Sensuuri
Vuoden 1867 asetusta painotoimesta täydennettiin 1. toukokuuta. Sen § 31 muutettiin siten, että siinä ilmenenevät kiellot tulisivat mahdollisimman selkeästi esille: kiellettyä oli kaikki, mikä antoi hallitsijan, hallituksen tai muiden virkamiesten toimista tai tarkoituksista epäedullisen kuvan.
Sanoma- ja aikakauslehtien julkaisemiseen vaadittiin lupa. Sen lisäksi jokainen numero piti tarkastaa etukäteen paikallisen painoasiamiehen luona. Ilman ennakkosensuuria saatiin julkaista viralliset asiakirjat, kuten valtiopäiväkeskustelut ja yliopiston ja tiedeseurojen julkaisut. Aikakauskirjoja ei kuitenkaan saanut julkaista. Uusi sensuurilaki tuli voimaan vuonna 1867. Sitä ennen siitä oli ilmestynyt eri versioita vuodesta 1829 lähtien.
Marraskuussa annettiin vielä toinen asetus, jossa muistutettiin:
"Virkakuntain ja virastojen esityksiä, joissa lopullinen päätäntävalta on hallitsijalla, tai asiakirjoja, joilla on niiden kanssa yhteyttä, ei saa painaa ennenkuin siihen on Meidän Oman korkean päätöksemme johdosta armollinen lupa annettu."
Kesken olevia asioita oli päästetty julkisuuteen, mikä asetti keisarin kiusalliseen asemaan. Hän joutui ottamaan kantaa asioihin, jotka olivat julkistettu ennen aikojaan. Tämä loukkasi hänen suvereenisuuttaan.