Jäidenlähtö
Johan Eklöf julkaisi mielenkiintoisen tutkimuksen Jäänlähtöajat Kokemäen virrassa vuosina 1801-1849 todenvaihe-laskulla määrätyt.Eklöf oli matemaatikko ja tutkimuksen erikoisuus ei ollutkaan luonnonilmiöiden selittämisessä, vaan siinä, että Eklöf pyrki selittämään jäiden lähtöä todennäköisyyslaskennan avulla. Hän julkaisi aikasarjan, jossa esitettiin ylösmerkitty jäidenlähtöpäivä, hänen oman laskelmansa tulos, sekä esille tullut poikkeama. Hän päätyi laskelmissaan tulokseen, että jäidenlähdön myöhentyminen noin neljällä päivällä 50 vuoden aikana ei ole satunnaista, vaan talvi oli todellakin pidentynyt.1
Pitkinä talvina rekikelit jatkuivat pitkään. Kylmät talvet muistettiin juuri siitä milloin vielä päästiin reellä. Samasta syystä kylvöt myöhästyivät ja se taas muistettiin nälästä.
Pisin talvi Eklöfin mittausten mukaan 1800-luvun ensi puoliskolla oli vuonna 1812, jolloin jäät lähtivät vasta 10. toukokuuta. Kevät oli poikkeuksellisen pitkä myös vuosina 1818, 1829 ja 1839.
Kaikkein aikaisin kevät oli vuonna 1822, jolloin jäät lähtivät jo 17. maaliskuuta. Toista yhtä leutoa talvea ei ollutkaan. Vuonna 1832 jäät lähtivät huhtikuun 2. päivänä ja vuosina 1802 ja 1848 huhtikuun 8. päivänä.