Rukouspäiväjulistus
Helsingin Eteläranta 28.7.1863. Kuva: Museovirasto.
"Tämä kohta loppuansa lähenevä vuosi on Teille, Suomen asujamille, ollut monessa suhteessa merkillinen ajanvaihe. Sen alkua pimensi synkät pilvet: kova kato, etenki pohjoisissa osissa maatamme, uhkasi tuottaa nälkävuoden, ja sotaa varottaissa oli uusia vaaroja, uusia kärsimyksiä ja uhrauksia odotettavina. Mutta Herra, joka sanoo: avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, on taas osoittanut laupiuttansa. Hän on kuullut kansansa huudot, hän on auttanut."
Vuoden toinen suuri tapaus, valtiopäivät, käänsi katseet tulevaisuuteen:
"... Hallitsijanne on päättänyt ryhtyä toimiin valtiotilan parantamiseksi; se on Hänen huomansa alla kuin kaiken tämän kautta luottamus hallitsijan ja kansan kesken on yhä lujemmaksi kolmeneva ja jälkeisimmät polvikunnat ovat vuotta 1863 kiitollisessa ja siunatussa muistossa säilyttävät."
Hallitsijan hyvän tahdon ohella tuli muistaa, että senkin takana oli vielä suurempi voima: "Ainoastaan sen kansan, joka vaeltaa Herran pelvossa, voipi tosiansa hyvin käydä..."
Ylhäällä olevassa kuvassa on Helsingin Eteläranta koristeltuna hallitsijan vierailua varten.