Tampereella tapahtuu
Tampereen kaupunki sai viime vuonna yllättäen 50 vuoden jatkoajan vanhalle tullivapaudelleen. Vaikka vapaus ei koskenutkaan niitä tehtaita, joita oltiin paraikaa rakentamassa kosken itäiselle rannalle, joka kuului Messukylän pitäjään, päätöksellä oli vaikutusta asiaan. Näin varmistui, että Tampere pysyisi teollisuuskeskuksena.

Adolf Törngrenin anomuksesta senaatille perustaa pellavtehdas ym. Tampereelle. Anomus jätetty senaattiin 28.5.1856. Privilegio myönnetty 12.7.1856. Sen.tal.os. AD 378/186. Kansallisarkisto.
Tarkennuksilla haluttiin estää senaatin pelkäämiä väärinkäytöksiä.
Uudet tehtaat
32-vuotias Adolf Törngren sai 12. heinäkuuta privilegion perustaa pellavatehtaan Tampereelle. Yhtä nuori ruukinisäntä G.A. Wasastjerna osti Tampereen vanhan valimon, jossa aiottiin tehdä koneita tulevaan pellavatehtaaseen. Pellavatehdas puolestaan jalosti kotimaista ja juuri Hämeessä kasvavaa raaka-ainetta. Ruotsalainen Frietsch puolestaan sai 12. marraskuuta luvan verkatehtaan perustamiseen. Kaikki hankkeet saivat senaatin siunauksen ja anteliaat lainat valtion varoista. Kaikki olivat yrittäjiä, jotka olivat hankkineet omaisuutensa teollisuudessa tai maataloudessa.
Aleksanterin vierailu
Kun Aleksanteri II saapui maaliskuussa Suomeen, hän kävi sisämaassa vain Tampereella. Isäntänä oli Finlaysonin tehtaan isäntä Wilhelm von Nottbeck. Tämä oli jo toinen keisarivierailu kaupungissa, sillä Aleksanteri I kävi ihailemassa Tammerkosken kuohuja vuonna 1819. Tämä vierailu johti sen tehtaan perustamiseen, jonka Nottbeck osti ja pelasti vararikolta. Niin silloin kuin nytkin Tampereen teollisuuden nähtiin palvelevan keisarikuntaa. Koko tehtaan olemassaolo nähtiin – tai ainakin esitettiin – hallitsijan hyvän tahdon ilmauksena. Viime vuonna keisarin nuorempi veli kävi paikalla.Suometar Tampereelta raportoi:
"Majesteetin tullessa patroni Nottbeckin kartanoon, oli vaprikin työväki komeasta portista asetettu tien kahden puolen, miehet oikealle ja tyttöväki vasemmalle kädelle. Kartanoa kaunisti 25 sotalippua",
Vierailun huippukohta oli, kun keisari vieraili tehtaan koulussa. Lapset lauloivat hänelle Venäjän kansallislaulun, mistä keisari liikuttuneena kiitti ja siunasi lapset.Kerrotaan, että Aleksanteri oli hyvä ystävä Nottbeckin kanssa ja tapasi tätä usein myös Pietarissa.