Rukouspäiväjulistus

Vuoden lopulla annetussa rukouspäivän julistuksessa hallitus palasi vielä lyhyesti edellisten vuosien teemaan eli kapinnallisuuden syihin. Niitä olivat "väärät ja villitsevät opit, joita korkeamman viisauden nimellä kansan seassa hepeämättä julistetaan ja levitetään". Tällä viitattiin siihen uskonnon kritiikkiin, joka oli saanut jalansijaa eurooppalaisen sivistyneistön piirissä. Suomeenkin oli tuotu Straussin ja Feuerbachin kirjoja.

Alamaisia kehotettiin välttämään "väärää viisautta, joka näyttää, että luuletetut laviammat tiedot maailmallisista asioista, ilman yhdistystä Jumalan kanssa ja inhotettaeissa Hänen pyhät käskynsä, syöksevät kansoja lukemattomiin turmioihin".

Julistuksessa perusteltiin myös tiukentunut sensuuri. Esivallan tehtävä oli estää "väärän viisauden yltyminen". Muutoin julistus sisälsi tavanomaiset kehotukset pysyä oikealla tiellä:

"... niin kuin peltomies auralla aukimurtaa ketonsa ja ahkeruudella ja toimella ruokkoo maan, ennen kuin hän taitaa odottaa, että häneltä kylvettävä siemen antaa runsaan kasvun; niin pitää myös kristityn, luottamatah omaan hurskauteensa, hartaasti rukoellen, valmistaman sydämmensä vastaanottamaan vaikutukset jumalisuuden pyhistä opetuksista, että Jumalan armo mahtaisi siinä siaa saada, ja vilpittömällä nöyryydellä, ja uskalluksella taivaalliseen Isään, kiitollisesti tunnustaman..."