvirLAG- nimisenä luostari oli
Leninin johtaman kansankomissaarien neuvoston ensimmäinen
keskitysleiri - 250 km:a Pietarista.
Vuoteen 1954 asti ainakin SyväriLAG oli Gulag-mielisairaalana.
Syväriläisen luostari oli pyhiinvaelluskohde 50. pv:n kuluttua pääsiäisestä ja
samalla markkinapaikkana - syötiin ja juotiin - Salmistakin kuljettiin Stroitsan markkinoilla.
Aunuksen retkellä eteläisen osaston jääkärikapteeni Sihvonen osastoineen eteni 26 / 4 1919 Aleksanteri Syväriläisen luostarille
jääk.kapteeni Ragnar Nordströmin Tukholmassa 1945 - 47 kirjoittamien
Voitto tai kuolema -kirjana julkaistujen muistelmien mukaan.
Ragnar osti ensimmäisen maa-alueen Salmista 1927 ja rikastuttuaan
laivanvarustajana ( ensimmäisen sillitroolarin nimi Islannin vesillä oli Aunus ) hänellä oli 4000 ha metsääkin Salmissa.
http://genealogia.fi/genos/70/70_58.htm
Aunuksen retkeläisiä kannusti kareliaaninen ihanteellisuus, mukana olivat mm. Uuno Kailas, Bruno Schildt (kaatui) ja Uuno Klami.
Vapaaehtoiset retkeläiset
olivat valtaosin alle 20- vuotiaita ja sitäkin nuorempia, yli 100 oli
15-v. tai nuorempia.
Kajaanissa retkeläisiä värväsi Urho Kaleva Kekkonen.
Pohjoista ryhmää (Petroskoi) johtaneen Paavo Talvelan mukaan retken tappiot olivat 400 kaatunutta ja 600 haavoittunutta - suuret.
SvirLAGin Gulag- leiriksi muutettua luostarialuetta kapteeni Sihvonen
ei pystynyt valtaamaan, sillä samanaikaisesti alkoi Muurmannin rataa pitkin Pietarista kuljetettujen Suomesta paenneiden vastahyökkäys ja
Myöhemmin komissaari Eino Rahjan johtama Punaupseerikurssin suomalaisten maihinnousu Tuulos- Viteleeseen.
------------------------------------------------
lisätty 18 / 4
Aunuksen retken aikaan ja myöhemminkin Venäjällä raivosi sisällissota.
Jääkärimajuri Paavo Talvelan pohj. osastoon ( Petroskoin suunta )
kuulunut, myöh. kenraalimajuri Aaro Pajari mm. kohtasi Englantilaisia,
jotka Petroskoin lähelle edenneinä suhtautuivat Aunuksen retkeläisiin
pidättyvästi.
Amerikkalaiset olivat Arkangelin ja Dvina- joen suunnalla.
Englantilaisten ja amerikkalaisten vetäydyttyä syksyllä 1919 pois,
Leninin johtama Kansankomissaarien Neuvosto julisti 8 / 6 1920
Karjalan työkansan kommuunin perustetuksi, ennen Tarton rauhanneuvotteluiden alkua, Suomi solmi Kansankomissaarien neuvoston kanssa rauhan 5 kk:n neuvottelujen jälkeen 14 / 10 1920.
Leninin Kansankomissaarien neuvoston selviydyttyä Venäjän sisällissodassa
voittajaksi Neuvostoliitto perustettiin 30 / 12 1922.
Aunuksen 1919 retken aikana ei ollut olemassa edes Karjalan työkansan kommuunia, eikä Suomi ollut solminut rauhaa Leninin Kansankomissaarien neuvoston kanssa, joka jatkoi Suomen kanssa tehdyn rauhan jälkeen sisällissodan käymistä Venäjällä ja Puolassa.
Veikko Palvo
Aleksanteri Syväriläisen luostarin, jonka liepeille 1785 perustettiin Lotinanpellon kaupunki.
Syväriläisen luostarin tiiliset linnoitusmaiset rakennukset ja kirkko valmistuivat 1530, 3 v. ennen Aleksanterin kuolemaa.
Viimeiset munkit ammuttiin 10 / 1918 ja SvirLAG- nimisenä luostari oli
Leninin johtaman kansankomissaarien neuvoston ensimmäinen
keskitysleiri - 250 km:a Pietarista.
Vuoteen 1954 asti ainakin SyväriLAG oli Gulag-mielisairaalana.
Syväriläisen luostari oli pyhiinvaelluskohde 50. pv:n kuluttua pääsiäisestä ja
samalla markkinapaikkana - syötiin ja juotiin - Salmistakin kuljettiin Stroitsan markkinoilla.
Aunuksen retkellä eteläisen osaston jääkärikapteeni Sihvonen osastoineen eteni 26 / 4 1919 Aleksanteri Syväriläisen luostarille
jääk.kapteeni Ragnar Nordströmin Tukholmassa 1945 - 47 kirjoittamien
Voitto tai kuolema -kirjana julkaistujen muistelmien mukaan.
Ragnar osti ensimmäisen maa-alueen Salmista 1927 ja rikastuttuaan
laivanvarustajana ( ensimmäisen sillitroolarin nimi Islannin vesillä oli Aunus ) hänellä oli 4000 ha metsääkin Salmissa.
http://genealogia.fi/genos/70/70_58.htm
Aunuksen retkeläisiä kannusti kareliaaninen ihanteellisuus, mukana olivat mm. Uuno Kailas, Bruno Schildt (kaatui) ja Uuno Klami.
Vapaaehtoiset retkeläiset
olivat valtaosin alle 20- vuotiaita ja sitäkin nuorempia, yli 100 oli
15-v. tai nuorempia.
Kajaanissa retkeläisiä värväsi Urho Kaleva Kekkonen.
