Suomen kielellä
Väitös suomeksi
Viisaustieteen Majister Rietrik Polén puolusti 1. toukokuuta väitöskirjaansa Johdanto Suomen kirjallishistoriaan. Se oli ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja. Tarkastustilaisuudessa professori Elias Lönnrot esitti seuraavaa:
"vasta sitte, kun koulut ovat suomalaisiksi muuttuneet, ja niistä on saatu virkoihin kykeneviä miehiä, jotka ovat tottuneet suomeksi sekä ajattelemaan että kirjoittamaan, on virkakielen muuttuminen suomeksi mahdollista ja luonnollista, ja siksi täytyy meidän odottaa, kuin kurjen suon sulamista keväällä. Vähät siitä, jos kuolevatki nykyiset kurjet sitä ennen, suku ei kuitenkaan kuole, Suomen kansa jääpi elämään."
Yliopiston asetusten pykälää 166 koskien kieltä muutettettiin lokakuussa:–
"opinnäytteet tieteellisiä arvoja ja virkoja varten Yliopistossa tästälähin kirjoitettakoot joko latinan, ruotsin taikka suomen kielellä".
Polénin jälkeen G.Z. Forsman pyysi myöskin lupaa väitellä suomeksi. Hän väitteli joulukuun kolmantena aiheella Nuijasodan syyt ja alku Pohjanmaalla. Siinä kapina nähtiin suomalaisen talonpojan vastauksena Ruotsin herrojen mielivaltaan ja sortoon. Se oli onneton mutta oikeutettu sota.
Polén oli jo tottunut suomen kielen käyttäjä. Hän oli vuosina 1851-1856 Suomettaren toimittajana ja sen jälkeen lääninhallituksen kielenkääntäjänä. Forsman, joka käytti nimeä Koskinen, oli oppinut Suomea opiskeluaikana Hämeenkyrössä.
Laki suomeksi
Vanha valtakunnanlaki vuodelta 1734 sisälsi useimmat määräykset, jotka koskettivat tavallista ihmistä. Se oli aikanaan suomennettu, mutta kieli oli kankeaa ja vaikeasti kirjoitettu. Nyt osa siitä, kauppakaari ja maakaari ilmestyivät Suomi-aikakauskirjassa Elias Lönnrotin uutena käännöksenä.
Pöytäkirjat suomeksi
Suomen kielen asema parani, kun siitä tuli virallinen kieli myös paikallishallinnossa. Kirkon- ja pitäjänkokousten pöytäkirjat oli kirjoitettava suomen kielellä niissä seurakunnissa, joissa suomenkieltä käytettiin jumalanpalveluksissa eli "suomenkieltä julkisesti jumalanpalveluksessa parhaastansa käytetään". Määräys annettiin 14. heinäkuuta ja muutos tuli voimaan seuravan vuoden alusta. Tähän astikin kokoukset pidettiin usein suomeksi, mutta pöytäkirja kirjoitettiin yleensä ruotsiksi. Tämä synnytti talonpoikien piirissä epäluuloa.