Vapaus ja orjuus
Sananvapaus
Viipurilainen lääkäri Carl Qvist oli harvoja, jotka jaksoivat ja uskalsivat pitää esillä kysymystä sanomisen ja ajattelun vapaudesta. Hänen kirjoituksiaan julkaistiin Wiborg-lehdessä. Kolme vuotta sitten hän väitteli Yrjö Koskisen kanssa siitä, miten suomalaisuutta tulisi edistää. Nyt hän kirjoitti sensuurista ja yritti todistaa, ettei ainakaan Suomessa lehdistön vapaudesta olisi vaaraa, koska täällä tuskin tuota vapautta edes käytettäisiin:
"... jos missään niin juuri täällä on lehdistön vapauden väärinkäytöstä varsin vähän pelkoa, sillä täällä on yksityisellä ihmisellä... tuskin lainkaan taipumuksia hankkia vilkkaalla toimintatarmollaan lisää elintilaa. Ei, täällä tyydytään siihen, minkä vallitsevat lait suovat..."
Qvist jatkoi piikittelyään:
"meillähän valitellaan sekä ylhäällä että alhaalla, miten vähän toiminnanhalua meillä on... se on suorastaan tunnusomainen piirteemme".
Lokakuussa Qvist kirjoitti, että kirkon erottaminen valtiosta oli "poliittisen elämän vapautumisen edellytys".1 Aihe oli ajankohtainen, sillä viime vuonna papisto esti Ruotsin valtiopäivillä uskonnonvapauden toteuttamisen. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi muutamia katolilaisia naisia vuoden 1686 kirkkolain perusteella luopioina maastakarkotettaviksi.
Uusi lehti
Uutta ilmettä suomalaiseen lehdistöön toi Rietrik Polénin perustama kuvalehti Mehiläinen.
Orjuutta ?
Finlaysonin tehtaan työmies Josef Braf kirjoitti Suomettaresssa 7. heinäkuuta:
"Ei siis työväen tilaa Tampereen pumpulitehtaassa mahtane orjuudeksi sentään moittia muut kuin laiskat lorvot, jotka nykyaikoina ovat tulleet luulossa täällä ei tarvittavan tehdä työtä ollenkaan vaan satavan rahaa varsin ilmaseksi."
Kirjoitus oli vastaus Sanomia Turusta-lehdelle, jonka mainittu työmies oli käsittänyt "soimaavan orjuutta". Turkulaislehti vastasi 19. heinäkuuta, että kysymyksessä oli väärinkäsitys, joka sai alkunsa Narvan Kreenholmin tehtaan työpaikkailmoituksesta, jota puolestaan Suometar piti orjuutena.
Turkulaislehti iski kuitenkin vielä kerran julkaisemalla uudelleen Suomettaressa olleen Finlaysonin tehtaan ilmoituksen ja kysyi eikö se ollut "orjankaupan tekoa".
"Tytöt huomatkaa!
Pompuli-vapriikiin Tampereelle otetaan tämän syksyn kuluessa 300 tyttöä, 10 niin 24 vuoden ikäisiä; siinä saavat ansiollisen paikan kuin he ilmoittavat itsensä vapriikin konttorissa jota pikemmin sitä parempi.
Tampereella 21/8 1858
Finlayson ja kumpp."