Pohjoista ryhmää (Petroskoi) johtaneen Paavo Talvelan mukaan retken tappiot olivat 400 kaatunutta ja 600 haavoittunutta - suuret.
SvirLAGin Gulag- leiriksi muutettua luostarialuetta kapteeni Sihvonen
ei pystynyt valtaamaan, sillä samanaikaisesti alkoi Muurmannin rataa pitkin Pietarista kuljetettujen Suomesta paenneiden vastahyökkäys ja
Myöhemmin komissaari Eino Rahjan johtama Punaupseerikurssin suomalaisten maihinnousu Tuulos- Viteleeseen.
------------------------------------------------
lisätty 18 / 4
Aunuksen retken aikaan ja myöhemminkin Venäjällä raivosi sisällissota.
Jääkärimajuri Paavo Talvelan pohj. osastoon ( Petroskoin suunta )
kuulunut, myöh. kenraalimajuri Aaro Pajari mm. kohtasi Englantilaisia,
jotka Petroskoin lähelle edenneinä suhtautuivat Aunuksen retkeläisiin
pidättyvästi.
Amerikkalaiset olivat Arkangelin ja Dvina- joen suunnalla.
Englantilaisten ja amerikkalaisten vetäydyttyä syksyllä 1919 pois,
Leninin johtama Kansankomissaarien Neuvosto julisti 8 / 6 1920
Karjalan työkansan kommuunin perustetuksi, ennen Tarton rauhanneuvotteluiden alkua, Suomi solmi Kansankomissaarien neuvoston kanssa rauhan 5 kk:n neuvottelujen jälkeen 14 / 10 1920.
Leninin Kansankomissaarien neuvoston selviydyttyä Venäjän sisällissodassa
voittajaksi Neuvostoliitto perustettiin 30 / 12 1922.
Aunuksen 1919 retken aikana ei ollut olemassa edes Karjalan työkansan kommuunia, eikä Suomi ollut solminut rauhaa Leninin Kansankomissaarien neuvoston kanssa, joka jatkoi Suomen kanssa tehdyn rauhan jälkeen sisällissodan käymistä Venäjällä ja Puolassa.
Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Ciccio, 18.04.08 18:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
J Kamarainen
- Viestit: 97
- Liittynyt: 26.10.07 13:15
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Kansanvihollisten määristä ja sotavangeista
Leikataan Ciccion tekstistä pätkä:
Talvisodan alussa evakuoimatta jäi arviolta nelisentuhatta siviiliä. Kannaksella ja Suomenlahdella n. 100, Suojärvellä ja Salmissa parisentuhatta, Kuhmossa kymmenkunta, Suomussalmella n. 1700, Sallassa ja Petsamossa n. 300. Valtaosa (n. 1400) Suomussalmella evakuoimatta jääneistä, onnistuttiin evakuoimaan Suomussalmen ja Raatten tien taisteluiden jälkeen.
NKVD:n määräyksestä pääosa evakuoimatta jääneistä siirrettiin helmikuussa internointileireille. Sikäläinen termi oli erikoisasutuskeskus. Leirit olivat metsätyöleirejä, joilta aiempi työväki siirrettiin pois suomalaisten tieltä. Leirejä olivat Pullozero (tai Pullojärvi), Kintismä (tai Kintismäki tai Kinnesmäki), Kaimaoja (tai Gaimoja) ja Interposolka (tai Interposelok). Kannaksen ja Suomenlahden saarien väki sijoitettiin Terijoelle.
Palautukset tehtiin Värtsilän, Vainikkalan, Petsamon ja Suomussalmen kautta touko-kesäkuun vaihteessa 1940.
Evakuointisuunnitelmat oli laadittu jo 1920-luvulla koko Viipurin läänin raja-alueelle. Viimeiset laadittiin syksyllä 1939, tällä kertaa koko valtakunnan itärajan alueelle. Evakuointia ei kuitenkaan toteutettu suunnitelmien mukaan liikekannallepanon yhteydessä, vaan raja-alue evakuoitiin ainoastaan Viipurin läänin alueella, Suojärveä lukuunottamatta. Vapaaehtoiseen väestönsiirtoon osallistui myös Suojärven asukkaita, tosin omalla kustannuksellaan.
Sodan uhan väistyessä (suomalaisten viranomaisten mielestä), väestönsiirtoja ryhdyttiin asteittain purkamaan marraskuun 1939 lopussa. Niinpä osa jo aiemmin "turvassa" olleista rajaseudun asukkaista, jäi puna-armeijan sodan alussa miehittämälle alueelle.
Myös talvisodan päätyttyä järjestettyjen väestönsiirtojen yhteydessä siviilejä jäi neuvostoviranomaisten haltuun, mutta kyse oli yleensä tahallisesta jättäytymisestä. Tässä vaiheessa lukumäärä laskettaneen kymmenissä.
Ja kommentoidaan:Ciccio kirjoitti: { suomalaisia siviilejä jäi Talvisodan alussa Laatokan pohjoispuolella vangeiksi noin 3000 - 4000 ja heidät kuljetettiin I n t e r p o s o l k a n
Gulag- leirille Aunuksessa.
Interposelok oli entinen luostari = Gulag- pääleiri.
Yleensä puhutaan metsätyöleiristä, (-eistä) koska Laatokan Karjalan siviilit oli NKVD:n käskystä eristetty muista Gulag- keskitysleirivangeista.
Palanneita siviilejä
laskettiin kesällä 1940 H:gin Viikin pelloilla, osa siviileistä lienee palautettu muutakin kautta - sellaisiakin tietoja esiintyy.}
{Gulag- leirioloista kertoo erään leirillä olleen salmilaisen pojalleen sanoma kehoitus tämän lähtiessä Jatkosotaan: "Jos olet vaarassa jäädä vangiksi, ammu itsesi." }
Salmin ja itsenäisyyden alussa Salmin pitäjään kuuluneen Suojärven (mm. Hyrsylän mutka) evakuoimatta jättämisestä 1939 on syytetty maaherraa ja/t. silloista sisäministeriä.
