Suomen kieli
Virkakieli
Helmikuun 20. päivänä annettiin asetus suomen kielen käyttämisestä oikeus- ja virkakunnissa. Se oli jatkoa vuoden 1863 käskykirjeelle, jossa suomalaiselle väestönosalle annettiin mahdollisuus toimittaa virka-asiat omalla kielellään. Nyt siinä annettuja määräyksiä tarkennettiin. Vuoteen 1883 asti myönnetty siirtymäaika päätösten toimittamisesta suomeksi jäi kuitenkin voimaan. Näin mitään yhtäkkistä kohennusta suomen kielen asemassa ei ollut odotettavissa. Merkittävää oli kuitenkin määräys, jonka mukaan viranhakijoilla ollessa muuten samat ansiot, paremmin suomea osaavalle piti antaa etusija.1
E.J.F. Munck ylioppilaan juhlaunivormussa. Kuva: Museovirasto.
Professorit
Vuoden 1872 alusta lähtien lain- ja jumaluusopillisen tiedekunnan professorien ominaisuuksiin kuului "täydellinen suomen kielen tunteminen sekä taito opetusta hoitaa suomenkielisten luentojen kautta". Muissa tiedekunnissa riitti toistaiseksi "suomenkielisten kirjain ymmärtämisen taito".
Koulut
Niin pian kuin tarvittaviin järjestelyihin oli ehditty ryhtyä ja sopivia opettajia oli tarjolla, kaikissa oppikouluissa ja lukioissa suomi oli otettava ruotsin ohella opetuskieleksi yhdessä tai useammassa oppiaineessa.
Yrjö Koskinen
Professori G.Z. Forsman, kirjalliselta nimeltään Yrjö Koskinen, alkoi ottaa voimakkaasti kantaa suomen kielen puolesta, – vaikka itse puhuikin ruotsia. Hän kirjoitti Suomettareen vihaisen kirjoituksen jouduttuaan kielellisen vainon kohteeksi. Hän arvosteli viime vuonna senaatin toimia kieliasiassa, sai siitä syytteen valtiorikoksesta ja joutui kiistaan Turun hovioikeuden kanssa. Se nimittäin ei ottanut vastaan hänen suomenkielistä vastinettaan, koska Koskinen ei kuulunut maan "varsinaiseen suomalaiseen väestöön". Kielto tuntui kiusanteolta, vaikka se oli kirjoitettu hallitsijan käskykirjeeseen. Koskinen tuomittiin 960 markan sakkoon senaatin halventamisesta.
Karttapaperi
Viime vuonna painetuissa virallisen paperin arkeissa eli karttapapereissa ja leimoissa oli arvomäärä merkitty vain suomen kielellä. Huhtikuussa annettiin hallitsijan määräys, että niissä tuli olla myös ruotsinkielinen merkintä.
Laki suomeksi
Vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan laki ilmestyi suomeksi uutena Gustaf Cannelinin käännöksenä. Elias Lönnrot ja August Ahlqvist tarkastivat kielen. Se oli edelleen maan tärkein kokoelma lakeja. Sen useimpia osia oltiin uusimassa, mutta työ eteni hitaasti. Uusi käännös oli vanhaa painosta huomattavasti helppolukuisempi.2
Valtakunnan lain eri osat olivat vanhan käännöksen mukaan:
- Esipuhe
- Wahwistus
- Privilegium
- Naimisen Caari
- Perindö Caari
- Maan Caari
- Rakennus Caari
- Cauppa Caari
- Pahategon Caari
- Rangaistus Caari
- Ulosmittaus Caari
- Oikeudenkäymisen Caari
- Registeri
- Tuomarin Oijennus nuorat (ohjeita tuomarin velvollisuuksista.)