Nälkä ja tauti

Kuolleisuus Suomessa oli viime vuonna selvästi tavanomaista korkeampi. Ihmisten liikkuvuus kadon vuoksi lisääntyi ja tämä sai liikkeelle myös tuhoisat epidemiat. Joulukuussa kuolleiden määrä alkoi selvästi nousta. Viljapulaa seurannut aliravitsemus alkoi näkyä ihmisten terveydessä. Pitkin kevättä tilanne alkoi muuttua katastrofiksi. Huhtikuussa kuoli jo yli 20.000 ihmistä ja toukokuussa 25.000. Kuolleisuus oli normaaliin verrattuna yli viisinkertainen. Vasta syksyllä palattiin tavallisiin määriin, kun uusi sato onnistui ja epidemiat laantuivat.

Koko vuoden kuolleisuus oli 137.700 henkeä eli 7,8 prosenttia maan väestöstä. Normaalivuosina kuolleita oli 40.000–­ - 50.000 henkeä. Myös syntyvyys oli tänä vuonna alhaisempi kuin koskaan 1600-luvun lopun nälkävuosien jälkeen. Uusista laspsista kuoli 40 prosenttia, mikä sekin oli surullinen ennätys. Lisäksi nyt kuolema korjasi paljon yhdellä kerralla, kokonaisia perheitä ja kyliä. Yhtenä päivänä saatettiin haudata kymmeniä ruumiita. Niitä "pinottiin rekiin kuin puita".

Yleisin kuolinsyy oli lavantauti ja nälkäkuumeeksi sanottu pilkkukuume. Sitä levittivät varsinkin kerjäläiset. Erikoisen korkea kuolleisuus oli vaivaistaloissa ja hätäaputyömailla. Sairaaloissa kuolivat niin potilaat kuin monet lääkäritkin. Varakkaiden kuolleisuus oli selvästi vähäisempää kuin köyhien ja kiertämään joutuneiden.¹