Aiheettomasti.
Ensinnäkään evakuointisuunnitelmia ei ollut ja salmilaisia Moskovan neuvottelujen alkaessa evakuoitiinkin, mutta neuvottelujen pitkittyessä
salmilaiset palasivat koteihinsa.
Omat kotityöt ja -eläimet oli hoidettava, eikä kaikilla evakuointipaikkakunnilla oltu hyvin inhimillisistä syistä kovinkaan innostuneita evakkojen tulosta.
Sotapakolaisuus Mantsin- ja Lunkulansaarilta alkoi samanaikaisesti vihollisen hyökätessä.
Mantsi ja Lunkula pysyivät suomalaisten hallussa Talvisodan loppuun asti ja saarilla taisteli monia salmilaisia, myös 16- v. SK- sotilaspoikia.
Myös
ortodoksiset ja luterilaiset papit jäivät Mantsinsaarelle.
Veikko Palvo
Talvisodan alussa evakuoimatta jäi arviolta nelisentuhatta siviiliä. Kannaksella ja Suomenlahdella n. 100, Suojärvellä ja Salmissa parisentuhatta, Kuhmossa kymmenkunta, Suomussalmella n. 1700, Sallassa ja Petsamossa n. 300. Valtaosa (n. 1400) Suomussalmella evakuoimatta jääneistä, onnistuttiin evakuoimaan Suomussalmen ja Raatten tien taisteluiden jälkeen.
NKVD:n määräyksestä pääosa evakuoimatta jääneistä siirrettiin helmikuussa internointileireille. Sikäläinen termi oli erikoisasutuskeskus. Leirit olivat metsätyöleirejä, joilta aiempi työväki siirrettiin pois suomalaisten tieltä. Leirejä olivat Pullozero (tai Pullojärvi), Kintismä (tai Kintismäki tai Kinnesmäki), Kaimaoja (tai Gaimoja) ja Interposolka (tai Interposelok). Kannaksen ja Suomenlahden saarien väki sijoitettiin Terijoelle.
Palautukset tehtiin Värtsilän, Vainikkalan, Petsamon ja Suomussalmen kautta touko-kesäkuun vaihteessa 1940.
Evakuointisuunnitelmat oli laadittu jo 1920-luvulla koko Viipurin läänin raja-alueelle. Viimeiset laadittiin syksyllä 1939, tällä kertaa koko valtakunnan itärajan alueelle. Evakuointia ei kuitenkaan toteutettu suunnitelmien mukaan liikekannallepanon yhteydessä, vaan raja-alue evakuoitiin ainoastaan Viipurin läänin alueella, Suojärveä lukuunottamatta. Vapaaehtoiseen väestönsiirtoon osallistui myös Suojärven asukkaita, tosin omalla kustannuksellaan.
Sodan uhan väistyessä (suomalaisten viranomaisten mielestä), väestönsiirtoja ryhdyttiin asteittain purkamaan marraskuun 1939 lopussa. Niinpä osa jo aiemmin "turvassa" olleista rajaseudun asukkaista, jäi puna-armeijan sodan alussa miehittämälle alueelle.
Myös talvisodan päätyttyä järjestettyjen väestönsiirtojen yhteydessä siviilejä jäi neuvostoviranomaisten haltuun, mutta kyse oli yleensä tahallisesta jättäytymisestä. Tässä vaiheessa lukumäärä laskettaneen kymmenissä.
Interposolkan Gulag- leiri alaleireineen
J.Kämäräinen kirjoitti: "Helmikuussa 1940 pääosa evakuoimatta jääneistä siirrettiin NKVD:n toimesta metsätyöleireille, joilta aiempi
työväki siirrettiin
pois suomalaisten tieltä."
Salmin evakuoimatta jääneet ( lapset ja vanhukset eivät eivät kyenneet omin avuin ja naiset eivät jättäneet heitä ) siviilit, naisia - lapsia ja vanhuksia, asuivat
omissa kotitaloissaan aluksi, sillä Terijoen hallitushan oli tullut "vapauttamaan" heitä.
Muutamia siviilihenkilöitä jättäytyi tahallisestikin, sekä jätti palaamatta
Interposolkasta.
NL totesi 2 / 1940 turhaksi, siihen asti NL:n ylemmän johdon määräystä oli noudatettu kirjaimellisesti, vaikka venäläiset olivat havainneet suomalaispartioiden miesten käyvän taloissa. (eivät koskaan majoittuneet)
Samojen
siviilien miesväkeä taisteli myös Mantsin- ja Lunkulansaarilla ja
suuntasi Mantsin tykkien tulta mantereelle, jossa ahkerasti myös
partioitiin hyvän paikallistuntemuksenkin turvin.
Interposolkan Gulag- leirillä toimi vielä 1940 Tampereella 1902 syntynyt
Viljo Nurminen, joka käskettiin alaleirien suomalaisvankien ( NKVD- ? )komissaariksi.
Aiemmin J.Nurminen oli joka tapauksessa Stalinin puhdistuksissa ollut puhdistajana.
Siviilisotavangit joutuivat allekirjoittamaan Suomeen pudotettavia lentolehtisiä ja polit.komissaari J.Nurminen myös "osti" vangeilta vaatteita ja muuta tavaraa.
Huonon leiriruoan lisänä "nälkäruplilla" ostettu muona pelasti joidenkin
aliravittujen lasten ja vanhusten hengen.
