Agricolan uutis- ja keskustelufoorumit

Sir & sirius,

Mitä mieltä ollaan kuvista vuosilta 1899-1904:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel ... tions.html

Miten keskeinen oli (Suomen evolutionismin isän) Ernts Haeckelin meren elävien mainoskampanja oli avant-garde- ja Art Nouveau -suuntauksille? Oliko taide evoluution propagoimisen ja eugeniikan/rotuopin indoktrinaatiovälineenä? Lähes jokainen tunnettu evoluution kynäniekka 1800-luvun lopulla oli prolific artist.

Näin myös Harry Federley Suomessa, valokuvanäyttelyineen ongolirodun ja germaanirodun asuttamasta suomenniemestä. Olen skandeerannut Federleyn piirtämiä perhosen toukkia Helsingin yliopiston arkistossa. Hienoja ovat nekin, täytyy myöntää.

Klaus Häröltä tuli juuri teattereihin elokuva Uusi ihminen, joka piilaa tätä aikaa. Suomen Federley oli 20-luvun alussa perustetun Uppsalan maailman ensimmäisen rotubiologisen tutkimusinstituutin luennoitsija-tutkijoita tuohon aikaan. Up-Upp-Uppe-Där-YPPE!-Upppsala ekonomeineen. Federley kirjoitti kapinan aikaa 1918, että mongolirodun aivot ovat pari sataa grammaa kevyemmät germaanirotua. Veriryhmistäkin ne piti toisistansa erottaa.

Federley asui Haeckelin kotikaupungissa Weimarin tasavallan Jenassa 1911, silloin perusteltiin Saksan rotuhygienian seuroja. Maailman eugeniikan seurassakin Federley oli perustajajäsen ja yksi 7 sen hallituksen jäsenestä. Löysimme Jenan arkistosta suomalaisten kirjeenvaihdon Haeckelille. Siellä ne olivat kaikki rähmällään, jopa J. A. Palmen jonka kengänpaulaakaan en ole arvollinen mahan kumartuneena päästämään. JAPpi nuorena ja rakastuneena. Sitten säveltäjä vei morsiamensa ja mies oli yksin koko elämänsä. Kuollessaan oli antanut kaiken omaisuutensa (jota oli paljon) Helsingiensis Universitaksen hyväksi. Nuoruutensa evoluutiokiihkosta Jappi hellitti myös. Ei koskaan kirjoittanut populistista kansantajuista kirjaa evolutsioonista, vaikka oli kiistatta Suomen ensimmäinen evolutionisti biologian professori. Näki sen kaiken kusetuksen. Haeckelkin vuokrasi suuria kasarmeja ja saarnasi siellä rahvaalle evoluutiota ja atomioppiansa. Jopa dualismi oli liikaa. Vain monismi, mono, umpimaterialismi kelpasi. Kidekin oli elävä - ja elävä kuollut viime kädessä.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel ... tions.html

Pauli Ojala

Ensinnäkin evoluutioteoria ei johda suoraan rotuoppeihin, vaikka sitä on niidenkin perustelemiseenkin käytetty. Näin tapahtui nimen omaan 1800-luun lopulla ja 1900-luvun alussa, ja eugeniikka ynnä muut rotuhygieeniset ajatukset ammensivat innolla evoluutioteoriasta, mikä ei tietenkään ole länsimaisen tieteen historian kauneimpia lukuja. Tieteemme voi kuitenkin lohduttautua sillä, että se hylkäsi sittemmin nuo opit ihmisroduista, evoluutioteorian siitä kärsimättä.

Mitä Haeckelin kuvien vaikutukseen 1900-luvun alun taiteeseen tulee, niin totean ensin varmuuden vuoksi, etten ole taidehistorian spesialisti. Missä määrin ajan luonnontieteelliset kuvat ja niistä löydetyt muodot vaikuttivat jugendiin ei ole siis suoraan tiedossani. Se, että esimerkiksi suomalainen jugend ammensi luonnosta mm. ornamenttien muotoja, on kenen hyvänsä helposti nähtävissä. Luonnon lisäksi tuohon aikaan taiteilijat ammensivat ajatuksia kaikenlaisesta muustakin, mm. Japanin taiteesta, erilaisista esoteerisistä opeista, omien kansakuntiensa historiasta, kansantaiteesta ja kuka mistäkin. Kun lisäksi uskallan arvella, että noita kuvia erilaisista eliöistä tekivät muutkin kuin Haeckel, uskallan arvella H:n vaikutusta melko vähäiseksi, etenkin kun suuri osa kuvista lienee levinnyt lähinnä biologian tutkijoiden ja opiskelijoiden nähtäväksi.

