• 
• 
• 
• 
• 

• 

Elinkeinolait

Maalarioppilas 1860-luvulta. Kuva: Museovirasto.

Huutokosken ruukki Joroisissa. Kuva: Museovirasto.

Lisää vapautta

Valtiopäivillä tehtyjen anomusten seurauksena taloudellista lainsäädäntöä uudistettiin ripeästi. Tänä vuonna julkaistiin uudet lait elinkeinovapaudesta, veloista, kiinnityksistä, puolisoiden oikeuksista jne.

Asetuksella kaupasta ja elinkeinoista 24. helmikuuta elinkeinovapautta laajennettiin. Lailla kumottiin vanhimpia teollisuutta ja kauppaa rajoittavia säädöksiä, kuten osia kauppakaaresta ja lakeja vuosilta 1734, 1739 ja 1770. Elinkeinotoiminta oli edelleen luvanvaraista, mutta luvan sai nyt kuka tahansa, joka täytti tietyt ehdot, myös naiset.

Ammattikunnat

Ammattikunnat lakkautettiin, ja ne menettivät täten monopolinsa. Niiden sijaan käsityöläisten tuli perustaa yhdistyksiä, jotka valvoivat elinkeinoa, edistävät sitä, antoivat kisälli- ja mestarikirjoja, ratkoivat riitoja ja hoitivat ammattikuntien omaisuutta.

Vaimot

Myös vaimoihminen saattoi ryhtyä yrittäjäksi, jos hänen aviomiehensä sen salli. Lisäksi hänellä oli leskenä oikeus jatkaa miehensä liikettä. Useampi vaimoihminen sai perustaa myös yhteisen käsityöliikkeen sellaisella alalla, jota ei luettu hantvärkkitöihin. Tämä tarkoitti käytännössä ompelutyötä.

Lupa

Liikkeen perustamiseen oli anottava lupa maistraatilta tai maalla järjestysoikeudelta. Tämä pyysi asiasta muiden elinkeinonharjoittajien lausunnon. Hakemusta ei saanut hylätä siksi, että liikkeitä jo oli paikkakunnalla. Kun elinkeinolupa oli saatu, hakijalle annettiin myös porvarikirja, jos sellaista kaupungissa edellytettiin. Tätä varten piti maksaa kaupungin määräämät maksut. Aatelinen ja virkamies saivat pitää liikettä ilman porvarioikeutta. Pientä liikettä, jossa ei ollut ulkopuolisia työntekijöitä, sai myös harjoittaa ilman porvarioikeutta. Maaseudulla isomman laitoksen perustamiseen haettiin lupa kuvernööriltä.

Apulaiset

Jos halusi kaupungissa pitää vieraita apulaisia, so. muita kuin oman perheen jäseniä, piti olla porvarin oikeudet. Apulaisen, oppipojan tai muun työntekijän kanssa oli tehtävä työsopimus palkasta ja muista ehdoista. Pisin palvelusaika oli kolme vuotta. Alaikäisen sopimuksen teki holhooja. Alle 12vuotiasta ei saanut ottaa työhön ilman erikoislupaa. Näiden pisin työaika oli kuusi tuntia. "Apulaisen ja työntekijän ylitse on elinkeinonharjoittajalla laillinen isännyysvalta, ellei muulla tapaa siitä ole sovittu."

Maalaiset

Yhteinen kansa sai myydä maalla vapaasti kotiteollisuuden tuotteita. Vapaasti sai kerätä ja ostaa lumppuja, puunsiemeniä, jouhia, harjaksia, karvoja, luita, sarvia ja muita perkkeitä. Maaseudun ja kaupungin ero elinkeinovapauden osalta poistui käytännössä lähes kokonaan.

Lumppurit

Vuoden 1738 määräys koskien velvollisuutta koota lumppuja eli ryysyjä paperiruukeille, kumottiin. "Tämän johdosta lumppukauppa... tulee vapaaksi ja yksityisen huolenpidon ja keinottelun haltuun jätetyksi."