Viljo Nurminen loikkasi 6 / 1941 Suomeen, pidätettiin Imatralla, Valpo
uskoi tai oli uskovinaan Nurmisen propagandistiksi, eikä NKVD:n asiamieheksi - vakoojaksi.
V. Nurminen tuomittiin 5 v.:ksi kuritushuoneeseen ja vapautui 10 / 1944.
Gulag- järjestelmässä pääleiri lienee ollut vankila ja sivuleirit jonkinlaisia
työsiirtoloita. ( erikoisasutuskeskus, metsätyöleiri yms. )
Gulag- koneisto palveli myös väestönsiirroissa ja vankeinhoitolaitoksena.
Esim. neuvostoylpeys Magnitogorsk rakennettin Gulag- työvoimalla aiemmin asumattomalle paikalle Tsheljabinskissä.
Suunnitelmataloudessa työvoimaakin siirrettiin suunnitelmallisesti.
Veikko Palvo
lähdetietoja. mm.:
FL Matti Kosonen, Talvisodan tiedustelijat, Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto Talvisodassa, 2004, isbn 951 - 796 - 347 - 5
Salmi-Säätiö: Salmin nimismiehen ( virassa 1934 - 39 )
Mauri Evert Terhon kertomus
http://www.osa.ceu.hu/gulag/index.html
työväki siirrettiin
pois suomalaisten tieltä."
Salmin evakuoimatta jääneet ( lapset ja vanhukset eivät eivät kyenneet omin avuin ja naiset eivät jättäneet heitä ) siviilit, naisia - lapsia ja vanhuksia, asuivat
omissa kotitaloissaan aluksi, sillä Terijoen hallitushan oli tullut "vapauttamaan" heitä.
Muutamia siviilihenkilöitä jättäytyi tahallisestikin, sekä jätti palaamatta
Interposolkasta.
NL totesi 2 / 1940 turhaksi, siihen asti NL:n ylemmän johdon määräystä oli noudatettu kirjaimellisesti, vaikka venäläiset olivat havainneet suomalaispartioiden miesten käyvän taloissa. (eivät koskaan majoittuneet)
Samojen
siviilien miesväkeä taisteli myös Mantsin- ja Lunkulansaarilla ja
suuntasi Mantsin tykkien tulta mantereelle, jossa ahkerasti myös
partioitiin hyvän paikallistuntemuksenkin turvin.
Interposolkan Gulag- leirillä toimi vielä 1940 Tampereella 1902 syntynyt
Viljo Nurminen, joka käskettiin alaleirien suomalaisvankien ( NKVD- ? )komissaariksi.
Aiemmin J.Nurminen oli joka tapauksessa Stalinin puhdistuksissa ollut puhdistajana.
Siviilisotavangit joutuivat allekirjoittamaan Suomeen pudotettavia lentolehtisiä ja polit.komissaari J.Nurminen myös "osti" vangeilta vaatteita ja muuta tavaraa.
Huonon leiriruoan lisänä "nälkäruplilla" ostettu muona pelasti joidenkin
aliravittujen lasten ja vanhusten hengen.
Viljo Nurminen loikkasi 6 / 1941 Suomeen, pidätettiin Imatralla, Valpo
uskoi tai oli uskovinaan Nurmisen propagandistiksi, eikä NKVD:n asiamieheksi - vakoojaksi.
V. Nurminen tuomittiin 5 v.:ksi kuritushuoneeseen ja vapautui 10 / 1944.
Gulag- järjestelmässä pääleiri lienee ollut vankila ja sivuleirit jonkinlaisia
työsiirtoloita. ( erikoisasutuskeskus, metsätyöleiri yms. )
Gulag- koneisto palveli myös väestönsiirroissa ja vankeinhoitolaitoksena.
Esim. neuvostoylpeys Magnitogorsk rakennettin Gulag- työvoimalla aiemmin asumattomalle paikalle Tsheljabinskissä.
Suunnitelmataloudessa työvoimaakin siirrettiin suunnitelmallisesti.
Veikko Palvo
lähdetietoja. mm.:
FL Matti Kosonen, Talvisodan tiedustelijat, Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto Talvisodassa, 2004, isbn 951 - 796 - 347 - 5
Salmi-Säätiö: Salmin nimismiehen ( virassa 1934 - 39 )
Mauri Evert Terhon kertomus
http://www.osa.ceu.hu/gulag/index.html
-
J Kamarainen
- Viestit: 97
- Liittynyt: 26.10.07 13:15
- Paikkakunta: Joensuu
Re: Interposolkan Gulag- leiri alaleireineen
Lainataan alkuosa Ciccion viestistä:
Sukupuolijakauma Salmissa evakuoimatta jääneiden kohdalla menee melkolailla tasan. Naisia on muutama enemmän, mutta ei kovin montaa. Ikäryhmässä n. 20-35 on naisilla yliedustus, mutta muuten sukupuolet menevät yllättävän tasan. Tuossa iässä olleet miehet olivat tietenkin joko ase- tai työvelvollisina, poissa kotoaan. Lapsia evakuoimatta jääneistä salmilaisista oli noin kolmannes.
Evakuoimatta jääneet asuivat kodeissaan, tai ainakin omassa kotikylässään, käytännössä kaikilla evakuoimatta jääneillä alueilla. Syynä oli varmasti maitsemasi Kuusisen hallituksen missio, sekä neuvostojohdon oletus sodan lyhyestä kestosta. Jos sota olisi suunnitelmien mukaisesti loppunut vuodenvaihteeseen mennessä, ei ihmisiä olisi kannattanut siirtää useampaan kertaan paikasta toiseen. Mahdolliset uudelleen järjestelyt olisi voitu toteuttaa myöhemmin. Helmikuun 1940 siirto liittyy koko itärajaa koskeneeseen väestönsiirtoon. Rintamantakaiset alueet tyhjennettiin sinne jääneistä suomalaisista. Lisäksi rajan läheisyydessä vielä asuneet neuvostokansalaiset siirrettiin sisämaahan. Kuitenkaan kaikkia salmilaisia ei siirretty Interposolkaan. Osa asui Salmin alueella toukokuussa 1940 tapahtuneeseen palautukseensa asti.