Art Nouveau'n eli jugendin lisäksi pjojala kyselee noiden kuvien merkitystä avantgardelle. Avantgarde on taas käsitteenä sen verran laaja ja etenkin 1900-1920 -luvuilla avantgarde-taidetta oli niin monenlaista ja taiteilijat ottivat vaikutteita niin monesta eri lähteestä, ettei kysymykseen ole järkevää vastausta. Saattoipa joku noista innostuakin, samaan aikaan kun joku toinen innostui vaikkapa traktorista ja joku kolmas spiritismistä.

Kiitos asiantuntevasta vastauksestasi!

Seurailen tässä seuraavan teoksen taidehistoriallisia pohdintoja:
Gasman, D. (1998) Haeckel's Monism and the Birth of Fascist Ideology. (Studies in Modern European History, number 33.) New York: Peter Lang
(nelisensataa sivua.) En kuitenkaan itse tunne taidehistoriaa juuri lain.

Pitää muistaa, että Haeckelin teoksista otettiin 1900-luvun vaihteen zeitgeistiin nähden aivan hirmuisesti painoksia ja kappaleita. Lainaan Aasian 5. bioetiikan kongressin yhteydessä julkaistun kirjan Challenges for the Asian Bioethics -embryologian osiossa julkaistua artikkeliani:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel ... y_ABC5.pdf

"Politics is applied biology"
Die Weltraethsel (The Riddle of the Universe, 1899) was one of the most incredible publishing successes of all times. During the first year after its appearance, Weltraethsel sold more than a hundred thousand copies in Germany. It went through ten editions by 1919, and was translated into 30 “civilized” languages (Sander 2002). By the 1933, almost half a million copies had been bought in Germany.

Haeckelin teki tunnetuksi Charles Darwinin ylitsepursuava ylistys Darwinin ihmisen evoluutiota propagoineessa teoksessa Descent of Man (1871).
The academic myth of recapitulation rests on a set of 24 Haeckelian figures first published in 1866 in Generalle Morphologie der Organismen, recycled first and foremost by Haeckel himself. There was only one illustration in the Origin, but many of them in the Descent of Man.
Embryos started the cavalcade.

Muistettakoon eugeniikasta eli rotuhygieniasta että koko käsitteen lanseerasi Ukko-Darwinin serkku Francis Galton, kirjassaan Hereditary Genious. Hyvin vastenmielinen teos, joka suht avoimesti ratsastaa oman suvun erinomaisuudella ja esimerkillä tragediasta, jossa perinnöllisesti suurenmoisimmilla suvuilla on vähemmän jälkeläisiä kuin alempien yhteiskuntaluokkien rahvaalla jotka lisääntyvät kuin kaniinit ellei sitä hillitä.

Myös Darwin rakensi eetoksensa pitkälti malthusilaiselle ajatukselle. Vai luuletko sinä tosiaan, että alle 12-vuotiaiden tyttöjen yli 100 tunnin viikkotunnit raskastakin raskaimmissa työoloissa olivat pelkästään liiketoiminnallisesti perusteltuja? Kyllä siinä oli tarkoitus karsia sitä luokkaa.

Oppi olemassaolon taistelusta ei ole kuollut mihinkään, vaikka Darwinin Originin koko kirjan nimi häveliäästi aina lyhennetäänkin. (Hitlerin Kampfhan viittasi suoraan kirjan nimen "Struggleen", korostaen vain Adolfin henkilökohtaista aplikaatiota olemassaolon taistelusta.) Olen keskustellut turkkilaisen sunnifilosofin kanssa ja hän perustelee, miten terrorismin ideologia on hyvin selkeästi evolutionistinen olemassaolon taistelu. Naiivi ajatus siitä, että kaikille ei riitä tilaa.

