Muita aiheita...
Venäjän kieli
Venäjä lakkasi olemasta pakollinen oppiaine alkeisoppilaitoksissa eli oppikouluissa. Vastedes "sanotun kielen lukeminen tulee niiden oppilaisten vapaassa tahdossa olemaan, jotka vastaisen elämäntarkoituksensa tähden tarvitsevat osata tätä kieltä". Venäjän kieli oli pakollinen sellaisissa toimipisteissä, joissa oltiin suoraan tekemisissä keisarikunnan hallinnon kanssa, kuten tullissa, postissa, sotaväessä ja rajaseudun poliisilaitoksessa. Virastojen kielitaitovaatimuksista päätti senaatti. Ylioppilailta ei enää vaadittu venäjän kielen tutkintoa. Pakollisen venäjän lakkaaminen lisäsi muiden kielten, latinan, saksan ja ranskan, opiskelua.
Kaartin upseereita, mm. von Ammondt, Rob. Ehrnrooth, J. af Lindfors, Arthur ja Allan Ramsay, W.C. von Daehn ja W. von Kraemer. Kuva: Museovirasto.
Virallinen lehti
Kaartin upseereita, mm. von Ammondt, Rob. Ehrnrooth, J. af Lindfors, Arthur ja Allan Ramsay, W.C. von Daehn ja W. von Kraemer. Kuva: Museovirasto.
Virallisen lehden toimittaminen siirtyi vuoden alussa kenraalikuvernööriltä senaatin kansliatoimituskunnalle. Sen suomenkielinen versio oli perustettu kilpailemaan fennomaanisen lehdistön kanssa Itämaisen sodan jälkeen. Hyvän alun jälkeen Suomen Julkisia Sanomia menetti kuitenkin enimmän osan tilaajistaan.
Tuomiokunnat
Maan tuomiokunnat järjestettiin uudelleen ja samalla niiden tuomarien kruununpalkat. Muutokset toteutettiin siten, että virassa olevat tuomarit eivät kärsineet taloudellisesti, jos joutuivat vaihtamaan tuomiokuntaa.
Lippukeskustelua
Keväällä virisi ahkera keskustelu siitä, millainen Suomen lipun pitäisi olla. Lehdistössä esitettiin seuraavia vaihtoehtoja:
- – Puna-keltainen lippu, jossa Suomen 1500-luvulta periytyvä vaakuna.
- – Sini-kelta-punainen lippu kuten Ruotsi-Norjan unionilipussa.
- – Sini-valkoinen lippu, jossa olisi täten keisarikunnan värit. Tämä oli mm. Z.Topeliuksen ehdotus.
Lippuasia ei edennyt pidemmälle. Suomessa käytettiin keisarikunnan lippua.
Pikakirjoitus
Valtiopäivillä tarvittiin pikakirjoittajia merkitsemään puheet pöytäkirjaan. Tätä varten senaatti pyysi kenraalikuvernööriltä, että pikakirjoitusoppia hankkittaisiin Saksasta ja Ruotsista.
Mikkelin maistraatti
Senaatti määräsi 20. huhtikuuta, että Mikkelin kaupunkiin asetetaan maistraatti ja raastuvanoikeus. Tähän asti kaupungin hallintoa johti erityinen järjestysmies apulaisineen. Tämä oli yleinen tapa pienissä ja varsinkin uusissa kaupungeissa. Maistraatti perustettiin, kun tarvetta ilmeni eli kaupungissa oli riittävästi asukkaita.
Kadettikoulu
Haminan kadettikoulua järjestettiin uudelleen kenraalikuvernöörin johtaman komitean esitysten mukaan. Venäjän kadettikoulut oli juuri muutettu yleisiksi sotilasopistoiksi. Suurin muutos Suomessakin oli, että vaikka Kadettikoulu oli perustettu aateliston poikien kouluksi, nyt kouluun pääsivät kaikki syntyjänsä suomalaiset nuorukaiset – säätyyn katsomatta, – jos olivat muutoin sopivia. Samalla kumottiin kaikki muutkin säätyyn liitetyt etuoikeudet mm. ylenemisen suhteen. Alaikäraja oppilaille oli 12 vuotta. Lukukausimaksu oli kaikille sama 560 markkaa. Kouluun voitiin ottaa myös vapaaoppilaita.
Jos suomalaisen upseerin palkka jäi alemmaksi kuin vastaava palkka oli Venäjän kadettikouluissa, sotilaille maksettiin palkkojen erotus. Koulun tirehtöörin palkka oli 8.000 markkaa, viidennen luutnantin 1.600 mk. Kadetit saivat 120 mk vuodessa. Tämän lisäksi kaikki saivat ruokarahan.
Sotakomissariaatti
Myös Suomen sotakomissariaatti sai toukokuussa uuden johtosäännön. Se oli senaatin alainen virasto, joka päätehtävä oli Suomen sotaväen varustaminen.