Toni Selkälä kirjoitti:Jouko Heyno kirjoitti:neekerien omakielinen nimitys olisi tai sen tulisi olla Suomessa ei-PC
On syytä erottaa toisistaan mikä on julkisessa keskustelussa sallittua ja mikä hyväksyttävää. Ensinnäkin voidaan kysyä, mitä hyötyä ja toisaalta haittaa politiikan diskurssissa voitaisiin saavuttaa neekeri-sanan käytöllä? Useimmat valitsevat kuitenkin sen helpomman tien ja tyytyvät näennäisen neutraalin tummaihoinen tai musta sanan käyttämiseen. Silti kuka tahansa voisi puhua varmasti eduskunnan puhujankopissa neekereistä ilman, että häntä salista poistettaisiin.
Eivätkö mustalaiset ole "tummaihoisia"? Entäs soveltuisiko "musta" mahdollisesti myös Australian alkuasukkaisiin tai melanesialaisiin? Paitsi, että neutraalius on näennäistä, kuten toteat, se on myös harhaanjohtavaa.
Jouko Heyno kirjoitti:Siis, kuten totesin, kyse ei ole sanasta vaan sen käytöstä, kontekstista, juuri niin kuin esitin.
--
Jos pappi puhuu "herran enkeleistä" tai KKK:n johtaja puhuu herran enkeleistä puhuessaan USA:n neekereistä, ei kyse ole sanoista, vaan niiden käytöstä.
-
Ja juuri siksi sanoilla pitää olla sosiaalisesti sovittu merkitys.
-
Riippuu aivan siitä, kuka puhuu, ja mistä. Jos Paju tuotakin ajattelee universaalisti, on hän oman rajoittuneen ajattelunsa vanki.
Samalla kuitenkaan en voi olla osittain ainakin ihmettelemättä tätä argumenttiesi näennäistä ristiriitaisuutta. Miten sanaa käytetään irrallaan kontekstista? Antamasi esimerkki Klu Klux Klanista ja papista unohtaa juuri sanojen luonteen kulttuurisina tuotoksina. Vaikka tilaisuus olisi sama, sanoma olisi eri. Pelkkä kontekstiaalisuus ei selitä sanojen merkityseroja. Lisäksi, mikä sisältää merkityksen jolleivät sanat joita sanotaan? Kuitenkin viimeisessä esimerkissä olet sitä mieltä, että sanat ovatkin sanojansa näköisiä ja tämän kantamat opit ja aatteet muovaavat niitä. On toki helppo keskustella ja esittää mielipiteitä mikäli ei edes pyri sisäiseen koherenssiin. Itse taisit kirjoittaa: "
Keskustella kun voi vain siitä, miten keskustelija itse on jonkin asian ymmärtänyt." Jos ymmärtää asiat kuten tuuliviiri, keskustelulta vain katoaa pohja.
Taidat sotkea keskustelijat. Totesin nimen omaan: "Siis, kuten totesin, kyse ei ole sanasta vaan sen käytöstä, kontekstista, juuri niin kuin esitin." Sinä taas ihan itse: "Antamasi esimerkki Klu Klux Klanista ja papista unohtaa juuri sanojen luonteen kulttuurisina tuotoksina.", mikä on vähintäänkin ristiriidassa (ei näennäisessä) sanan "Neekeri" löukkaavuutta koskevan väitteen kanssa. Olen koko ajan tolkuttanut sitä, että sanat eivät loukkaa, ihmiset loukkaavat, eikä valituilla sanoilla ole suurtakaan merkitystä. KKK:n Suuren lohikäärmeen suussa "Herran enkeli" neekeristä loukkaa yhtä paljon kuin "neekeri", koska sanojan tarkoitus on loukata. Toistan vielä siis, sana "neekeri" ei loukkaa ketään, koska suomen kielessä sen semanttinen sisältö ei ole loukkaava. Nykyisin sille pyritään antamaan loukkaava sisältö, koska sillä sellainen USA:ssa on. Muuta syytä ei ole.
Jouko Heyno kirjoitti:Olet siis sittenkin sitä mieltä, että jos puhuu "mustalaisista" ja "neekereistä" eikä tarkoita niitä loukkaaviksi, nuo sanat ovat OK? No, sitähän minä olen yrittänyt tolkuttaa.
