Verettömät

Yliopisto oli maan poliittisen elämän hermokeskus. Se oli sivussa vallasta, jota pitivät vanhat ja luotettavat virkamiehet. Poliittiset ideat saivat kuitenkin useimmin alkunsa yliopistolla. Radikaalit aatteet oli jo monesti hiljennetty, mutta Aleksanteri II:n noustua valtaistuimelle keskustelu maan suunnasta vilkastui jälleen.

Ylioppilaat olivat jakaantuneet kahteen leiriin. Toinen katsoi länteen ja toinen halusi siitä eroon. Edelliset olivat skandinaaveja ja liberaaleja, taustaltaan usein miten aatelispoikia. Jälkimmäiset, eli Fennomaanit, olivat enimmäkseen pappien ja alempien säätyjen vesoja, jotka näkivät juurensa suomalaisessa kansassa. He olivat Snellmanin puolue, muut olivat puolestaan Snellmannia vastaan.

Ylioppilas Saxbäck kuvasi syntyvää puoluejakoa kirjeessä ystävälleen. Näytti siltä kuin kunkin olisi pakko valita paikkansa, vaikka se näyttikin olevan vaikeata ainakin Saxbäckin kohdalla.

"Mikäli haluat tietää, mihin leiriin minä kuulun, voit etsiä minua suurin piirtein fennomaanien keskustasta ja sen oikelta laidalta. Minun on lähestyttävä oikeata laitaa, jotta voisin omalta osaltani estää vaa'an painumisen radikaalien skandinaavien puolelle."

Fennomaanit käyttivät vastustajistaan skandinaaveista nimitystä verettömät. Koska osakunnat oli kielletty, puoluejako tuli esiin satunnaisissa tilanteissa.