Iso-Antti
Antti Heikinpoika Isotalo Alahärmästä tuomittiin mestattavaksi. Tuomio tuli Härmän käräjillä 2. huhtikuuta. Hänen toverinsa Antti Rannanjärvi sai pitkän vankeustuomion. Tuomion syynä oli monia rikoksia ja eritoten vuonna 1851 tehty tappo, josta miehet saatiin kiinni. He olivat jo kauan olleet nimismiehen ja kuvernöörin harmina, mutta heitä vastaan oli vaikea löytää todistajia. Miehet sai rautoihin Kauhavan nuori nimismies Adolf Hägglund. Tappiosta huolimatta puukkojunkkareiden maine kasvoi edelleen. Kuolemantuomion sijasta Isotalo määrättiin karkotettavaksi Siperiaan. Lainmuutos tuli kuitenkin väliin ja hovioikeus muutti karkotuksen 12 vuoden kuritushuonetuomioksi.
Apua vangeille
Suomenmaan vankiusyhdistyksen säännöt vahvistettiin 15. syyskuuta senaatissa. Yhdistyksen tarkoitus oli "rikoksiin palautumisesta varjella vapautettuja rangaistusvankeja sekä myös yleensä edistää vankien sivellistä parannusta heidän vankiusaikana". Yhdistys pyrki hankkimaan asunnon ja työpaikan tai "turvapaikan" erityisesti nuorille ja naisvangeille. "Almuja yhdistyksen varoista ei milloinkaan saada antaa". Kristillispohjainen yhdistys sai oikeuden kerätä koko maassa kaksi kolehtia vuodessa. Kruununpalvelijoita kiellettiin pitämästä sivutoimena vanginhoitajan tai vanginkuljettajan virkoja.