Sotaväki
Vähennys
Suomen ruotujakoinen sotaväki laskettiin hajalle kesän aikana. Maan sotavoima väheni tämän johdosta, mutta se ei ollut ongelma, koska maassa oli rauha ja tarvittaessa sotaväki voitiin kutsua uudelleen kokoon. Lisäksi maassa oli Venäjän armeijan joukkoja. Ruotuväen hajottamista oli toivonut myös talonpoikien sääty, koska he halusivat vapautua sotimiesten ylläpidosta. Ruotumiehistö oli koottu Itämaisen sodan vuoksi vuonna 1854. Sodan jälkeen miehistöä pienennettiin, mutta ei lakkautettu epävarman poliittisen tilanteen vuoksi.
Korvaukset
Tarkk'ampujapataljoonien hajalle lasku tapahtui erokatselmuksissa kesäkuussa. Pataljooniin jätettiin miehiä huolehtimaan varusteista ja muista käytännöllisistä toimista. Muut, sekä upseerit että pestattu miehistö, saivat erokirjan. Upseerit pääsivät lakkautuspalkalle täysillä palkkaeduilla. Aliupseerit saivat kahden vuoden palkan, miehistön arvoiset virkailijat saivat palkan lokakuun loppuun saakka. Venäläiset kirjurit saivat 100 markan matka-avustuksen. Eniten lakkautus vaikutti miehistöön. He saivat pitää paraatilakkinsa, sinellinsä ja korvuspussit. Sotilastorppa oli luovutettava syyskuun lopussa.
Upseerit
Pääosalle upseereista myönnettiin eläke, tai heidän palkkaetunsa jatkuivat, kunnes he siirtyivät toiseen virkaan. Upseereiden siirtymistä keisarikunnan sotaväkeen helpotettiin myöntämällä muuttoavustus, joka oli vuosipalkka kaksinkertaisena. Lisäksi eläke-edut pysyivät sellaisina, kuin ne oli myönnetty Suomen sotaväessä. Eläke oli korkeampi kuin Venäjän armeijassa.
Korvaus kruunulle
Kun talolliset vapautuivat sotilaan ylläpidosta (torpasta tai palkasta), heidän oli maksettava korvauksena kruunulle erillistä vakanssiveroa.
Sotakomissariaatti
Suomen sotakomissariaatti, joka huolehti ruotuväen varustamisesta lakkautettiin myös heinäkuussa. Sen jäljellä olevat työt siirrettiin lääninhallitusten hoidettavaksi.
Palvelussopimus
Suomen pestatulle eli värvätylle sotaväelle annettiin palveluskontrahti, eli määrättin ne ehdot, joilla pestattuja otettiin täydentämään miehistöä. Rekryyttiä ei säännön mukaan saanut pestata fronttiin kuutta vuotta lyhyemmäksi ajaksi ja hänen tuli olla terve ja virheetön, väkevä ja varteva 21 -– 31-vuotias ja vähintään yhdentoista kortteerin pituinen.
Majoitussääntö
Kesäkuussa annettiin uusi ohjesääntö sotaväen majoituksesta ja kuljetuksesta Suomessa. Se koski vakinaisesti paikallaan olevaa sotaväkeä, tilapäisesti majoitettua sotaväkeä ja marssija harjoitusosastoja. Ohjesäännöllä kumottiin vastaavat säännöt vuosilta 1791 ja 1812. Ensimmäisen pykälän mukaan: "Sotaväen majoitus kaupungissa ja maalla toimitetaan yhteisellä kustannuksella kruunun rakennuksissa, mutta missä semmoisia ei ole saatavana, on se maan asujanten suorastaan tehtävä..." Säännössä määrättiin myös tarkkaan majoituksen taso, huoneiden ja palvelijoiden lukumäärä upseereille, ruoka- ja halkorahat sekä hevosten ja rattaiden määrä.
Sotaväen majoituksesta tuli kunnille raskas rasitus. Palvelusta maksettiin hallituksen taksan mukainen korvaus, mutta työn aiheuttamaa moninaista käytännön vaivaa ei korvattu. Säännön mukaan esimerkiksi saunan lämmittäminen "on sotaväestön kustannettava, jollei saunaa ole talonväkeä varten lämmitetty".1
Ramsay
Anders Ramsay, joka oli vuosina 1862 - 1863 Venäjän Puolan armeijan komentaja ja vuonna 1866 nimitetty sotaneuvoston jäseneksi ja jalkaväen tarkastajaksi sekä viime vuonna Varsovan sotilaspiirin ylipäällikön apulaiseksi, tuli tänä vuonna Suomen kaartin toiseksi kunniakomentajaksi.