Rautatiehallinto
Helsinki - Hämeenlinna rautatien hallitukselle ja hoidolle annettiin ohjesääntö huhtikuussa. Rautatietä hoiti Suomen tie- ja vesikulku-laitosten Ylihallitus. Hallintoa johti rautatien Ylipäällikkö, jolla oli toimisto Helsingissä. Rautatiehallinnossa oli neljä osastoa: Päällikkövirasto, Liikeosasto, Insinööriosasto ja Koneosasto.
Rautateillä oli oma lääkäri, joka hoiti myös työmiesten perheitä. Lääkäri varustettiin tarpeellisella lääke- ja kalulaatikolla. Samanlainen laatikko piti olla jokaisessa junassa. Henkilökunnan määrä oli 201 henkeä. Suurin ryhmä oli 96 linjaja veräjävahtia. Asemarenkejä oli 40. Ajomiehiä eli kuljettajia oli 6, samoin lämmittäjiä. Vaununhaltijoita on kahdeksan.1
Koska rautatiet olivat valtion laitos ja sitä pidettiin hyvin tärkeänä, henkilökunta valittiin tarkasti. Heidän palkkatasonsa oli korkea. Vuosipalkat olivat:
- – päällikkö 7.000 mk vuodessa
- – masinainsinööri 6.000 mk
- – asemainspehtori 2.800 mk
- – vanhempi ajomies 1.800 mk
- – vanhempi vaununhaltija 1.280 mk
- – nuorempi masinanlämmittäjä 720 mk
- – asemarenki ja veräjävahti 576 mk
- – vaunujen siivooja 480 mk.
Rautateillä oli 6 höyryveturia, 15 henkilövaunua ja 237 tavaravaunua. Junat tekivät vuodessa 64 matkaa, tavaraa kuljetettiin 40 tonnia ja henkilökilometrejä ilman vankeja ja sotilaita kertyi vaivaiset 3.505.
Rautatie Tampereelle ?
Tampereen tehtailijat olivat jo pitkään havitelleet rautatietä tähän sisämaan teollisuuskaupunkiin. Varsinkin viime vuoden kato, joka vei suuren osan valtion rahoista, antoi ymmärtää, että hanke ei toteutuisi piankaan. Tästä syystä kaksi tehtaanomistajaa, W. von Nottbeck ja A. Törngren jättivät viime vuoden marraskuussa kenraalikuvernöörille tarjouksen rakentaa rata Hämeenlinnasta Tampereelle.
Herrat huolehtisivat työstä, mutta valtio saisi määrätä, miten työ tehdään. Aikaa rakentamiseen menisi kaksi vuotta ja hinnaksi laskettiin 2.500.000 hopearuplaa eli 10 miljoonaa markkaa.Tarjoukseen sisältyi hieman erikoinen maksutapa. Tehtalijat ehdottivat, että valtio maksaisi radan lahjoittamalla 15 vuoden ajan joka vuosi 150.000 pölkkyä kruunun metsistä. Tukit he myisivät kertasummalla ulkomaille, mistä saataisiin rakennusrahat.
Kenraalikuvernööri piti hanketta hyvänä ja suositteli sitä senaatille. Se suoritti asiassa tarkempia tutkimuksia ja päätti hylätä tarjouksen. Kielteinen kanta perustui Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen laskelmiin, että hanke ei olisi kannattava valtiolle. Lisäksi kirjoiteltiin, että herrat aikovat huijata valtiolta miljoona ruplaa, mistä ehdotus sai huonon maineen. Valtiopäivät päätti tämän jälkeen, että valtio rakentaisi radan Tampereelle.