Irtolaiset
Irtolaisuudesta annettiin uusi laki. Se korvasi vuoden 1852 lain. Samalla annettiin uusi palkollissääntö. Irtolaisuus määriteltiin nyt niin, että irtolaisia olivat henkilöt, jotka viettivät pahatapaista laiskurielämää. Tähän asti jokainen, joka ei ollut laillisessa suojeluksessa, oli ollut irtolainen. Tästä oli aiheutunut paljon ongelmia: myös rehellisiä ihmisiä oli pidetty irtolaisina. Viranomaiset olivat joutuneet seuraamaan tavallisia työnhakijoita yhtä suurella tarmolla kuin varsinaisia kulkureita ja pahantekijöitä.
Vaikka laki lieveni, se oli varsin ankara joutolaisiksi määritellyille. Esimerkiksi "mustalainen, joka passittomana kuljeksii pitää kohta kiinni pantaman ja Kuvernörin käytäntöön lähetettämän". Joutolaisten käsittelemiselle eli heidän kohtelulleen kehitettiin valvonta- ja huolenpitojärjestelmä. Kunnan oli toimittava aktiivisesti kerjäläisyyttä vastaan. Osa tätä toimintaa olivat "kaitsijamiehet":
"Kunnallislautakunnan taikka ... vaivaishoidonhallituksen pitää valita tarpeellinen määrä rehellisiä ja soveliaita talollismiehiä, piirikunnittain vaaria pitämään niistä joutolaisista, jotka asuvat kunnan alalla, ja auttamaan heitä sekä neuvoilla että myös, miten mahdollista on, hankkimalla heille tilaisuutta elatustansa saamaan."
Kukin kunta joutui elättämään oman alueensa joutolaiset.