Sensuuri
Maaliskuun 30. päivänä senaatti sai vastaanottaa keisarillisen kirjeen, jossa kiellettiin julkaisemasta suomeksi muuta kuin uskonnollista ja käytännöllistä valistusta jakavia teoksia. Nimenomaan kiellettiin julkaisemasta poliittisia uutisia tai tietoja ulkomailla tehdyistä rikoksista.
Kiellon perusteluna oli, että "sivistymätön, alempaan kansaan kuuluva lukija joissakin tapauksissa saattaa väärinkäsittää kirjoja, jotka ovat sivistyneelle kansalle vaarattomia, sekä että tarpeeton lukeminen yleensä vierottaa työtätekevää ja maataviljelevää kansanluokkaa hyödyllisemmistä toimista..."
Käännös kenraalikuvernöörin kirjeestä 30.3.1850 senaatille, missä määrätään sensuurin tiukentamista. Asia oli esillä senaatin plenumissa 8.4.1850. Sen.tal.os. KD 124/13 1850. Kansallisarkisto.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimintaa rajoitettiin 27. maaliskuuta tarkistetussa toimiluvassa. Sen julkaisut eivät saaneet sisältää mitään vaarallisia ajatuksia, eikä seuran jäseniksi saanut ottaa ylioppilaita, käsityöläisiä tai suomenkielisiä talonpoikia. Sivistyneistön pelättiin yllyttävän näitä kapinointiin.
Sensuuriasetuksen syynä olivat huhut aikeista julkaista suomeksi ranskalaisia romaaneja. Varoittavina esimerkkeinä olivat edellisenä vuonna painosta tulleet Alexandre Dumas'n Kertomus Wilhelmi Tellistä ja Sweitsinmaan wapauttamisesta sekä H.C. Andersenin Kuninkaan uudet waatteet.
Vastaaviin toimiin oli ryhdytty myös Venäjällä rajoittamalla rahvaan koulutusta. Viranomaiset pelkäsivät myös, että fennomaanien piirissä oli kommunistista toimintaa. Varmuuden vuoksi Suometar lakkautettiin 29. kesäkuuta uuden lain perusteella. Lehti pilkkasi sensuuriasetusta julkaisemalla pitkiä lainauksia suoraan Raamatusta. Ruotsalaisten lehtien saatavuutta vaikeutettiin tullivalvonnalla.
Suomen kielellä sai edelleen julkaista uskonnollista kirjallisuutta ja puhtaasti taloudellisia kirjoituksia, joilla tarkoitettiin hyödyllistä neuvontaa. Kenraalikuvernööri antoi silti viranomaisille ohjeet, että kansan käsiin joutuvissa julkaisuissa ei saanut esiintyä keskusteluja, "jotka saattoivat horjuttaa lukijain uskoa tai johtaa heidät mietiskelemään valtiokirkon opin todenperäisyyttä".
Ruotsiksi sai pohtia isojakin asioita. F.L. Schauman julkaisi tänä vuonna vaaralliselta vaikuttavan teoksen Förhållandet mellan naturvetenskapernas nyare resultater och Bibelns lära om naturen. Hän tosin puolusti Raamatun kantaa kehitysoppia vastaan.