Sabbathi

Loppuvuonna senaatin antaman rukouspäiväjulistuksen aiheena oli sabbathin eli lepopäivän vietto. Julistus oli poikkeuksellisen pitkä. Se selitti, mitä työ ja siitä ansaittu lepo ovat ja miten lepopäivää tulee oikein viettää:

"Miten pidetään tämä lepo? Miten voitetaan tämä rauha? Tosin on se suuri siunaus, että viikon vaivoilta alaspainetulla työmiehellä on yksi päivä väsyneiden jäsentensä levoksi ja virvoituksi, yksi hiljaisuuden ja rauhan päivä siivotussa, vaikkapa köyhässäkin kodissa. Mutta suurempi on kuitenki se siunaus, että kuolemattomalla sielulla... on yksi päivä, jona hän... saa kaikki huolensa laskea Hänen rakkaudella täytettyihin helmoihin..."

Rukouspäiväjulistusten teemat olivat olleet viime vuosina tavallista yhteiskunnallisempia ja käsitelleet ajankohtaisia ilmiöitä. Vielä aikaisemmin –­ sotavuosina –­ niissä oli kerrattu sotaa ja korostettu alamaisten uskollisuutta.

Nikolai I:n aikana julistusten keskeisiä aiheita olivat uskollisuus kirkolle ja hallitsijalle, maata kohdanneet kadot ja muut opettavaiset tapaukset. Aina muistettiin korostaa, miten vain vankka usko lopulta johtaa myös maalliseen menestykseen. Esivallan armollinen tehtävä oli muistuttaa alamaisia tästä. Aleksanteri I:n aikana teksti oli ollut usein hänen omasta –­ tai läheisen avustajan –­ kädestä ja sävy puhuttelevampi kuin myöhemmin.