Katsoinpa tuossa tietoja Haeckelista ja mies paljastui mielenkiintoiseksi tapaukseksi; toisaalta hän oli poikkeuksellisen merkittävä biologi, jonka saavutuksista suuri osa on erittäin merkittäviä edelleenkin, sitten hän oli loistava taiteilija, mutta toisaalta taas monet hänen teoriansa ovat osoittautuneet hätäisiksi, hän uskoi itse asiassa Lamarckin teorioihin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä ja kaiken kruununa hän kehitteli todella ikäviä rotuteorioita. Mielenkiintoinen hahmo, siis, jonka perinnön suhteen on syytä olla varsin valikoiva. Samalla hän on hyvä esimerkki siitä, että todellisessa maailmassa ihmiset eivät jakaudu "hyviin" ja "pahoihin", vaan ihmisetkin ovat moniulotteisia otuksia.

Noita Haeckelin kuvia katsellessani voin, paitsi ihailla, todeta, että niistä on tosi vaikea vetää mitään suoraa linjaa 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun taiteeseen, etenkin kun se vuosisadan vaihteen taide oli niin monimuotoista. Näköjään jotkut arkkitehdit ja muotoilijat ottivat ideoita Haeckelin kuvaamista eliöiden muodoista, mutta kuten sanottu, vaikutteita imettiin kaikista suunnista.

Darwinia tuskin voi syyttää lapsityövoiman käytöstä ja epäinhimillisistä työoloista, ne kun ovat paljon vanhempaa perua kuin Darwin. Malthusinkaan ideoilla ei liene paljon tekemistä niiden kanssa, sillä en usko monenkaan kaivoksenomistajan pyrkineen nimen omaan vähentämään alustalaisten määrää (saattoihan niitä sellaisiakin olla joukossa) – sen sijaan Malthuksen ideoita saatettiin käyttää jälkikäteisperusteluna kurjuudelle, aivan samoin kuin Darwininkin oppeja. Kyse lienee ollut pikemminkin silkasta välinpitämättömyydestä ja ennen kaikkea avoimen luokkayhteiskunnan ajattelutavoista: köyhien kuuluikin raataa, niinhän he olivat aina tehneet, ja paremmassa asemassa olevien kuuluikin olla paremmassa asemassa. Ihmisten kurja kohtelu ei ollut 1800-luvun uutuus, kaikkea muuta, ihmisiä oli kohdeltu kurjasti maailman sivu. Uutta 1800-luvulla oli pikemminkin ajatus siitä, että ihmisiä ei saisi kohdella kurjasti.

Darwinin oppi "olemassaolon taistelusta" pitää toki luonnossa edelleen paikkansa, vaikka sana "taistelu" tuottaakin helposti hieman liian dramaattisia mielikuvia. Ihmisyhteisöjen kohdalla asia on sen sijaan toisin, ainakin siellä, missä ruokaa on riittävästi ja järjestynyt yhteiskuntakin toimii.

Klaus Lindgren kirjoitti: Darwinin oppi "olemassaolon taistelusta" pitää toki luonnossa edelleen paikkansa, vaikka sana "taistelu" tuottaakin helposti hieman liian dramaattisia mielikuvia. Ihmisyhteisöjen kohdalla asia on sen sijaan toisin, ainakin siellä, missä ruokaa on riittävästi ja järjestynyt yhteiskuntakin toimii.

Oppi Olemassaolon taistelusta tehokkuuden tuottajana tai välttämättömyytenä on yksi suuri myytti. Se ei _todellakaan_ole biologiasta nouseva ajatus. Päinvastoin! Biologiassa toisia ei hävitetä tahallaan. Biologiset systeemit asettuvat tasapainotilaan ja "gyrostaattiseen" kommuunieloon kemiallisista entsyymiseoksista mikrobiologian biofilmeihin ja hyönteispopulaatioihin. Yhteistyö on voimaa.