Tulee kuitenkin muistaa mitä kommunikaatio tarkoittaa. Siinä on aina kaksi puolta, lähettäjä ja vastaanottaja. Vaikka lähettäjän kielellisessä järjestelmässä sanaan liittyisi ainoastaan positiivisiä arvoja tulee kommunikaatiossa ottaa huomioon myös vastaanottaja. Tämä tuntuu valitettavan usein unohtuvan. Siitä johtuen jossakin tietyssä yhteisössä keskustelu käyttäen manne-, romani-, neekeri-, mutiainen-, hinttari- jne. sanoja on mahdollista ketään loukkaamatta. Keskustelijan tulee vain ymmärtää milloin vastaanottaja ei omaa yhteneviä arvoja ja tällöin vaihtaa kielellistä rekisteriä. Siksi yleiseen keskusteluun ei tulisi ottaa käyttöön sanoja, jotka saattavat loukata suurtakin joukkoa ihmisiä, jollei tämä nimenomaisesti ole tarkoitus.
Olet siis samaa mieltä kanssani siitä, että maailmalla pitäisi lakata puhumasta "finneistä", koska se saattaa looukata suurtakin joukkoa ihmisiä?
Jouko Heyno kirjoitti:"Herran enkeleiksi", luuletko tosissasi, että hän ja muut kuklut alkavat pitää neekereistä? Itse en ihan usko. Noam Chomsky uskoo.
Viittaatko tällä nyt toisinajattelija Chomskyyn vai kielitieteilijä Chomskyyn? En koskaan ole kyllä ymmärtänyt Chomskyn teoriaa kielestä niin, että sanoja vaihtamalla ihmiset muuttaisivat käsitystään, eikä se oikein mielestäni sovi chomskylaiseen kielen syvärakenteen teoriaankaan. Haemme kielen järjestelmästämme kompetenssin avulla jotain jonka muutamme performanssilla sanoiksi jotka jaamme muiden kanssa. Sanojen ulkoasu tulee mielestäni esiin performanssin tasolla, eikä niillä siten ole merkitystä kielen järjestelmään josta tiedämme jotain vain kompetenssimme avulla. Toivottavasti voit selventää tätä.
Onko Noam Chomskyjä kaksi, vai onko se yksi skitso?
Jouko Heyno kirjoitti:Sanojen merkitykset eivät "muutu", niitä muutetaan. Kyse on siitä, alistuuko siihen vai ei. Minä en.
Sanoja ei ole olemassa ilman kommunikaatiota, joten tämä argumentti on sinällään tarpeeton. Siinä mielessä on aina tietoista synnyttää uusi sana tai muuttaa sen muotoa, sillä tokkopa sinäkään uskot, että sanat olisivat olemassa ilman ihmisyhteisöjä. Kuka tai ketkä sanojen merkityksiin vaikuttavat tulikin vastattua jo aikanaan, joten viittaan edellä kirjoittamaani. Bahtin olisi varmasti iloinen nähdessään jonkun näin voimakkaasti kannattamassa hänen marxilaiseen konflikti-teoriaan pohjautuvaan sosiolingvististä tutkimustaan. Kukaan ei kielläkään sinua pitämästä kiinni omista sanoistasi, kannattaa vain muistaa, että yksin on kurja kommunikoida.
Maailmassa on paljonkin sanoja ilman yhteisöjä, jotka niitä käyttävät. On jopa sellaisia kokonaisia kieliä. Bahtinia en ole ilmoittanut kannattavani, enkä kannata. Ei saa yrittää ilkeillä, kun ei ole syytä. Sanojen ainoa "oikea" merkitys on niiden etymologiassa. Kieli, kuten muukin sosiaalinen toiminta, kantaa aina historiaansa mukanaan. Synkronista kieltä ei ole. Ja kuten huomaat, en tässä(kään) kommunikoi yksin.
Jouko Heyno kirjoitti:Kysymys ei ole poistamisesta, vaan siitä, että niiden tuominen sanaan on uutta. Miksi moinen on hyväksytty?
Kieltä ei voitane samassa mielessä pitää sopimuksena kuin vaikkapa kauppakirjaa. Siksi on tarpeetonta kysyä onko joku hyväksyttyä vai ei. Meistä jokainen (suomen kielen käyttäjä ja puhuja) on omalta osaltaan vastuussa kielen muutoksesta. Juuri tästä syystä myös tämä keskustelu on hedelmällistä, koska se osoittaa, ettei mikään päätös voi muuttaa puhujien omaa tahtoa. Kuka siis on hyväksynyt? Me olemme. Sanaa jolla vielä on käyttöä ei voi kahlita, tahdoitpa sitä tai et.
Miksi ei voi? Kauppakirjahan on nimen omaan kieleellinen ilmiö. Ja olen aiemminkin kysynyt, ketkä "me"? Minä ainakaan en.