Muita aiheita...
Tulitikut
Marraskuussa kiellettiin vastedes valmistamasta ja myymästä valkofosforia sisältäviä tulitikkuja niiden vaarallisuuden vuoksi.
Uusi pankki
Pohjoismainen osakepankki kauppaa ja teollisuutta varten perustettiin Viipurissa. Sen säännöt vahvistettiin ja pankki sai toimiluvan. Perustajat olivat kauppiaat Fr. Wahl, Fr. Richardt, John Seseman, Herman Lorentz ja G. Rosenius sekä pankkiiriliike Seligman & Stettheimer Frankfurt am Mainista. Pankin peruspääoma oli 30 miljoonaa markkaa hopeassa. Maan toinen liikepankki oli Suomen Yhdyspankki.
Teollisuus-Johtokunta
Manufaktuuri-Johtokunta sai uuden johtosäännön 14. elokuuta ja samalla sen nimi muutettiin. Se oli teollisuusasioita hoitava ylin valtion virasto. Johtokunnan tehtävä oli edistää maan käsityötä ja tehdasteollisuutta ja olla välittävä virasto maan hallituksen ja teollisuudenharjoittajain välillä.
Johtokunta velvoitettiin erityisesti auttamaan, tukemaan ja neuvomaan maan teollisuutta mm. julkaisemalla tietoja alan kehityksestä. Yksi tapa oli järjestää teollisuusnäyttelyitä, joissa parhaat yrittäjät palkittiin. Samaten johtokunta valvoi ja auttoi teknillisiä- ja käsityökouluja.
Johtokunta sai tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia tehdaslaitoksissa, mutta niiden toiminnan laillisuuden valvonta kuului varsinaisesti kuvernöörille. Johtokunta laati joka kolmas vuosi senaatille kertomuksen maan teollisuuden tilasta. Tiedot siihen se sai vuosittain maistraateilta ja kuvernööriltä.
Johtokunnalla ei ollut varsinaista virastoa ja vakinaisia virkamiehiä, vaan se kokoontui indendentin kutsusta. Tämä jakoi tehtävät kolmelle johtokunnan jäsenelle, ja käytännön asioita hoiti sihteeri. Nämä saivat toimistaan palkkion, joka oli 600–1.800 markkaa vuodessa. Edellinen johtosääntö oli vuodelta 1858.
Posti Ruotsiin
Ruotsi ja Venäjä sopivat Ruotsin ja Suomen välisestä postiliikenteestä. Sopimuksen mukaan talviaikana postia ei kuljetettaisi Eckerön ja Grislehamnin välillä silloin, kun yksityinen höyrylaiva kulki Helsingin– Turun–Tukholman reitillä. Muuna aikana Ruotsin postilaitos vastasi höyrylaivaliikenteestä ko. välillä kahdesti viikossa. Suomen postilaitos maksoi tästä korvausta. Jos jääolot estivät laivan kulun, Suomen postilaitos järjesti jääyhteyden. Edellinen postisopimus oli vuodelta 1868 ja sitä edellinen vuodelta 1846.
Kestikievarikyyti
Kestikievarit olivat matkustaville välttämättömiä. Niissä yövyttiin ja vaihdettiin hevoset. Talonpojilla oli kyyditsemisvelvollisuus eli heidän oli kuljetettava virkamiehiä ja muita matkustavaisia paikasta toiseen. Kestikievareista muodostui koko maan kattava kuljetusverkosto.
Kyytisäännössä määrättiin matkustamisen ja kyyditsemisen ehdoista. Matkanteko ei ollut ilmaista, mutta silti talonpojat olivat tyytymättömiä järjestelmään, koska heidän piti olla jatkuvassa valmiudessa. Kestikievarin eli majatalon pito oli erillinen tehtävä, josta talollinen teki sopimuksen virkavallan kanssa.
Kyytisääntöä uudistettiin 30. tammikuuta. Siinä todettiin mm:
"1–§: ... Yhdellä hevosella älköön ajako enempää kuin kaksi henkeä korkeintaan viisi leiviskää painavain kapineiden kanssa... Näin määrättyyn henkilukuun on palvelija myöskin luettu, mutta kyyditsijä ei missään tapauksessa... Kaksi lasta katsotaan samaksi kuin aika ihminen."
"2–§: Matkustajalla, joka käyttää kestikievarikyytiä, olkoon valta kulkea eteenpäin kymmenen virstan nopeudella tunnissa... Jos matkustaja tätä vastaan rikkoo, sakoitettakoon niinkuin laki määrää ja palkitkoon vahingon."
Centonaali
Vaasan läänin kuvernöörille ilmoitettiin, että kansakoulunopettajien palkoista ei pidä vähentää centonaalia, yhden prosentin veroa sotilasrahaston hyväksi, kuten tämä oli tehnyt. Näin siksi, että palkat maksettiin suostuntaverosta eli avustuksena. Näin se ei ollut sellainen palkka, josta centonaali oli pidätettävä 31.12.1689 annetun kuninkaallisen käskyn perusteella.
Leimavero
Karttapaperimaksua eli leimaveroa kerättiin niistä asiakirjoista ja todistuksista, joita viranomaiset antoivat. Julkiset laitokset ja varattomat henkilöt oli siitä vapautettu. Asiakirjat oli laadittava viralliselle paperille tai varustettava karttamerkillä. Jokaisessa kaupungissa ja pitäjässä oli asiamies, jolta yleisö sai ostaa kyseistä paperia ja leimamerkkejä. Veron suuruus vaihteli asiakirjan arvoluokan mukaan:
- arvokirja kreivin arvoon 1.000 mk
- arvokirja tohtorin arvoon 15 mk
- arvokirja maisterin arvoon 5 mk
- kisällikirja 1 mk
- aviokuulutus toisessa arvoluokassa 140 mk,
- aviokuulutus kauppa-apulaiselle maaseudulla 2 mk ja rengille 1 mk
- perintökirja rustholliin 4 mk
- porvarikirja hantvärkkärille 20 mk
- vuoden passi Venäjälle säätyläiselle 15 mk ja yhteiselle kansalle 2 mk.