Rikkaat ja velkaiset
Norrköpingin valtiopäivillä päätetyn varallisuusveron kokoamiseksi valtakunnassa tehtiin omaisuuden arviointi. Sen perusteella tiedetään miten varallisuus Suomessa jakaantui ja ketkä olivat Suomen rikkaimmat ja velkaisimmat henkilöt.
Jotkut, kuten kauppias J. Sederholm Helsingistä, tosin käyttivät hyväkseen mahdollisuutta maksaa veronsa salaisesti, joten heidän omaisuutensa arvoa ei merkitty.
Vauraus keskittyi Suomessa rannikon kaupunkeihin. Turku oli ylivoimainen ykkönen, asuihan siellä eniten varakkaita kauppiaita. Asukasta kohti laskettuna vaurain kaupunki oli kuitenkin Pietarsaari.
Rikkaimmat
Varallisuustilaston kärjessä olivat tukholmalaiset kauppiaat ja ruukinomistajat Björkman ja af Tuglas. Björkmanin, jolle kuului mm. Fiskarsin ruukki, omaisuus Suomessa oli 282.166 riksiä varakkaan maatilan arvo oli tuhat riksiä ja työmiehen viikkopalkka yhden riksin.
Yli 100.000 riksin pääsivät myös kokkolalainen kauppias Anders Roos ja varakkain säätyläismaanomistaja, maaherra M.W. Armfelt. Näitä seurasivat ruukinisännät Josef Bremer (Teijo), Mats Augustin (Kuusto) ja Mikael Hisinger (Fagervik). Heidän kanssa tasoissa olivat Ruotsissa asuvat kartanonomistajat, valtakunnanmarsalkka
H.A. von Hersen ja kanslisti D.G.H. Hildebrand, sekä kauppiaat A.J. Falander Vaasasta ja Adolf Lindskog Pietarsaaresta.
Kymmenen rikkaimman joukossa oli neljä ruukinpatruunaa, kolme kauppiasta ja kolme maanomistajaa. Seuraavan kymmenen joukko oli samanlainen. Varsin moni herroista oli myös korkeassa valtion virassa.
Velkaisimmat
Eniten velkoja oli niillä, joilla oli myös suuri omaisuus. Esimerkiksi maaherra E.G. von Willebrandilla oli kymmenien tuhansien velat, mutta silti lähes 50.000 riksin omaisuus. Hän oli lainannut rahaa mm. Nuutajärven ruukkiin.
Erityisesti aatelisilla kartanonomistajilla oli suuret velat. Hyvissä viroissa olevat aateliset olivat velkaantuneet elämällä yli varojensa. Koska heillä oli kuitenkin suuri maaomaisuus, he saivat lainaa. Muutamilla velka tosin ylitti jo omaisuuden arvon.
Suuret velat oli mm. Lempisaaren omistajalla C.E. Carpelanilla, Kankaisten Nils Fredensköldillä, Louhisaaren C.E. Mannerheimilla, Sundholman H.J. Kijkillä, Haalin E.J. Willebrandilla, Noormarkun K.K. de Carnallilla, Tuorsniemen Sackleeneilla, Kokemäen kartanon H.G. von Knorringilla, Hakoisten E.A. Leijonhufvudilla, Tervikin R.W. de Geerillä ja Anjalan R.G. Wredellä.1