Poikkeukset

Elinkeinovapauden ulkopuolelle jäivät:

1. vuorilaitokset, sahat, myllyt, joita vedellä tahi höyryllä käytetän;
2. kirjakaupat, kirjapainot, luku- ja lainakirjastot;
3. apteekkiliike sekä lääkitysten, myrkkyin ja muiden vaarallisten aineiden kauppa;
4. paloviinan, disleerattujen väkijuo main, ruudin, phosphori-tulitikkujen ja muiden tulenarkain aineitten valmistus tahi myönti;
5. ravintola-, konditori-, kapakka tahi muu semmoinen liike.

Tampere ym.

Ne paikkakunnat (Tampere, Kuopio, Kaskinen ja uudet kaupungit), joille oli jo myönnetty vapaakaupunkioikeus, menettivät nämä oikeudet, sikäli kun niistä tässä laissa säädettiin. Kuitenkin Tampereen erillinen tullivapaus jäi voimaan, koska se oli hallitsijan antama privilegio.

Purjehdusvapaus

Rajoittamaton purjehdusvapaus annettiin myös maalaisten laivoille edellyttäen, että kaukomatkoilla laivoissa oli tutkinnon suorittanut päällystö. Aikaisemmin purjehdusoikeus ulkomaille oli vain kaupunkilaisten laivoilla.

Velat

Jos ei maksanut velkaansa, joutui velkavankeuteen. Velkavankeutta muutettiin ja sen rinnalle tuli toinen pakkokeino: velallinen oli velkojan vaatiessa velvollinen tekemän työtä tämän määräämässä paikassa velkansa maksamiseksi. Jos tähän ei suostunut, joutui velkavankeuteen. Velkavankeuteen ei voitu määrätä takaajaa eikä velallisen vaimoa. Velallisen ei tarvinnut tehdä työtä toiselle, jos hän oli yhteiskunnan palveluksessa tai jos tarjottu työ oli häpeällistä. Samalla annettiin asetus kiinteän omaisuuden ulosotosta. Yleensä velan saatavaksi määrätystä omaisuudesta järjestettiin huutokauppa

Sotilaiden velat

Niillä paikkakunnilla, missä oli venäläistä sotaväkeä, piti joka vuosi kuuluttamalla muistuttaa vuonna 1816 annetusta asetuksesta, että Venäjän armeijan aliupseerit ja sotilaat eivät saaneet Suomessa ottaa velkaa, eikä näitä velkoja voitu laillisesti periä.

Konkurssi

Konkurssin hakeminen oli uuden lain mukaan yksinkertaista:

"Jos velallinen tahtoo velkojillensa yhdellä kertaa luovuttaa omaisuutensa, taikka velkoja tahtoo valvoittaa velallista siihen; ilmaiskoon itsensä kirjallisesti raastuvanoikeudessa tahi kihlakunnanoikeudessa..."

Konkurssisäännön 116 pykälässä määrättiin tarkasti, miten vararikkoa haettiin, miten asia käsiteltiin ja miten velkojien oikeudet turvattiin velallisen epärehellisyyttä vastaan. Näin pyrittiin estämään petolliset konkurssit, esimerkiksi omaisuutta piilottamalla, siirtämällä, peitenimellä toimimalla jne.

Konkursseja oli tehty tähänkin asti, mutta menettely oli monimutkainen ja epäselvä varsinkin yhtiöiden kohdalla. Uuden osakeyhtiölain mukaan vararikossa olevat omistajat olivat vastuussa vain omasta osuudestaan yhtiössä. Ennen henkilökohtaisen ja yhtiön omaisuuden erottelu oli ollut tulkinnanvaraista.

Pesäero

Uuteen konkurssisääntöön liittyen määrättiin asetuksella, että vaimo saattoi hakea miehestään pesäeroa. Tämä tarkoitti, että miehen ja vaimon omaisuus erotettiin toisistaan siten, että vaimo ei menettänyt naimaosaansa miehen velkojen maksuksi. Hakemus tehtiin alioikeudelle, joka voi sen myöntää tiettyyn osaan omaisuudesta. Pesäeron saanut vaimo hallitsi omaisuuttansa kuten leski. Samalla uudistettiin lakia avioehdosta. Puolisot voivat ennen vihkimistä tehdä sopimuksen, että kummankin naimaosa pysyy tämän yksityisenä omaisuutena. Uuden lain mukaan perintöä ei saanut ottaa pesästä ennen kuin velat oli maksettu.

© Tekijänoikeudet