Taistelu elintilasta on huono paradigma myös yritysmaailmaan: Jos markkina on kovin kilpailtu - keksi parempi liikeidea. Australialaisten keltainen halpa kenguruviini. Kanadalaisten idea yhdistää sirkusesitykset teatterimaiseen koko illan läpi kulkevaan käsikirjoitukseen. Yhdistä kopiokone, tulostin ja skanneri. Etc. Ja tilaa löytyy kyllä.

Ukko-Darwinin ihailu on oikestaan aika huvittavaa. Lainaus:
"The more civilized so-called Caucasian races have beaten the Turkish hollow in the struggle for existence. Looking to the world at no very distant date, what an endless number of the lower races will have been eliminated by the higher civilized races throughout the world." Charles Darwin, Life and Letters, p. 318. Francis Darwin (editor).

"Nämä kansat, rumuuden ja mitättömyyden perikuvat, eivät tunne suurempaa iloa kuin se, että parempirotuinen mies lähestyy heidän vaimojaan tai tyttäriään, niin että isä tai puoliso tai sulhanen voi toivoa itseään rodullisesti etevämmän sekaverikön ilmaantumista majaansa." Kreivi Gobineau suomalaisista. Matti Kuusi, Ohituksia s. 143. Otava 1985. (Gobineau oli ranskalaissyntyinen saksalaisten - ja ruotsalaisten - imartelija, joka työskenteli pitkään Tukholmassa.)

Satunnainen opiskelija saa hakea kissojen ja koirain kanssa tietoa, mikä oli Newtonin viereen haudatun Darwinin tutkinto. Säälistä häntä nimitettiin MA, Master of Arts -nimikkeellä vanhemmiten. "Specimen" joita mies nuorena metsällä keräsi, päätyivät yleensä lautaselle. Darwin lainasi ajatuksensa isoisältään Erasmukselta. Eikä KOSKAAN viitannut pappaansa tai antanut tälle siitä kunniaa. Luonnonvalinnan prioriteetti taas oli Alfred Wallacella. Hänet otettiin "kädenojennuksena" mukaan yhteiseen prior art -paperiin joka esiteltiin häthätää kiireesti kyhättynä hetimiten Wallacen v. 1858 kirjeen jälkeen Royal Societyn nimimiehille. Vahinko vaan että Wallacelta itseltään ei tähän menettelyyn lupaa kysytty. Hän oli Sumatralla keltataudissa edelleen ja Darwinin kirjeen kesti kulkea sinne 3-6 kuukautta.

Sir Francis Darwin mitä ilmeisimmin hävitti isänsä kirjeenvaihdon ajalta ennen vuotta 1859 eli Lajien syntyä. Hän oli niin hävytön, että meni peukaloimaan jopa isänsä vielä eläessä tekemää omaelämäkertaa, editoiden siitä juuri valintaopin prioriteettia koskevia huomioita pari sivua, "Delicate Arrangement" -kirjan mukaan.

Ja Darwinko tosiaan kielti hankittujen ominaisuuksien periytymisen? Niinkö tosia? Hän jopa käytti omaa kekäleestä laikun saanutta koiraansa esimerkkinä gemmuleistansa ympäri kehoa, jotka keräävät tietoa kokemuksista ja välittävät ne eteenpäin.

Evoluutiota ei olisi KOSKAAN kyetty kauppaamaan pelkän valintaopin avulla. Se popularisoitiin hyvin pitkälle spontaanin alkusynnyn kautta (Pasteur jäi popularisaatiossa jalkoihin); pikakelaus- l. rekapitulaatio-opilla (yksilönkehitys pikakelaa lajinkehityksen); liioitellulla mutta kvantitatiiviseksi väitetyllä biometrialla morfologiasta korvan muodosta klyyvareihin (taas Darwinin serkku, sormenjälkien keksijä, Galton äänessä); ja niiden tyhjästä ilmestyvien toivottujen hirviöiden avulla (Mendel jäi jalkoihin, ei tahdottu kuullakaan että vaaleanpunaiset värit olisivat olleet jo latenttina piilevinä vanhemmissa).

"Galton had so many diverse interests, such an active mind and was so convinced of his own greatness that in later life he hired secretaries to follow him everywhere, lest some of his thoughts escape unrecorded. Few did." Richard Milner, Encyclopedia of evolution (1990) s. 183.

