Rälssi-isännät

Varsinkin helsinkiläinen sivistyneistö, joka kantoi huolta koko maan asioista, oli jo pitkään pohtinut, mitä kansan suuren enemmistön eli maalaisten keskuudessa tapahtui. Sivistystä kylvettiin opettajien ja pappien voimalla. Toinen keskustelun aihe oli köyhäinhoito. Köyhyyden laveutta valiteltiin jatkuvasti ja pääsyynä siihen pidettiin kansan omaa laiskuutta ja saamattomuutta. Viisaimmat olivat havainneet myös sen, että köyhyys lisääntyi, koska tiloja ei voinut jakaa, ja yhä useampi nuori aikuinen jäi elämään ilman omaa maatilkkua. Harva huomasi, että maaseudulle oli syntymässä myös uutta vaurautta. Monet talonpojat olivat ostaneet säätyläisten tiloja ja tulleet kartanonomistajiksi. Myös torppia nousi lisää.

Keski-Suomessa suomen kieltä oppimassa ollut ylioppilas E.G. Palmen kirjoitti isälleen J.Ph. Palmenille, että maaseudulle oli kasvamassa uusi talonpoikaisylimystö, jonka elämäntapa oli kaukana tilattomien köyhyydestä. Lummenlahdella hän havaitsi keskellä kesää seuraavaa:

"Rakennuksista puheen ollen, siellä oli myös se kaikkein pienin ulkorakennus, jollaista sopii etsiä vain säätyläisten taloista ja kestikievareista, talonpojat pitävät sitä tuiki tarpeettomana, kaikki muut paitsi nämä rälssi-isännät."

Savon talonpojat olivat ostaneet paikallisten aatelisten tiloja, mistä tuli nimitys rälssi-isäntä. Samaa tapahtui Lounais-Suomessa ja Hämeessä.