Muita aiheita...
Lappalaisten verot
Lapin asukkaille vuonna 1749 annettua verohelpotusta jatkettiin.
Höyrylaiva Tykön osakekirja. Museovirasto.
Vekselit
Rahanlainausta ja pääomien siirtoa helpottamaan annettiin maaliskuussa vekselisääntö. Suomessa oli muutamia osakeyhtiöitä, kuten laivayhtiöitä, mutta ei pörssiä eikä osakeyhtiölakia. Säännössä määrättiin, miten vekseli on kirjoitettava, todistettava ja lunastettava. Vekselin sai myös siirtää toiselle henkilölle.
Vekseleiden käyttö paikkasi niitä ongelmia, joita syntyi liikkeessä olevan setelirahan vähäisyyden, pankkitoiminnan kehittymättömyyden ja osakeyhtiölain puuttumisen vuoksi. Maassa oli vain vaatimattomia säästöpankkeja ja Suomen Pankki.
Kuopion tulli
Kuopio sai tapulioikeudet ja luvan käydä ulkomaankauppaa. Kuopion tulliselvityspaikkana oli Viipuri, missä maahan tuotava tavara selvitettiin, sinetöitiiin ja mistä se saatettiin tullipalvelijan vartiossa Kuopioon. Laivan omistaja kustansi matkan ja myös paluumatkan. Samoin Kuopiosta ulkomaille vietävä tavara vietiin tullimiehen valvonnassa Viipuriin.
Järjestelmä ei ollut ehkä joustava, mutta ainut tapa estää tavaran piilottaminen pitkän matkan aikana. Koska kauppiaat hankkivat tavaran suurissa erissä, kustannus oli ehkä kohtuullinen ja parempi vaihtoehto kuin olla käymättä kauppaa.
Tampereen tulli
Tampereen tehtaiden tullivapautta vuodelta 1821 tarkennettiin. Raaka-aineiden tulliton tuonti koski vain niitä tavaroita, joita tehtaissa todella jalostettiin. Oikeus kuului myös tuleville tehtaille, mutta ei sokeri- ja tupakkatehtaille. Hallitsija piti kuitenkin kohtuullisena, että Tampereen vanhat tehtaat saivat kenraalikuvernöörin ja senaatin luvalla tuoda tullitta kaikkia niitä aineita, joita tarvitsivat valimistamiinsa tuotteisiin. Paperitehtaiden kemikaaleja ei kuitenkaan saanut– määritellä raaka-aineiksi.
Perinnöksiosto
Maatilojen perinnöksiostoa tehtiin helpommaksi. Lunastushinnan sai suorittaa kerralla tai tasaerin 10 vuoden kuluessa. Perintökirjan sai maksettuaan ensimmäisen erän ja siihen kuuluvan karttapaperimaksun (leimaveron). Tila oli kuitenkin vakuutena maksamattomista osista. Savon ja Karjalan kruununtiloille vuonna 1827 myönnetty 20 vuoden maksuaika lakkasi.
Ruotsinaikaisen vanhan lain mukaan talonpoikaistilat olivat kruunun omaisuutta ja talonpojalla oli maahan elinikäinen käyttöoikeus. Kruununtiloja olivat valtion maalle perustetut uudistilat ja virkatalot.
Belgia
Venäjä teki 9. kesäkuuta Belgian kuninkaan kanssa kauppaja seilausliiton, joka koski myös Suomea. Sopimuksella taattiin täydellinen kaupanteon ja seilauksen vapaus. Kummankin maan alamaisilla oli vapaus kulkea, asua ja käydä kauppaa toisessa maassa samoilla ehdoilla kuin maan omilla alamaisilla. Sopimus ei poistanut tulleja ja muita maksuja, mutta takasi, että merenkulkijoita ja kauppiaita kohdeltiin tasavertaisesti. Joitakin poikkeuksia kuitenkin tehtiin. Tämä sopimus ei esimerkiksi kumonnut Venäläis-Amerikkalaisen kauppakunnan etuoikeutta ja Arkangelin kuvernementin merenrantalaisten oikeutta tullivapaaseen kauppaan.
Rautatielaina
Suomen valtio otti neljännen suuren valtionlainansa. Ensimäinen otettiin 1840 rahauudistuksen, uuden suurkirkon ja Bomarsundin linnoituksen rahoituksen vuoksi, toinen Saimaan kanavaa varten ja kolmas Itämaisen sodan jälkeen, kun valtion talous oli romahtamaisillaan. Nyt päätettiin ottaa 5 miljoonan ruplan laina rautatienrakennukseen. Laina myytiin obligaatioina, joita kansalaiset voivat ostaa ja joista maksettiin 3,5 %:n korko. Lainan nostaminen jäi ensi vuoteen. Suomen valtionvelka oli vuoden lopussa siten vain 3.570.074 ruplaa ja 27 kopeekkaa hopeassa. Se oli alle kaksi ruplaa asukasta kohti. Tosin valtion verotulotkin olivat vain 1,5 miljoonaa.
Rihkamahamari
Maanviljelijät saivat oikeuden ilman erillistä lupaa ja maksua perustaa "pienempiä rihkama(manufaktur-) hamareita ja vedellä käypiä paljoja", eli pieniä myllylaitteita. Ehtona oli, että vedenjuoksua ei häiritty ja että kyseessä oli kotitarvetuotanto.
Käräjäkapat
Laamannija kihlakunnantuomarin veroksi ja käräjäkapoiksi määrättiin 27 kopeekkaa hopeaa ja neljä kappaa jyviä vuodessa. Ne oli maksettava jokaisen maalla asuvan itsenäisen ruokakunnan, myös torpparin ja käsityöläisen. Vero oli tuomarin palkka, joka koottiin viran toimialueelta.
Virkamiesvero
Kruunun virkaja palvelusmiehet määrättiin maksamaan arvoluokkansa mukaan linnanrakennusapua. Korkein vero oli 1,80 hopearuplaa ja alin 20 kopeekkaa. Se käytettiin linnoitusten rakentamiseen.
Sato- ja viljatilanne
Sato oli tänä vuonna selvästi edellisiä vuosia parempi, vaikka ei loistava. Yhteensä leipäviljaa saatiin lähes tasan viisi miljoonaa hehtolitraa. Tuonti oli vain 400.000 hl. Käytettävissä oli siten 2,6 hl henkeä kohti eli normaali määrä. Viime vuonna maahan oli tuotu viljaa ennätysmäärä eli 1,2 miljoonaa hl. toissa vuoden pahan kadon vuoksi.
Maatalousneuvontaa
Valtion varoilla palkattiin kaksi maatalousopettajaa, joiden asemapaikat olivat Hämeenlinna ja Savonlinna. Ohjesäännön mukaan maatalousopettajat määritettiin seuraavanlaisesti:
"...tulee olla maakunnan maanviljelijöille apuna neuvoilla ja ehdotuksilla maan-viljelys-, vedenlaskuja niitunkastelustöissä, sekä vuoroviljelystä ja muitakin semmoisia ajanmukaisia parannuksia toimeen saataissa, jotta pellon tahi niitun satoa ja karjan antia enemmäksi ja paremmaksi saattavat".
Opettajan sai luokseen tilaamalla. Jouhkolan yksityisen maamieskoulun johtaja Antti Manninen julkaisi oppaat Lyhykäinen maanviljelysoppi ja Pikku suoviljelijä.