Metsästyslaki
Helmikuussa annettiin asetus eli laki "metsästyksestä ja otuksen pyynnöstä". Useimmat tähänastiset määräykset ovat 1700-luvulta tai jopa sitäkin vanhempia. Metsästys oli luvallista omalla ja kylän yhteisellä maalla. Valtion mailla metsästämisestä määräsivät kyseisen alueen viranomaiset, kuten metsänhoitajat. Metsäeläimet jaettiin laissa kolmeen luokkaan. Hyödylliset eläimet oli rauhoitettu ja niitä sai metsästää vain erillisellä luvalla. Näitä olivat mm. hirvi, majava, jänis, joutsen, sorsat ja kanalinnut. Vahinkoeläimiä eli karhuja susia, kotkia, ilveksiä, huuhkajia, ahmoja, haukkoja ja kalasääskiä sai tappaa vapaasti missä niitä vain tavattiin.
Toisen omaisuutta, kuten peltoa tai aitaa, ei kuitenkaan saanut vahingoittaa. Laki antoi myös etuoikeuden saaliiseen sille, joka sen oli satimeen saanut: "Jos joku on pesään kiertänyt karhun, olkoon hänellä yksinänsä oikeus jahtia jatkaa". Kunnat saivat maksaa vahinkoelämistä tapporahaa jos halusivat. Hyödyllisiä eläimiä sai metsästää metsästysaikana. Yleinen rahoitusaika oli 15.3.-9.8., mutta peltopyyllä se oli 15.11.-31.8. ja hirvillä ja majavilla ympäri vuoden. Rauhoitetun eläimen poikasia tai munia ei saanut ottaa pesästä tai hävittää. Hirven tai majavan tappamisesta sakko oli 200 markkaa. Isoilla tiloilla ja kruunun mailla oli vartijoita vahtimassa riistaa.