Lapsenmurhat

Hallituksen tietoon oli tullut, että maassa tehtiin lapsenmurhia vallan paljon. Oli siis tehtävä asialle jotakin. Se oli vakava synti ja rikos, vaikka tiedettiinkin, että syynä oli yleensä nuoren äidin toivoton tilanne. Ensiksi oli estettävä tapahtuneen piilottelu:

"Kohta kuin on syytä luulla... naimattoman vaimo-ihmisen olevan kuormillisena, pitää vanhempien, isäntien ja emäntien häntä siitä kuulustella, ja jos nainen silloin kieltää olevansa raskaana, kätilöimellä tahi muulla ymmärrettävällä voimalla tutkituttaa hänen tilansa. Jos nyt epäluulo nähdään perustetuksi, on siitä... kirkkoherralle annettava tieto ja lapsensynnyttäjä vaadittava synnytyksen jälkeen papin tykönä ilmoittamaan lapsi kastettavaksi."

Muita toimenpiteitä, joilla lapsenmurhia voitiin estää, oli äidistä ja lapsesta huolehtiminen sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeen. Lapsenmurhana pidettiin sekä sikiön lähdettämistä että syntyneen lapsen kuoleman aiheuttamista.

Lähinnä vastuussa olivat äidin vanhemmat tai isäntä, mutta valtiovalta asetti velvoitteita myös köyhäinhoitolautakunnalle. Ne ehkä olivat haluttomia puuttumaan asiaan menoja pelätessään. Lapsen isä oli aina vastuussa teostaan, mutta hyvin tiedettiin, että näiltä oli vaikea saada ainakaan rahallista apua. Valtion varoista annettiin siksi vastedes 2.400 ruplaa vuodessa "etupäässä köyhien lapsensynnyttäjien ylöspidoksi".