Suomen kuuluisin biologi Erik Nordenskiöld kuvasi Biologian historia -teoksessaan 1910-luvun lopulla, miten teoria luonnonvalinnasta on sukupuuttoon kuollut. Ei siihen enää kukaan uskonut. Eikä se koskaan ollut myyntivoimainen. On anakronistista jankuttaa koko ajan sen merkityksestä tuolloin 1800-luvun lopulla. Vasta kun sitä ympättiin mendelismiin ja populaatiogenetiikkaan, alettiin taas kiinnostua valinnasta. Ja silloinkin... kun mendelismi viimein otettiin käyttöön, oli puhe yhden tai kahden geenin aiheuttamista treiteistä kuten
- alkoholismi
- väkivaltaisuus
- skitsofrenia
- vajaamielisyys
- merimiesten himo merelle

jne.

Arvon ei-biologit: Olen pahoillani, mutta teitä on kusetettu.

Arvon biologi-kollegat: Älkää tehkö samaa virhettä väitöskirjanne kirjallisuuskatsausta kootessa. Kaikki muu on sallittua, paitsi väittäminen. Turpakiinnitukkapoisäläajattele. Tule yliopistolle. Tottele. Sotilasvala ja konfirmaatio se on. Kuka pysyy ruodussa ja polttaa omatuntonsa. Oikeammin se on: con-scientia. sam-vete. Kaikki eikä oma. Ja tietävät, ei ole kyse tunteista. Pelkkää bluffia, tietävät älykkäämmät. Tyhmemmät ovat Darwinin bulldoggeja kuin agnostismin lanseerannut Huxley-pappa tai rotweilereitä kuten suomalaisen evolutionismin isä Ernst Heinrich Philipp August Haeckel.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Sitaatit.htm
”’On todella vaikea ymmärtää mistä johtui se valtava vaikutus joka Ernst Haeckelillä oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun biologiseen ajatteluun. On kyllä totta, että hänen kirjallinen tuotantonsa oli varsin runsas, mutta hyvin harva hänen töistään on jäänyt eloon; monet niistä olivat hänen omana aikanaankin ankaran arvostelun kohteina’. Näin kirjoitti erään amerikkalaisen biologisen tietosanakirjan toimittaja viitisentoista vuotta sitten. Hän päätyi artikkelissaan toteamukseen: Kahden erheellisen ja laajalti hyväksytyn teorian luominen yhden ihmisiän aikana on hämmentävä tausta sille miehelle, jota filosofit usein pitävät nykyaikaisen biologian perustajaisänä.’ ”Peter Gray, The Encyclopedia of Biological Sciences. New York, 1961. Anto Leikola, Oppi elämästä s. 185-186.

"What he did was to take a human embryo and copy it, pretending that the salamander and the pig and all the others looked the same at the same stage of development." They don't. ... There's only one word for this, and Dr. Richardson doesn't flinch from using it. 'These are fakes. In the paper we call them misleading and inaccurate, but that is just polite scientific language." The Times (London), p. 14, 8/11/97

Keskustelu siitä, pitääkö evoluutioteoria paikkansa vai ei, ei tälle foorumille kuulu, tämä on historian alan palsta. Sen sijaan oppihistoria on hyvinkin kiinnostavaa. Tällöin on syytä muistaa muutama seikka: ensinnäkin, jos vaikkapa Darwin esitti näkemyksiä, jotka on sittemmin hylätty, hänen muut näkemyksensä eivät olenkaan välttämättä ole vääriä. Niinpä jos hän esitti omalla ajalleen tyypillisiä näkemyksiä eri kansojen erilaisista kehitysasteista, se ei todista mitään siitä, ovatko ihmiset simpanssin serkkuja vai eivät. Toisekseen, mitä Gobineau sanoi, ei todista Darwinista yhtään mitään. Gobineau'n rotuteoriat saivat Euroopassa paljonkin kannatusta aikanaan, minkä ymmärtämistä auttaa puolestaan se, että ajatus siitä, että jotkut kansat olivat korkeammalla sivistys- tai kehitysasteella kuin toiset, oli 1800-luvun alkupuolella täysin tavanomaista oppineiden ja muidenkin ajattelua, ilman häivääkään mistään evoluutioteoriasta. Jos Darwin esitti samansuuntaisia kommentteja, ei ole siten mikään ihme, esittiväthän niitä muiden muassa Karl Marx ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinenkin. Kolmanneksi Darwinin moraaliset ominaisuudet ja hänen sympaattisuutensa tai sen puute eivät kuulu asiaan millään tavalla.

