Venäjän-kauppa
Höyrylaiva Alexander II. Kuva: Museovirasto.
Asetus kauppasuhteista Wenäjän ja Suomenmaan wälillä. 31.1.1859.
Tavaroita sai kuljettaa meritse, maitse ja Laatokkaa pitkin. Maiden väillä oli entiseen tapaan tullitarkastus. Suomen rannikon asukkaat eli rantalaiset saivat viedä Venäjälle omilla pienillä laivoillaan ns. talonpoikaistuotteita ilman tullitodistusta. Heillä piti olla kuitenkin kuvernöörin antama tavarapassi. Viipurin lääniin perustettiin uusia tulliasemia. Valvontaa lisättiin, mutta samalla tullausta helpotettiin. Höyrylaiva Alexander II sopi uuden kauppapolitiikan vertauskuvaksi.
Kauppasuhteiden uutena periaatteena oli mahdollisimman pitkälle viety vastavuoroisuus, joka oli nimenomaan suomalaisten tavoite. Periaatteella tarkoitettiin sitä, että myös viennin Suomesta Venäjälle tulisi olla mahdollisimman vapaata, niin kuin se oli jo Venäjältä Suomeen. Suomen kauppatase Venäjän kanssa oli selvästi alijäämäinen, ja tähän tuli saada parannusta lisäämällä Suomen vientiä. Kauppa-asetuksessa ja uudessa tullitaksassa Suomen vienti Venäjälle helpottui oleellisesti. Lisäksi monien tavaroiden tullitonta tuontia Venäjältä rajoitettiin.
Tuonti Venäjältä
Tuonti Venäjältä Suomeen oli tullitonta lukuunottamatta siirtomaatavaroita, kuten hedelmiä, kahvia, viiniä, sokeria, siirappia, suolaa ja tupakkaa. Lisäksi Suomi sai kantaa näistä tuotteista, myös venäläisistä tuotteista, ns. finanssitullia, eli tuontiveroa. Tällä oli suuri merkitys Suomen valtiontaloudelle. Viinaa ei saanut tuoda Venäjältä Suomeen.
Mainittujen tuotteiden lisäksi Venäjältä tuotiin Suomeen yhä enemmän viljaa, jolla ei ollut tullia, sekä kulutustavaroita. Venäjän sotaväen suuret tavaraostot eivät näkyneet kauppatilastoissa. Niillä Suomen maksutase tasoittui merkittävästi.
Tee ja tupakka
Tee- ja tupakkakaupasta annettiin heinäkuussa erilliset määräykset. Tarkoitus oli estää näiden merkittävien kauppatavaroiden laitonta kauppaa sekä tuotteiden väärentämistä, mikä oli periaatteessa helppoa. Kaikki tee, jota Suomessa myytiin piti olla varustettu päällyspaperilla ja tiedolla sen laadusta ja alkuperästä. Teen sai pakata uudelleen vain maistraatin valvonnassa.
Tupakanlehdille määrättiin erikseen tullimaksu 16. helmikuuta. Sitä kannettiin Venäjältä tuodusta tupakasta, joka oli tähän asti ollut tullitonta. Maksu oli 50 kopeekkaa hopeaa leiviskältä.
Vienti Venäjälle
Suomesta sai viedä tavaroida tullitta Venäjälle. Tietyistä tavaroista oli kuitenkin oltava alkuperäistodistus. Tällä haluttiin estää ulkomaalaisten tavaroiden tulliton vienti Venäjälle. Toisille tavaroille, kuten kankaille ja paperille määrättiin kiintiö. Ne olivat kuitenkin niin suuret, että käytännössä suomalaisten teollisuustuotteiden vienti oli vapaata. Uusi asetus paransi vientiedellytyksiä Venäjälle, koska nyt vapaus koski myös sellaisia tehtaita, joilla ei ollut omia erioikeuksia kuten Finlaysonin tehtaalla. Teollisuustuotteiden vienti Venäjälle oli silti edelleen vähäistä, koska Suomessa oli vähän teollisuutta.
Ulkomaantullit
Suomen ulkomaankauppaa säätelivät myös Venäjän tekemät kauppasopimukset muiden maiden kanssa, sekä Suomen oma tullitaksa. Siinä määrättiin tullit tavaroille, joita tuotiin ulkomailta tai vietiin sinne. Nämä tullit seurasivat Venäjän tullitaksan tasoa ja periaatteita. Uusi taksa annettiin 30. huhtikuuta. Se uudistettiin, koska Venäjällä oli vuonna 1857 tullut voimaan uusi Euroopan kaupan tullitaksa, jossa tulleja oli yleisesti laskettu.
Tuontitavaroiden luettelossa oli noin 4.300 nimikettä, esim. fotografikuvat ja haahkatelkän untuvat. Tullitta sai Suomeen tuoda useimpia raaka-aineita ja koneita. Tullia perittiin useimmista elintarvikkeista ja kaikista nautintoaineista. Teetä ei saanut ulkomailta tuoda. Kulutustavaroista ja niiden raaka-aineista, esim. puuvillasta, perittiin tullia. Teollisuuslaitoksilla oli kuitenkin omia erioikeuksia sekä raaka-aineiden että koneiden tuonnista.
Tuontitulli nälkäkurjen höyhenistä naisten hattuihin oli 2 ruplaa naulalta, vaatteista arvon mukaan 35 % ja vehnästä 72 kopeekkaa tynnyriltä. Vientitulli suolatusta lohesta oli 30 kopeekkaa tyynyriltä, iilimadoista 80 kopeekkaa naulalta ja laudoista 3-40 kopeekkaa toltilta pituuden ja vahvuuden mukaan.
Juutinrauman tulli
Itämerelle saapuvista laivoista kerätty Juutinrauman tulli lakkautettiin. Tämä korvattiin kertamaksulla, jota Venäjän valtiolle tuli 7 miljoonaa hopearuplaa. Suomalaiset määrättiin maksaman tästä 400.000 ruplaa 20 vuodn kuluessa. Raha koottiin määräämällä maahan tuotaville tavaroille ylimääräinen merenkulkumaksu, joka oli 3 % kaikilta tavaroilta.
Kattoaineet
Palomattomista kattoaineita, joita kaupungissa oli pakko "viljellä" , palauettiin tulli kymmenen vuoden ajan, kun tuoja osoitti, että tavara oli käytetty kaupunkitalon kattoon.