Mantsin saarelta pidettiin yhteyttä Karkun alueen siviiliväestöön. Yhteyden pito paljastui jäljistä, ilmiannoista ja yksinkertaisesti siitä, että siviilit eivät ymmärtäneet pitää suutaan kiinni asiasta.
Osa salmilaisista(kin) ilmeisesti jättäytyi tahallaan miehitetylle alueelle. Syitä en lähde tässä arvailemaan. Salmilaisia jäi myös omasta vapaasta tahdostaan Neuvostoliittoon, eli he kysyttäessä jättivät hakematta lupaa siirtyä Neuvostoliitosta Suomeen. Heidänkään motiivejaan en tässä lähde pohdiskelemaan.
Hämärästi muistelen, että Nurminen oli lähinnä työnjohtajana. Leirin johto taisi kuulua muille henkilöille. Niitä lentolehtisiä ei ainakaan kirjoitettu enää Interposolkassa. Se vaihe oli jo sodan alkuvaiheessa miehtetyillä alueilla.
Kaupankäynti pelasti monta salmilaista ja suojärveläistä "erityisasutuskeskuksissa". He olivat siinä onnellisessa asemassa, että saivat ottaa mukaansa elintarvikkeita tai muuta tavaraa. Vaikka yhteydenpito paikallisiin oli rajoitettua, näiden kanssa kuitenkin pystyttiin tekemään kauppaa. Eniten suomalaisten tavaroita kuitenkin ostivat leirissä työskennelleet. Heillä oli ruplia, mutta ei mitään ostettavaa, suomalaiset taas tarvitsivat elintarvikkeita leirin kaupasta, mutta heillä ei ollut rahaa. Jotkut (harvat) internoidut pärjäsivät kaupankäynnillä niin, ettei heidän tarvinnut työskenellä leirin työmaalla.
Tässä lisää lähteitä, mikäli kiinnostaa:
Haasio & Hujanen Tasavallan panttivangit - Kertoo Suojärven tapahtumista.
Heikkinen & Lackman Korpikansan kintereillä. - Kainuun työväenliikkeen historiassa käsitellään myös suomussalmen kansankommuunia.
Kari Ilmari Kiannon sotapetosjuttu talvisodan Suomussalmella. - Sotahistoriallinen aikakauskirja 24 (vuosi 2005). Kari tiivistää melkoisen hyvin Kiannon tapauksen.
Lindstedt Kuolemaan tuomitut. - Väitöskirja nykyiseltä apulaisoikeusasiamieheltä.
Martikainen Talvisodan evakot ja siviilisotavangit. - Muun muassa Suomussalmen tapahtumista.
Pöllänen Rajan evakot. - Haastattelukokoelma Suomussalmelta.
Pölönen Evakossa, evakosta evakkoon. - Salmilaisten vaiheita viime sodissa.
Verigin, Laidinen, Kämäräinen Talvisodan apnttivangit. - Suomussalmen tapahtumat.
Ja kommentit:Ciccio kirjoitti:J.Kämäräinen kirjoitti: "Helmikuussa 1940 pääosa evakuoimatta jääneistä siirrettiin NKVD:n toimesta metsätyöleireille, joilta aiempi
työväki siirrettiin
pois suomalaisten tieltä."
Salmin evakuoimatta jääneet ( lapset ja vanhukset eivät eivät kyenneet omin avuin ja naiset eivät jättäneet heitä ) siviilit, naisia - lapsia ja vanhuksia, asuivat
omissa kotitaloissaan aluksi, sillä Terijoen hallitushan oli tullut "vapauttamaan" heitä.
Muutamia siviilihenkilöitä jättäytyi tahallisestikin, sekä jätti palaamatta
Interposolkasta.
NL totesi 2 / 1940 turhaksi, siihen asti NL:n ylemmän johdon määräystä oli noudatettu kirjaimellisesti, vaikka venäläiset olivat havainneet suomalaispartioiden miesten käyvän taloissa. (eivät koskaan majoittuneet)
Samojen
siviilien miesväkeä taisteli myös Mantsin- ja Lunkulansaarilla ja
suuntasi Mantsin tykkien tulta mantereelle, jossa ahkerasti myös
partioitiin hyvän paikallistuntemuksenkin turvin.
Interposolkan Gulag- leirillä toimi vielä 1940 Tampereella 1902 syntynyt
Viljo Nurminen, joka käskettiin alaleirien suomalaisvankien ( NKVD- ? )komissaariksi.
Aiemmin J.Nurminen oli joka tapauksessa Stalinin puhdistuksissa ollut puhdistajana.
Siviilisotavangit joutuivat allekirjoittamaan Suomeen pudotettavia lentolehtisiä ja polit.komissaari J.Nurminen myös "osti" vangeilta vaatteita ja muuta tavaraa.
Huonon leiriruoan lisänä "nälkäruplilla" ostettu muona pelasti joidenkin
aliravittujen lasten ja vanhusten hengen.
---
Veikko Palvo
lähdetietoja. mm.:
FL Matti Kosonen, Talvisodan tiedustelijat, Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto Talvisodassa, 2004, isbn 951 - 796 - 347 - 5
Salmi-Säätiö: Salmin nimismiehen ( virassa 1934 - 39 )
Mauri Evert Terhon kertomus
http://www.osa.ceu.hu/gulag/index.html
Sukupuolijakauma Salmissa evakuoimatta jääneiden kohdalla menee melkolailla tasan. Naisia on muutama enemmän, mutta ei kovin montaa. Ikäryhmässä n. 20-35 on naisilla yliedustus, mutta muuten sukupuolet menevät yllättävän tasan. Tuossa iässä olleet miehet olivat tietenkin joko ase- tai työvelvollisina, poissa kotoaan. Lapsia evakuoimatta jääneistä salmilaisista oli noin kolmannes.