Toinen asia on sitten biologian oppihistoria Darwinista eteenpäin. Ymmärtääkseni evoluutioteorian kehitys ei kulkenut ollenkaan niin suoraviivaisesti kohti "edistystä" kuin oppihistoria mielellään tahtoo kertoa. Darwinin esitettyä teoriansa siitä väiteltiin vimmatusti ja seuraavien sadan vuoden aikana esitettiin monenmoisia teorioita siitä, miten se evoluutio toimii, mikäli toimii. Näin siis mm. Haeckel esitti näköjään evoluution pohjaksi jonkinlaista pyrkimystä kehittyä johonkin suuntaan, Egon Friedell (joka nyt ei ollut biologi ollenkaan) esitti muutoksen pohjaksi tahtoa kehittyä johonkin suuntaan, ja lamarkismikin kukoisti – kuulemma Jung ja Freud olivat lamarkisteja. Thomas Kuhnin nimiin pantu näkemys, jonka mukaan siis vanha teoria elää, kunnes sen ongelmat kasvavat liian suuriksi, jolloin jostain nousee uusi, parempi näkemys, josta sitten tulee nopeasti normaalitiedettä, näkyy siis yksinkertaistavan asioita turhan paljon. Tieteeseen kuuluvat siis myös harharetket, mikä taas ei mitätöi tiedettä, pikemminkin päinvastoin. Evoluutioteorian kova ydin on selvinnyt tämän huomioon ottaen erittäin hyvin, mikä jo sinänsä tukee teorian uskottavuutta. Sitä lisää sekin, että erilaiset vaihtoehtoiset teoriat ovat järjestään osoittautuneet huonommiksi.

Klaus Lindgren kirjoitti:Keskustelu siitä, pitääkö evoluutioteoria paikkansa vai ei, ei tälle foorumille kuulu, tämä on historian alan palsta. Sen sijaan oppihistoria on hyvinkin kiinnostavaa....

Aivan. Toinen kohta jossa darwinismi ja evoluutioteoria nousee esiin, on Adolf Hitlerin rotuopissa, jota tämä selostaa Mein Kampfissa, jossa hänellä näkyy olevan jo varsin kehittyneet (lopulliset) mielipiteet asiasta (A.H oli syntynyt muistaaksen 1889 joten hän oli 1925 kijoittaessaan 36-vuotias). Onko siitä tietoa, mistä hän oli imenyt käsityksensä - tuskin hän niitä hatustaankaan ollut tempaissut?

Heikki Jansson kirjoitti:Toinen kohta jossa darwinismi ja evoluutioteoria nousee esiin, on Adolf Hitlerin rotuopissa, jota tämä selostaa Mein Kampfissa, jossa hänellä näkyy olevan jo varsin kehittyneet (lopulliset) mielipiteet asiasta (A.H oli syntynyt muistaaksen 1889 joten hän oli 1925 kijoittaessaan 36-vuotias). Onko siitä tietoa, mistä hän oli imenyt käsityksensä - tuskin hän niitä hatustaankaan ollut tempaissut?

Käsittääkseni rotuopit olivat vuosisadan vaihteessa hyvin suosittuja ja tuossa vaiheessa niitä alettiin myös kunnolla tieteellistämään. Uskoisin, että rotuoppeihin liittyvät tutkimukset ja keskustelut olivat aika laajalti tunnettuja, joten Hitlerkin on varmasti seurannut ainakin jossain määrin näitä asioita. Aivan kuten kaikella tieteellä, oli rotuopeilla myös omat kritikoijansa. Toisaalta minun ymmärtääkseni 1900-luvun alkupuolella rotuopit ja niihin liittyvät tieteet olivat myös tunnustettuja tieteenaloja. Sinänsähän tuo tuntuu loogiselta, oltiinhan vasta selvittämässä voisiko ihmisten jako rotuihin pitää tieteellisesti paikkansa vai ei.

