Fröbelin lelut

Kirkkoherra Uno Cygnaeus päätti matkansa Euroopassa, missä hän oli senaatin toimeksiannosta tutkimassa eri maiden koululoja. Hän jätti matkakertomuksensa senaatille joulukuussa.

Ruotsissa hän havaitsi, että koulu tulisi erottaa kirkon toiminnasta. Kirkolla ei ollut –­ ainakaan Ruotsissa –­ mitään pedagogista asiantuntemusta ohjata koulutyötä. Tanskassa asiat olivat jo paremmmin. Saksan ja Preussin koulut oli hyvin järjestetty. Niistä Cygnaeus kaipasi enemmän ruumiinkasvatusta ja käsitöitä. Parhaiten koulut toimivat Sveitsissä. Niitä pitivät yllä paikalliset viranomaiset, kouluja valvoivat koulutarkastajat, opettajia kunnioitettiin ja koulutettiin seminaareissa. Sveitsissä tavalliset ihmiset arvostivat koulua.

Cygnaeus kirjoitti tarkan raportin Wettingenin seminaarista, missä oltiin lähinnä hänen ideaaliaan kasvattaa lapsia "työn avulla työhön". Se oli ulkokohtaisen oppimisen vastakohta, harjoitusta menestymään käytännön elämässä. Siksi Cygnaeus korosti käsityön, voimistelun, terveysopin ja puutarhanhoidon tärkeyttä ja näihin liittyen tyttöjen kouluttamista.

Matkalla Cygnaeus tapasi Euroopan johtavat kasvatustieteilijät. Eniten häneen vaikuttivat fröbeliläiset lastentarhat, joissa lapsille opetettiin leikin avulla käytännöllisiä taitoja jo ennen kouluikää. Kansakoulun tulisi jatkaa tästä. Näin siitä tulisi oikea kasvatuslaitos. Snellman vastusti tätä ideaa. Hänen mukaansa kasvatus kuului perheelle, ei koululle.¹