Evakuoimatta jääneet asuivat kodeissaan, tai ainakin omassa kotikylässään, käytännössä kaikilla evakuoimatta jääneillä alueilla. Syynä oli varmasti maitsemasi Kuusisen hallituksen missio, sekä neuvostojohdon oletus sodan lyhyestä kestosta. Jos sota olisi suunnitelmien mukaisesti loppunut vuodenvaihteeseen mennessä, ei ihmisiä olisi kannattanut siirtää useampaan kertaan paikasta toiseen. Mahdolliset uudelleen järjestelyt olisi voitu toteuttaa myöhemmin. Helmikuun 1940 siirto liittyy koko itärajaa koskeneeseen väestönsiirtoon. Rintamantakaiset alueet tyhjennettiin sinne jääneistä suomalaisista. Lisäksi rajan läheisyydessä vielä asuneet neuvostokansalaiset siirrettiin sisämaahan. Kuitenkaan kaikkia salmilaisia ei siirretty Interposolkaan. Osa asui Salmin alueella toukokuussa 1940 tapahtuneeseen palautukseensa asti.
Mantsin saarelta pidettiin yhteyttä Karkun alueen siviiliväestöön. Yhteyden pito paljastui jäljistä, ilmiannoista ja yksinkertaisesti siitä, että siviilit eivät ymmärtäneet pitää suutaan kiinni asiasta.
Osa salmilaisista(kin) ilmeisesti jättäytyi tahallaan miehitetylle alueelle. Syitä en lähde tässä arvailemaan. Salmilaisia jäi myös omasta vapaasta tahdostaan Neuvostoliittoon, eli he kysyttäessä jättivät hakematta lupaa siirtyä Neuvostoliitosta Suomeen. Heidänkään motiivejaan en tässä lähde pohdiskelemaan.
Hämärästi muistelen, että Nurminen oli lähinnä työnjohtajana. Leirin johto taisi kuulua muille henkilöille. Niitä lentolehtisiä ei ainakaan kirjoitettu enää Interposolkassa. Se vaihe oli jo sodan alkuvaiheessa miehtetyillä alueilla.
Kaupankäynti pelasti monta salmilaista ja suojärveläistä "erityisasutuskeskuksissa". He olivat siinä onnellisessa asemassa, että saivat ottaa mukaansa elintarvikkeita tai muuta tavaraa. Vaikka yhteydenpito paikallisiin oli rajoitettua, näiden kanssa kuitenkin pystyttiin tekemään kauppaa. Eniten suomalaisten tavaroita kuitenkin ostivat leirissä työskennelleet. Heillä oli ruplia, mutta ei mitään ostettavaa, suomalaiset taas tarvitsivat elintarvikkeita leirin kaupasta, mutta heillä ei ollut rahaa. Jotkut (harvat) internoidut pärjäsivät kaupankäynnillä niin, ettei heidän tarvinnut työskenellä leirin työmaalla.
Tässä lisää lähteitä, mikäli kiinnostaa:
Haasio & Hujanen Tasavallan panttivangit - Kertoo Suojärven tapahtumista.
Heikkinen & Lackman Korpikansan kintereillä. - Kainuun työväenliikkeen historiassa käsitellään myös suomussalmen kansankommuunia.
Kari Ilmari Kiannon sotapetosjuttu talvisodan Suomussalmella. - Sotahistoriallinen aikakauskirja 24 (vuosi 2005). Kari tiivistää melkoisen hyvin Kiannon tapauksen.
Lindstedt Kuolemaan tuomitut. - Väitöskirja nykyiseltä apulaisoikeusasiamieheltä.
Martikainen Talvisodan evakot ja siviilisotavangit. - Muun muassa Suomussalmen tapahtumista.
Pöllänen Rajan evakot. - Haastattelukokoelma Suomussalmelta.
Pölönen Evakossa, evakosta evakkoon. - Salmilaisten vaiheita viime sodissa.
Verigin, Laidinen, Kämäräinen Talvisodan apnttivangit. - Suomussalmen tapahtumat.
Stalinin toteutunut tavoite itä-Puolassa 1939-1941
Hitler-Stalin sop. jälkeen - ennen Talvisotaa - Puolan kanssa ei neuvoteltu,
NL ja Saksa jakoivat Puolan ja NKVD ja Gestapo neuvottelivat, jottei Puolaan
muodostuisi minkäänlaisia vastarintaliikkeitä.
Neuvostoliiton valtaamasta itä-Puolasta koottiin n. 30 000 upseeria, professoria, pappia, opettajaa, virkamiestä jne. Katyniin, Smolenskin lähistölle - jossa
heidät joukkomurhattiin keväällä 1940.
Barbarossan alettua Puolan pakolaishallitus Lontoossa pyysi selvitystä Katynistä ja puolalaislähteiden mukaan yli miljoonasta Gulag-leireille viedyistä itä-puolalaisista.
USAn Moskovan suurlähettiläs amiraali William H. Standley tiedusteli samaa
27/4 1942 ja Vyshinski vastasi, ettei tiedä koko asiasta mitään.
Radio Berlin
uutisoi Katynin 13/4 1943 ja Neuvostoliitosta vastattiin 15/4-43 saksalaisten tehneen Katynin joukkomurhat.
Suomessakin
tieto Katynistä on jossain laajuudessa tullut julki 1943.
