Painovapaus
Heinäkuun 7. annettiin asetus painovapaudesta. Asia oli esitetty valtiopäiville ja säädyt olivat tehneet siihen muutosesityksiä. Hallitsija otti nämä osittain huomioon, mutta muistutti, että päätösvalta painoasioissa kuuluu yksin hänelle. Laki oli kuitenkin varsin merkittävä, sillä siinä luovuttiin painotuotteiden ennakkotarkastuksesta:
"Jokaisella Suomen kansalaisella pitää oleman oikeus, noudattamalla tämän asetuksen sääntöjä, ilman minkäänlaista esivallan edeltäpäin panemitta esteittä, painon kautta lausua ja yleisön eteen asettaa ajatuksensa kaikissa aineissa, jotka voivat kuulua inhimillisen tiedon alaan."
Asetus tuli voimaan vuoden 1866 alusta, mutta pysyi voimassa vain seuraavien valtiopäivien päättymiseen asti. Vuoden 1829 sensuuriasetus lakkasi olemasta voimassa.
Sananvapauden väärinkäytöstä rangaistiin, koska sen katsottiin olevan pilkkaa Jumalaa, hallitsijaa, tämän perhettä, säätyjä, valiokuntia, senaattia ja muita virkamiehiä kohtaan. Myös kaikesta muusta rikoslaissa säädetystä toiminnasta rangaistiin. Painovapautta valvoi Painoylihallitus. Se palkkasi yhteensä 20 asiamiestä, joista kolme oli Helsingissä. Asiamiehet sijoitettiin kaupunkeihin, joissa oli kirjapaino. Maaseudulla sellaista ei saanut olla. Asiamiehet tarkastivat painotuotteet niiden ilmestymisen jälkeen.1
Yhdessä kotimaisen painotoimen valvonnan kanssa määrättiin vieraskielisistä kirjoista. Ennen kuin vieraskielistä kirjaa tai näytelmää sai Suomessa painaa, sen käsikirjoitus oli tarkastettava Painoylihallituksessa. Venäjänkielisiä kirjoja koskivat Keisarikunnan säännöt. Ulkomaisia painotuotteita maahan tuotaessa tulli tarkasti, että ne eivät olleet kiellettyjä. Jos tulli oli asiasta epävarma, kirja lähetettiin Painoylihallitukseen. Postissa valtiollisia asioita sisältävät aikakauslehdet tarkasti painoasiamies tai ylihallitus. Nämä rajoitukset eivät koskeneet Yliopistoa, sen opettajia eivätkä Suomen Tiedeseuraa ja sen jäseniä.
Vaikka Suomeen taattiin painovapaus, sitä rajoitti lehden tai kirjapainon perustamiseen tarvittava lupa. Lisäksi oli maksettava 1.000–4.000 markan takuusumma mahdollisia sakkoja varten. Lupa ja sopimattoman tekstin tulkinta oli Painoylihallituksen käsissä. Oikeudessa julkaisijalla oli kuitenkin mahdollisuus puolustaa kantaansa. Aikaisemmin viranomainen sai päättää asiasta ilman perustelua.
Sananvapauden kannalta lakia pidettiin suurena voittona, koska se poisti ennakkosensuurin sekä lehdiltä, kirjoilta että näytelmiltä. Näytelmään saivat viranomaiset puuttua vasta sitten, kun se oli julkisesti esitetty.