Sotaväki
Suomen ruotuväki järjestettiin rauhan tultua uudelleen.Yhdeksää pataljoonaa ei hajotettu, mutta niiden rauhanaikainen miesluku laskettiin 320:en "ettemme tämän kautta kumminkaan maanviljelykseltä ja muilta elatuskeinoilta anastaisi enempiä työvoimia kuin joista he ilman rasituksetta saattavat luopua".
Lisäksi perustettiin opetuspataljoona Hämeenlinnaan ja puosmannimiehistö Turun läänin saaristoon. Se oli tulevan ruotujakoisen meriväen kantajoukko. Perusteluna tälle esitettiin, että meriväki oli "kansan mielenlaadun ja taipumuksen mukaan sovitettu keino suojata saaristoa" ilman että kruunua asialla rasitettiin.
Maan sotavoiman lisäämistä – joskin vähäistä – perusteltiin seuraavasti:1
"Armollisella mielisuosiolla mainiten sitä nopeata kerkeyttä, jolla Suomen asujaimet ovat Korkean Isämme ja Meidän mieltämme noudattaneet, olemma Me, Armollisesti katsastaen siihen todelliseen sotamiesistoon, jolta ruotupataljoonat ovat osoittaneet itsensä elähytetyiksi... sekä Suomen sotamiehen erinäiseen taipumukseen ja soveliaisuuteen sille aseelle, jota ruotusotaväki nyt on käyttämään pantu, kuin myöskin miettien maakunnan yleistä hyötyä... tämän kautta tahtoneet Armossa säätää, että yhdeksän takk'ampuja-pataljoonan wastedes pitää palveluksessa pysymän."
Sotilasverot
Ruotuväen uudelleen perustaminen vaikutti sotilasveroihin. Vuonna 1810 säädettyä vakanssiveroa, jolla ratsutilalliset korvasivat valtiolle vapautuksen sotamiehen ylläpidosta, ei lakkautettu. Ne talot, joille tuli nyt sotamiehen varustaminen, saivat palkkion muilta taloilta. Aikanaan kesken jäänyt ruotutasaus tehtiin nyt. Ruodut oli jaettava seuraavana kesänä uudelleen. Jaon suorittivat kruunun voudit nimismiehen, kirkkoherran ja pitäjänkokousten wulmahtien avulla. Rasitus oli jaettava tasaisesti ja todellisia olosuhteita vastaavasti. Uudistalot otettiin myös mukaan ruotuihin.
Erotetut sotilaat
Asetukseen laillisesta suojeluksesta lisättiin määräys erotettujen sotilaiden kohtelusta. Heidän kanssaan piti vastedes menetellä vuoden 1798 sotaartiklain mukaan, eikä soveltaa vuoden 1852 irtolaisasetusta.
"...niiden yhteiselle vakuudelle vaarallisten seurausten vuoksi, jotka niinkuin kokemus on näyttänyt, ovat syntyneet siitä, että Suomen sotaväen sotamiehet ja matruusit, jotka riettautensa tähden ovat sotapalveluksesta pois pyhityt ja asianomaisten kuvernöörien käytäntöön jätetyt, oli valloillensa lasketut."
Erotetun sotilaan tuli siis hankkia pysyvä työpaikka ja laillinen suojelus kuten muidenkin tilattomien.
Katulyöppi
Raittijuoksurangaistusta eli katulyöppiä lievennettiin siten, että rangaistavan ei tarvinnut juosta enää kolmen sadan vaan sadan miehen muodostaman kujan läpi. Ylimmäksi ruumiilliseksi rangaistukseksi tuli täten "yhdeksään kertaan eli varviin juokseminen yhden sadan miehen välitse". Aikaisempi rangaistus perustui vuoden 1798 sota-artikkeleihin ja jalkaväen palvelussääntöön vuodelta 1781.
Kujanjuoksu oli kuririkkomuksista määrätty raipparangaistus sotilaille. Siitä päätti komentaja ilman oikeuden tuomiota. Samanlainen rangaistus oli pampunlyönnit matruuseille. Tätä lievennettiin nyt myös siten, että "putsikkalukua" sai määrätä vain yhdelle päivälle. Rangaistu kulki hitaasti miehistön muodostamaa kujaa pitkin selkä paljaana ja kädet sidottuna rinnalle. Jokainen mies iski häntä kerran raipalla tai kepillä.