Winston Churchill vastasi Puolan pakolaishallitukselle: "Jos he ovat kuolleet,
mikään mitä teette ei tuo heitä takaisin" ja tapasi NL:n Lontoon suurlähettilään Maiskin 23/4 1943.
Stalin ilmoitti USAlle Puolan 1941 rajan itäpuolella asuvien puolalaisten olevan NL:n kansalaisia.
USA:ssa asiasta tehtiin tutkimus, loppuraportti julkisuuteen 22/12 1952.
Gorbatshovin NL:ssa KGB:n käskettiin tutkia Katynia uudelleen ja KGB totesi joukkomurhanneensa
25 421 keväällä 1940.
Punaisen ristin arvion mukaan itä-Puolassa NL surmasi n. 115 000 ja
Gulag-leireillä kuoli noin 300 000 puolalaista.
Neuvostoaikana Katyniin pystytettiin muistomerkki saksalaisten murhaamien puolalaisten muistoksi.
JOS Suomi olisi myöntynyt Stalinin Neuvostoliiton "oikeutettuihin" vaateisiin 1938 - 1939, olisivatko joukkomurhat ja kyyditykset Gulag-leireille toteutuneet myös Suomessa ?
Suomessa ei onneksi tarvitse muistella baltian, Puolan, Unkarin jne. toteutuneita joukkomurhia ja kyydityksiä Siperian leireille kiitos
"sotahullun" johtomme ja sotaveteraaniemme taipumattomuuden.
Veikko Palvo
NL ja Saksa jakoivat Puolan ja NKVD ja Gestapo neuvottelivat, jottei Puolaan
muodostuisi minkäänlaisia vastarintaliikkeitä.
Neuvostoliiton valtaamasta itä-Puolasta koottiin n. 30 000 upseeria, professoria, pappia, opettajaa, virkamiestä jne. Katyniin, Smolenskin lähistölle - jossa
heidät joukkomurhattiin keväällä 1940.
Barbarossan alettua Puolan pakolaishallitus Lontoossa pyysi selvitystä Katynistä ja puolalaislähteiden mukaan yli miljoonasta Gulag-leireille viedyistä itä-puolalaisista.
USAn Moskovan suurlähettiläs amiraali William H. Standley tiedusteli samaa
27/4 1942 ja Vyshinski vastasi, ettei tiedä koko asiasta mitään.
Radio Berlin
uutisoi Katynin 13/4 1943 ja Neuvostoliitosta vastattiin 15/4-43 saksalaisten tehneen Katynin joukkomurhat.
Suomessakin
tieto Katynistä on jossain laajuudessa tullut julki 1943.
Winston Churchill vastasi Puolan pakolaishallitukselle: "Jos he ovat kuolleet,
mikään mitä teette ei tuo heitä takaisin" ja tapasi NL:n Lontoon suurlähettilään Maiskin 23/4 1943.
Stalin ilmoitti USAlle Puolan 1941 rajan itäpuolella asuvien puolalaisten olevan NL:n kansalaisia.
USA:ssa asiasta tehtiin tutkimus, loppuraportti julkisuuteen 22/12 1952.
Gorbatshovin NL:ssa KGB:n käskettiin tutkia Katynia uudelleen ja KGB totesi joukkomurhanneensa
25 421 keväällä 1940.
Punaisen ristin arvion mukaan itä-Puolassa NL surmasi n. 115 000 ja
Gulag-leireillä kuoli noin 300 000 puolalaista.
Neuvostoaikana Katyniin pystytettiin muistomerkki saksalaisten murhaamien puolalaisten muistoksi.
JOS Suomi olisi myöntynyt Stalinin Neuvostoliiton "oikeutettuihin" vaateisiin 1938 - 1939, olisivatko joukkomurhat ja kyyditykset Gulag-leireille toteutuneet myös Suomessa ?
Suomessa ei onneksi tarvitse muistella baltian, Puolan, Unkarin jne. toteutuneita joukkomurhia ja kyydityksiä Siperian leireille kiitos
"sotahullun" johtomme ja sotaveteraaniemme taipumattomuuden.
Veikko Palvo
-
Veikko I Palvo
- Viestit: 1409
- Liittynyt: 04.03.13 22:09
Re: G U L A G - keskitysleirit
Ciccio kirjoitti: ↑17.05.07 03:56CCCP:n talous perustui Gulag- työleirijärjestelmään, osa näistä keskitysleireistä oli tuhoamisleirejä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Gulag
Wikipedia lienee kattavin Internetissä, kirjallisuutta löytyy runsaasti.
Lähinnä Puolan osalta lista Gulag- leireistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Gulag_camps
Puola ja balttian maat joutuivat Gulag- järjestelmän uhreiksi 1939 alkaen,
mm. Viron väkiluku lähes puolittui vuosina 1939 - 1944
Mikä olisi ollut Suomen kohtalo antautumisella 1939 ?
Torjuntavoitoilla 1939 - 1944 ostettiin aikaa ja säilytettiin
Suomen itsenäisyys.
Rauhan Suomi hävisi YYA - aikana suomettuen ja liukuen sisä- ja ulkopoliittisesti Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, NKP- ja KGB- sertifikaatti oli
ehdoton edellytys valtion johdossa ja politiikassa.
Kutsu ja läsnäolo Tehtaankadun vallankumousjuhlissa oli eräänä osoituksena yhteiskuntakelpoisuudesta.
Vuosittaisia vallankumousjuhlia ei televisioitu, kuten hieman myöhäisempää itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentin linnassa.
CCCP ei tunnustanut "lähiulkovaltojen" itsenäisyyttä de facto, niiden
itsenäisyys oli rajoitettu.
Länsikään ei kylmän sodan aikana rikkonut status quota, Saksa oli
jaettuna, Unkarin ja Tsekkoslovakian tapahtumatkin osoittivat rajalinjan.