Heikki Jansson kirjoitti: Aivan. Toinen kohta jossa darwinismi ja evoluutioteoria nousee esiin, on Adolf Hitlerin rotuopissa, jota tämä selostaa Mein Kampfissa, jossa hänellä näkyy olevan jo varsin kehittyneet (lopulliset) mielipiteet asiasta (A.H oli syntynyt muistaaksen 1889 joten hän oli 1925 kijoittaessaan 36-vuotias). Onko siitä tietoa, mistä hän oli imenyt käsityksensä - tuskin hän niitä hatustaankaan ollut tempaissut?

Sain tekijältä luvan skannata kirjansa viimeisen luvun eetteriin tänne:
The Scientific Origins of National Socialism: Social Darwinism in Ernst Haeckel and the German Monist League (chapter 7, Gasman 1971)
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Gasman.htm

Itse olen kirjoittanut Gasmanista kommentaaria näin, Hitler siis mukaili äijä-Haeckelin sanontoja sanasta sanaan paikka paikoin:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel ... y_ABC5.pdf
Daniel Gasman's pioneering study The Scientific Origins of National Socialism - Social
Darwinism in Ernst Haeckel and the German Monist League (1971) was a study long overdue. He
challenged earlier portraits of Haeckel as a socialist or a liberal, and argued that Haeckel defended
mainly racism and German nationalism.
"It is to be recalled that Haeckel had written: 'Among the Spartans all newly born children were subject to a
careful examination and selection. All those that were weak, sickly, or affected with any bodily infirmity, were killed.
Only the perfectly healthy and strong children were allowed to live, and they alone afterwards propagated the race.'
[The History of Creation, 1883, I, p. 170.]
In the light of the following comments, is Haeckel “guilt by association” to Hitler only?
'Sparta must be regarded as the first folkish state. The exposure of the sick, weak, deformed children, in short their
destruction, was more decent and in truth a thousand times more humane than the wretched insanity of our day which
preserves the most pathological subject.'[Hitler's Secret Book, p. 18] (1971 p. 164)?

Lisää tukea asialle skannaamastani:
Biological Science and the Roots of Nazism. Stein GJ (1988), American Scientist 76, 50-8
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Stein2.htm

Toisaalta Hitlerin valitsi Germanenorden-salaseura, joka oli Thule Gesselsaftin kanssa läheisissä väleissä. Haeckel oli vanhoilla päivillään perustamassa Thule-seuraa. Olen skandeerannut tällaisen artikkelin siitä:
Before Hitler came: Thule Society and Germanen Orden. Phelps R (1963) Journal of Modern History, XXV, 245-61)
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Thule.html

Mitä tulee oikeassa olemiseen parissa jutussa ja väärässä olemiseen muissa, niin tietoinen vilppi on tieteessä anteeksi antamatonta. Tästä huolimatta suomalaiset oppikirjan tekijät ovat kierrättäneet haeckelin sikiökuvia mielettömästi. Dvs. kyseessä ei itse asiassa ole tiede, vaan propagandaa lapsille.

Alunperin Kivirikko (1910, 1919) puhui toimivista kiduksista ihmissikiöllä lapsivedessä. Skandeeraamieni suomalaisten perusbiologian koulukirjojen perusteella Haeckelin sikiökuvat ovat koko 1900-luvun koulukirjojemme käytetyin kuvasarja:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Koulukirjat.html

Arvon pjojala, jos sivusi olisivat vähemmän sekavat ja keskustelusi asiallisempaa niin ehkä sinut voisi ottaa vakavastikin.

hansu kirjoitti:Arvon pjojala, jos sivusi olisivat vähemmän sekavat ja keskustelusi asiallisempaa niin ehkä sinut voisi ottaa vakavastikin.

Vai onko se sittenkin vain veruke?

Jos jälkimmäistä, niin minä olen todistajanvastuuni kantanut ja pudistan tomut vaatteistani.