Ei ollenkaan. Sen sijaan puna-armeijalaisten uhrausten halveksuntaa on samastaa heidät Staliniin ja hyväksyä se, että vapautus olikin vain miehityksen vaihdos. Monet puna-armeijalaisethan sotivat siinä toivossa, että tulevaisuus *omassa maassa* olisi erilainen kuin ennen sotaa. Tämä käy ilmi Grossmanin Elämän ja kohtalon hienosta Stalingrad-kuvauksesta.korjaaja kirjoitti:NL:n vertaaminen natsi-Saksaan sisältää väitten siitä, että venäläisten sotaveteraanien uhraukset olivat turhia: eihän ole mitään väliä sillä, kumpi voitti, jos kerran molemmat olivat samanlaisia. Samoin Churchillin ja Rooseveltin politiikka muuttuu yhdentekeväksi: yhtä hyvin he olisivat voineet liittoutua Saksan kanssa ja hyökätä Venäjälle. 50 vuotta jatkuva natsivalta Itä-Euroopassa ei vertauksen mukaan olisi yhtään epätoivottavampi asiantila kuin nyt toteutunut historia. Viron pääministerin seppeleenlasku pronssipatsaalle on sama kuin seppeleenlasku SS-joukkojen muistomerkille, jos NL ja natsi-Saksa ovat sama asia.Emma-Liisa kirjoitti:Millä lailla Kiss halveksui venäläisiä sotaveteraaneja? Ei yhtään mitenkään. Eihän näillä ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä heidän *hallituksensa* teki.
Tuossa teoksessa on hieno kohtaus, jossa Strum oivaltaa, että on yhtä väärin sortaa luokka- kuin rotuperiaatteen perusteella ja että ihmistä pitää arvioida vain sen mukaan, millainen hän on. Grossman on todellinen humanisti.
Jos hän ei sitä tiennyt, hän oli todella tyhmä tai ideologian sokaisema.korjaaja kirjoitti:Asiaan vaikuttaa myös se, tiesikö Rossi tai olisiko hänen pitänyt tietää, mikä Kissiä uhkaa ja mikä toteutuu hänen kirjeensä seurauksena. .Emma-Liisa kirjoitti:Kissiä uhkasivat paljon pahemmat asiat.
Sanotaan sitten: on asioita joita ei tehdä.korjaaja kirjoitti: Puheet "moraalisesta iljetyksestä"