Monet historioitsijat meillä kirjoittavat Neuvostoliiton teollistumisesta
cccp:n kansojen "elintason" kustannuksella sivuuttaen työ- ja keskitysleirit teollistumisen oleellisena osana.
Meidät kasvatettiin yya- aikana niin täydellisesti, ettei EU- Suomessa saa edes keskustella Natosta - jonka jäseniä lähes kaikki EU- maat ovat.
EU- Suomessakin puhutaan yhä kahdenvälisistä suhteista Venäjään, sekä omanlaisestaan puolueettomuudesta.
Suomen puolueettomuus ja Nato- optio ovat vain suomalaisia käsitteitä,
muualla länsimaissa niitä ei tunneta.
Ruotsissakin puhutaan nykyisin neutraliteetista, ei puolueettomuudesta.
GULAG- keskitysleireillä tuhoutui myös suomalaisia, 1918 Venäjälle paenneita, loikkareita 1930- luvulla Suomesta ja USA: sta.
Kuten J. K. Paasikivi sanoi: "jos kumartaa itään, pyllistää länteen",
maantieteelleen Venäjä ei voi mitään - Suomi sen täytyy säilyttää etupiirissään.
Voiko EU- Suomi istua kahdella tuolilla ?
Veikko Palvo
Nythän EU-Suomi on myöskin NATOn jäsenmaa, mutta wanhaa yya-ajalta periytynyttä näyttäisi yhä esiintyvän, vasemmisto vastustaa USAn ja Britannian * ydinasekilpeä * Suomen yllä haluten estää ydinaseiden mahdollisen siirtämisen Suomen alueella.
Muistan Venäjän lähettilään uhanneen NATO-Tanskaa Lännen * ydinasesuojakilven , ilmatorjuntaohjusjärjestelmän * salliessaan joutuvan ydiniskun kohteeksi sodassa ja Venäjän lähettiläälle vastattiin Tanskan joka tapauksessa olevan Venäjän ydiniskun mahdollinen kohde mahdollisessa sodassa.
Suomessa kai edelleen jotkut ajattelevat Lännen vaarallisia ydinaseita ja` NL/Venäjän rauhan ydinaseita `?
Äärivasemmiston johtajat varmastikin tiesivät monien `tovereidensa kadonneen´ Stalinin lihamyllyyn ja keskitysleireille kuolemaan, mutta ääntenkalasteluna valehdeltiin kylmästi muuta, ehkäpä ideologiakaan ei joillakin sallinut totuuden esiintuloa edes itselle?
Soviet Karelian johtaja Edvard Gylling mm. nostettiin Suomessa sodan jälkeen arvoon tinkimättömänä ja rehellisenä idealistina, mutta todellisuudessa Edvard Gylling oli tietoinen ja mukana keskitysleirien toiminnassakin, ehkäpä kuitenkin kilpailussa tsekistien kanssa sosialismin rakentamisessa. E.Gylling mm. järjesti tuhansia Murmanskin alueelle rakentamaan Kirovskin ja Apatityn teollisuutta.
Stalinin- / Belomor-kanava 1931 alkaen on vankityöläisineen ollut Gyllingin tiedossa ja
http://hoover.org/sites/default/files/u ... 23_163.pdf
kenties Sandarmohin ja muutkin teloitukset, joita Putinin hallinto on viime aikoina yrittänyt propagandassaan sanoa suomalaisten jatkosodan aikana tekemiksi. Onhan Suomessakin julkaistu ns. tutkimuksia Galina Sankon 1944 Äänislinnassa ottamin valokuvin kuvitettuna.
E.Gyllingin tasavallan keskitysleirien ajasta 1923 - 1929 kertoo myös http://journals.openedition.org/monderu ... 1#tocto2n3 ,
ensimmäiset bolshevikkien keskitysleirit perustettiin Arkangelin alueelle v. 1919 ja
Solovetsk 1923, "keskitysleirien äiti" Solzhenitsynin sanoin - keskitysleirijärjestelmä näyttäisi alkaneen ja muotoutuneen Soviet-Karjalassa?
--------------------------------------------------
Kharp´ssa on kaksi keskitysleiriä Putinin Venäjällä, Polar owl/ jääpöllö ja Polar wolf, jolla Aleksei Navalnyi kuoli helmikuussa 2024.
IK-3 "Polar wolf" perustettiin 21.8.1961 aluksi nimellä YATs-34/3 Stalinin ajan Gulag-keskitysleiri nr. 501 paikalle.
Aleksei Navalnyi siirrettiin IK-3:een toiselta "vaarallisten vankien" leiriltä ja Navalnyi vietti 3 vuoden vankeusajastaan yhteensä lähes vuoden eristyssellissä. Jo 10.2023 Navalnyin tiedoittaja Kira Jarmush kertoi Navalnyita pidetyn eristyssellissä 236 vrk.
http://france24.com/en/europe/20231228- ... ia-s-gulag
Putinin Venäjällä sanotaan olevan 700 keskitysleiriä, joita on `entiseen malliin´ eritasoisia; suhteellisen avoimesta luonnon vartioimasta, yleisen järjestelmän tavalliseen ja tiukennettuun ja "vaarallisimpien vankien järjestelmään", kuten Navalnyin kuolinleiri IK-3 Jamalo-Nenetsiassa.
Putinin nkeskitysleireillä sanotaan olevan 500 poliittista vankia, mikä lienee vähemmän kuin Stalinin aikana oli.
Wiki: Venäjän Gulag-laitos FSIN 947 vankilaitoksen, keskitysleirien kapasiteetiksi sanotaan 812804
ja France24 mukaan v. 2022 keskitysleireillä oli 420000 vankia ja 12.2023 enää 266000 vankia, sillä noin 100000 oli lähetetty sotaan Ukrainaan.
Veikko Palvo